Kanaa satay-kastikkeessa

Uusi vuosi käyntiin uudella reseptillä. Ruoka-ohjeita ei ole viime aikoina tullut ihan hirveästi julkaistua. Ruokaa tekee aika harvoin ja silloin kun on tehnyt on kuvat jäänyt ottamatta. Salamat ja muut tarvikkeet on olleet pakattuna pois, eikä synkkänä vuodenaikana oikein oteta kuvia ilman lisävaloa. Pidin joulun jälkeen vähän lomaa jolloin tulikin hyvä hetki kaivaa salamat varastosta esille ja kokeilla, että vieläkö kamera pysyy kädessä. Ja tehdä ruokaa.

Selaimen kirjanmerkeissä on jo pidempään pyörinyt muutama satay-kastikkeen resepti, joista jonkun päätin ottaa nyt kokeiluun. Mikään ohjeista ei kuitenkaan täysin voittanut puolelleen, eli lopulta menin vähän yhdistelemällä ja fiiliksen mukaan. Halusin myös tehdä lämpimän ruoan ja päädyin käyttämään kastiketta kanan kanssa. Oikaisin myös hieman enkä lähtenyt itse tekemään pähkinätahnaa vaan käytin kaupan valmista.

En oikeastaan tiedä mihin keittiöön satay-kastike alunperin kuuluu, aasiasta se on peräisin ja oma versioni mausteiden osalta nojaa vahvimmin varmaan Thaimaan suuntaan. Toimii hyvin näin lämpimän ruoan kastikkeena, jolloin kastikkeen sekaan voi paistaa mm. kanaa, possua, kasviksia tai vaaleaa kalaa. Kylmänä toimii erinomaisesti dippi-kastikkeena vaikka riisivermiselliin kietaistujen kevätrullien kera. Dippiin kannattaa tosin lisätä muutama ruokalusikallinen vettä niin ei ole niin tönkköä.

Satay-kastike (4 annosta)

  • n. 2 dl maapähkinätahnaa (karkea)
  • 1 limen mehu
  • 2 valkosipulin kynttä, hienonnettuna
  • 2 cm pätkä inkivääriä, hienonnettuna
  • 1/2 punainen chili (siemenet poistettuina, hienonnettuna)
  • 1 tl tummaa soijakastiketta
  • 2 tl seesamiöljyä
  • 1-2 rkl tummaa ruokosokeria
  • 1 rkl (thaimaalaista) kalakastiketta
  • 1/2 tl cayennepippuria
  • 1/2 tl kurkumaa
  • 1/2 tl jeeraa
  • 1 tl jauhettua korianteria
  • n. 1 dl kookosmaitoa

Satay-kastikkeen voit tehdä hyvissä ajoin valmiiksi, vaikka edellisenä päivänä.

Mittaa pähkinätahnaa kulhoon. Hienonna valkosipuli, inkivääri ja chili sekä purista limestä mehu. Lisää pähkinätahnan joukkoon. Mittaa soijakastike, seesamiöljy, kalakastike, sokeri sekä mausteet muiden aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Lisää sitten pikkuhiljaa kookosmaitoa, kunnes seos muuttuu kastikemaiseksi. Minulla meni kookosmaitoa noin desin verran. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja siirrä sivuun maustumaan (jääkaappiin jos teet valmiiksi pitkän ajan ennen käyttöä).

Satay-kana (4 annosta)

  • 4 kpl (n. 500-600 g) broilerin rintafilettä
  • 6 dl vettä
  • 2 rkl suolaa
  • satay-kastiketta (ohje yllä)
  • kasvisöljyä
  • riisiä keitettynä paketin ohjeen mukaan
  • 1/2 punainen chili (siemenet poistettuina, viipaloituna)
  • tuoretta korianteria
  • lime-lohkoja

Aloita valmistus mittaamalla vesi kulhoon ja sekoita siihen pari ruokalusikallista suolaa. Nosta rintafileet sitten suolaveteen ja siirrä tunniksi jääkaappiin maustumaan. Näin saat kanasta mukavan kosteaa ja sopivasti kauttaaltaan suolattua.

Nosta kanat pois jääkaapista puoli tuntia ennen valmistusta. Kaada vesi pois ja sekoita noin 1/3 satay-kastikkeesta rintafileiden joukkoon, siten että sitä on tasaisesti fileiden pinnalla.

Laita vesi kiehumaan riisiä varten ja valmista paketin ohjeen mukaisesti. Kanan valmistuksessa kestää noin 15 minuuttia, joten voit ajoittaa riisin tämän mukaan.

Kuumenna kasvisöljyä pannulla ja paista kanafileet molemmin puolin ruskeiksi. Nosta kanat sitten hetkeksi pois pannulta ja viipaloi. Siirrä viipaleet takaisin pannulle ja lisää loput satay-kastikkeesta kanapalojen joukkoon. Kypsennä keskilämmöllä kunnes kana on kauttaaltaan kypsää.

Annostele riisiä lautaselle, kana-kastiketta päälle ja koristele korianterin-lehdillä, chili-viipaleilla sekä lime-lohkoilla. Tarjoa heti.

Ravintola Grön

Työpaikkani Tampereen konttorilla on pyörinyt jo vuosikausia ravintolakerho, jonka aktiivisuutta on tullut kaukaa ihailtua ja vähän kadehdittuakin. Viime keväänä aloin hetken mielijohteesta herätellä keskustelua aiheesta Helsingissä ja kiinnostuneita löytyikin mukavan runsaasti. Sitten tuli kesälomat, syksyn kiireet ja oma saamattomuus niin asia jäi taustalle. Onneksi työkaverini otti härkää sarvista ja aloitti keskustelun uudelleen, varasi ravintolan ja muutenkin potki homman käyntiin. Suuri kiitos siitä A!

Ravintolakerho saatiin siis käyntiin ja ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui ravintola Grön, jossa kävimme hieman vajaa kuukausi sitten. Eli alkaa jo ollakin aika kirjoitella jotain kokemuksia. Ensimmäinen kokoontuminen meni kyllä hieman enemmän ihmisiin tutustuessa, olihan mukana ennestään ei niin tuttuja kasvoja. Juttua riitti – ruoasta, viinistä ja muusta. Joukosta löytyi yllättäen myös Tuopillinen-blogin Jouni, kovan luokan olut-harrastaja. En ollut siis blogeineni yksin vaikka kameran kanssa suoraan sanoen hieman hävetti heilua. :)

Mutta itse ravintolaan. Grön jäi minulle mieleen viime kesän Taste of Helsingistä erittäin positiivisena kokemuksena. Varsinkin se jälkiruoka – kuusenkerkkäjäädyke-“keksi” oli taivaallisen hyvä. Odotukset olivat siis kohtuullisen korkealla. Grönhän on kasvispainotteinen, ekologisia, villejä ja paikallisia raaka-aineita suosiva kohtuullisen pieni ravintola Helsingin Albertinkadulla. Taustalta löytyy mm. vuoden 2016 kokiksi valittu Toni Kostian.

Taisimme kaikki lopulta päätyä ottamaan ravintolan neljän ruokalajin menun, osa kasvis- ja osa liha-versiona. Minä ja muutama muu otimme myös annoksiin sovitetut viinit, Jouni tietenkin ravintolan omaa olutta. Viineistä ei tullut harmittavasti kirjattua mitään muistiin, joukossa oli kuitenkin kohtuullisen erikoisia tapauksia, suodattamattomia viinejä, erikoisia rypäleitä ja “eksoottisia” viinimaita. Tarkeintä kuitenkin, että toimivat ainakin omaan makuuni erittäin hyvin annosten kanssa.

Alkupaloja tuli kaksi, ensimmäisenä metsäsieni ”Vol-au-vent”, tattikermaan muhennettuja sieniä, voitaikinaa, kuusenkerkkää ja puolukoita, jota seurasi raakakypsennettyä nautaa, kesäkurpitsaa, sinappia, lipstikkaa ja savustettua naudan luuydinrasvaa. Metsäsieni-annoksessa maistui syksy ja metsä, mieleen tuli alkuun sienipiirakka, mutta koostumus oli samettisempi, jota puolukan raikkaus ja kuusenkerkän yrttisyys kivasti tasapainotti. Naudan tartar oli ehdottomasti illan parasta antia, vaikka ensimmäiseen suupalaan osuikin turhan paljon sinappia ja voimakkaan savuisaa luuydintä.

Pääruoaksi lihansyöjille (paitsi rapu-allergikolle) tuli suolapaahdettuja perunoita, keltasipulia, auringonkukansiemeniä, karhunlaukkaa ja kuningasravunlihaa ”béchamel”. Maukas annos, joka jäi kokonaisuutena kuitenkin hieman yksiulotteiseksi. Kasvisruokailijoinen hokkaido-kurpitsa (ekassa kuvassa) keräsi vuolaita kehuja ja näyttikin hyvältä.

Meille muutamalle ahneelle tuli väliin suolainen jälkkäri – raastettua comté-juustoa, fermentoituja karviaisia ja säilöttyä mäntyä, joka tarjoiltiin keksin päältä. Hieman sottaamiseksi meni, mutta hyvä juusto maistuu aina. Tilkka port-viiniä olisi mennyt tämän kanssa kivasti. Varsinaisena jälkkärinä tuli tuoreita ja fermentoituja metsämarjoja, hapankermaa, valkosuklaata ja maitohappoa – samaan aikaan syksyinen, mutta raikas kokonaisuus, joka puhdisti kivasti makupalettia illallisen päätteeksi.

Grön ei jättänyt kylmäksi. Tykkäsin ruoasta ja viinistä, yhdessä ja erikseen. Myös palvelu pelasi ja oli mutkatonta. Ainoa pieni miinus siitä, että meidän 7 hengen seurue tungettiin 6 hengen pöytään, mutta toisaalta pienessä ravintolassa noin on varmaan pakko tehdä.

Jatkossa olisi tarkoitus käydä noin kerran kuussa jossain, porukan sopivasti vaihtuen sen mukaan kenelle ajankohta ja ravintola sopii. Seuraavan ravintolan kanssa on ollut hieman haastavaa kun ei meinaa pöytää saada, mutta eiköhän tämä pysy hengissä kuitenkin. Itse ainakin odotan jo seuraavaa kertaa, toivottasti sopii vaan omaan kalenteriin.

Syksyinen kurpitsapasta

Viime viikot ovat menneet työntäyteisissä tunnelmissa. Syksyyn on jostain syystä kasautunut vähän jopa liikaakin kaikenlaista. Tänäänkin olisi oikeastaan pitänyt ahkeroida, kun deadlinet puskee päälle, mutta aamulla totesin, että nyt on välipäivän paikka ja teen jotain muuta. En ole viime kuukausina juurikaan tehnyt kotona ruokaa ja se näkyy myös täällä blogissa. Vaikka tykkään ruoanlaitosta niin on vaan ollut helpompi käydä jossain ravintolassa, yhdelle ruoan valmistaminen on vähän tympeää puuhaa. Tänään oli kuitenkin kiva kuunnella musiikkia ja samalla kiireettömästi kokkailla jotain hyvää.

Menneellä viikolla tuli jossain vaiheessa Facebookin syötteessä vastaan houkuttelevalta kuulostanut kurpitsapastan ohje. Reseptissä pastan joukkoon tuli salvialla ja chilillä maustettua uunissa kypsäksi paahdettua myskikurpitsaa. Vilkaisin ohjetta ja suljin sen pois. Loppuviikosta alkoi kuitenkin kyseinen ruoka kutkuttelemaan mielessä ja päätinkin tehdä sitä tänään ruoaksi. Ohjetta en vaan enää löytänyt mistään, joten oli luotettava muistikuviin ja omaan makuun.

Näin halloweenin alla kaupoissa on hyvät kurpitsavalikoimat ja tarjolla oli kaikenlaista. Pysyttelin kuitenkin tuossa myskikurpitsassa, koska tykkään siitä eniten. Salvia on täydellinen kumppani kurpitsan kaveriksi, ehkä joku muukin ajattelee näin, koska sitä oli vaikeampi löytää. Chili ja valkosipuli löytyi omasta takaa, ne sopii kaikkeen. Pehmeä ja makea kurpitsa kaipasi mielestäni vastapainoksi jotakin suutuntumaa. Päädyin paahtamaan kourallisen saksanpähkinöitä, jotka mielestäni sopivat myös erinomaisesti kurpitsan kanssa yhteen.

Lopputulos oli jopa yllättävän maukas – makea kurpitsa, pieni polte chilistä, paahteiset pähkinät ja makuja sopivat pyöristävä pecorino muodostivat herkullisen kokonaisuuden. Pappardellen sijaan olisi voinut ehkä sittenkin valita kapeamman fettuccinen, mutta makuun se ei vaikuttanut. Jääkaappiini oli jäänyt pyörimään yksi italialainan lager, joten tuntui sopivalta nauttia se ruoan kanssa. Paremmin olisi ehkä kuitenkin sopinut joku keskihapokas ja hieman makeaan taittava valkoviini.

Myskikurpitsapasta (4 annosta)

  • n. 1 kg myskikurpitsa
  • 1 tuore punainen chili
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1/2 ruukku tuoretta salviaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • n. 1 rkl oliiviöljyä
  • reilu ruokalusikallinen voita
  • 80 g saksanpähkinöitä
  • 500 g nauhapastaa (pappardelle, fettuccine, tagliatelle)
  • pecorino romano -juustoa

Leikkaa kurpitsan molemmista päistä kannat pois ja halkaise se pituussuunnassa, poista siemenet lusikan avulla. Kuori kurpitsa ja leikkaa se sitten noin sentin kokoisiksi paloiksi. Viipaloi chili ja poista halutessasi siemenet, kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi. Nosta kurpitsan palat, chili ja valkosipuli uunivuokaan, revi puolikas ruukullinen salviaa kasvisten joukkoon, lorauta oliiviöljyä päälle sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita ja pilko sitten nokare voita uunivuokaan kurpitsapalojen päälle. Paahda uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Sillä välin kun kurpitsat kypsyvät uunissa, voit paahtaa pähkinät. Lisää kuumalle pannulle pieni loraus oliiviöljyä ja pyörittele pähkinöitä pannulla kunnes ne alkavat saada väriä. Nosta pois pannulta, anna jäähtyä ja hienonna sitten valmiiksi.

Kun kurpitsat ovat olleet uunissa puolisen tuntia, voit laittaa pastaveden kiehumaan. Keitä voimakkaasti suolatussa vedessä pastat al dente pakkauksen ohjeen mukaan.

Nosta kurpitsat uunista, sekoita hienonnetut pähkinät ja pasta niiden kanssa. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Nosta lautasille, koristele muutamalla salvian lehdellä ja rouhaise pecorinoa annosten päälle.