Katselet juttuja tunnisteella "bistro"

Treffipub ja the burger

Treffipub, © avaruusasema.com Treffipub alkupalalankku, © avaruusasema.com Treffipub, © avaruusasema.com
Helsingin parasta hampurilaista on aiemminkin etsitty ja nyt se on löytynyt. Herttoniemestä paljon kehuja saaneesta Treffipubista, johon ravintolakerhomme suuntasi viime keskiviikkona. Heti alkuun on mainittava, että olimme paikalla omistajan kutsumina ja illallinen tarjottiin meille. Yleensä ilmainen illallinen on vaan kiva juttu, mutta tällä kertaa olisimme mieluummin maksaneet koko lystin. Ravintolasta on niin paljon hyvää sanottavaa, että sen toivoisi välittyvän sinne ruudun toiselle puolelle täysin vilpittömänä.

Treffipub on jo vuosikaudet toiminut samalla paikalla samaan tapaan kuin monet muutkin kortteliravintolat ympäri Suomea, baari on auki, mutta keittiötä ei ole. Viime vuoden lopulla tähän tuli kuitenkin muutos ja laajennoksen yhteydessä Treffipub sai myös keittiön puuhiiligrilleineen. Keittiöstä tarjoillaan nyt bistro-henkistä ruokaa rennolla otteella, porukalla jaettavaksi tai erillisinä annoksina. Ravintolan etuosa toimii edelleen kuten vanha Treffipub, mutta takaa löytyy nyt tilaa myös ruokailijoille. Huhu paikan erinomaisista burgereista on vajaan vuoden aikana kiirinyt pitkälle, joten jo olikin aika käydä omakohtaisesti testaamassa ne, ja pikkasen muutakin siinä sivussa. Tarjolla on ruokaa aamiaisesta illalliseen asti ja myös viikonlopun brunssit ovat keränneet kehuja. Varsinkin katuruoka-brunssi jokaisen kuukauden vikana sunnuntaina kuulostaa houkuttelevalta.

Treffipub, © avaruusasema.com

Yhtenä kantavana ajatuksena Treffipubilla on ollut tuoda yhteisöllisyyttä myös ruokailuun ja listalle pöydässä jaettavia annoksia. Tämä ei kuulemma kuitenkaan ole vetänyt asiakaskunnassa aivan haluttuun tapaan ja yksittäisiä annoksia on lisätty. Jaettavat annokset on kuitenkin mainio tapa saada poikkileikkaus siitä mitä ravintolalla on tarjota ruoan suhteen. Yleensä intohimo, keittotaito ja yleinen ruokafilosofia näkyy näissä parhaiten. Aloitimmekin koko pöytäseurueen kesken jaettavalla alkupalalankulla, johon keittiö taikoo alkuruokalistalta tai sen ulkopuolelta annoksia jaettavaan muotoon.

Treffipub alkupalalankku, © avaruusasema.com Treffipub alkupalalankku, © avaruusasema.com Treffipub alkupalalankku, © avaruusasema.com
Treffipub alkupalalankku, © avaruusasema.com

Ja olipahan aloitus illalliselle – iberico-possun ribsejä, retikkakimchiä, itse leivottua rieskaa, “kananugetteja”, limegraavattua lohta ja kampasimpukoita, sekä simpukoita olut-chorizoliemessä. Erinomaiset kypsyydet, syvät ja monivivahteiset maut ja selkeä linja. Keittiössä oikeasti on homma hallussa. Harvemmin on tullut esimerkiksi syötyä näin täydellisesti kypsennettyä kampasimpukkaa. Tässä vaiheessa viimeistään karisi ne kaikki ennakkoluulot mitä Herttoniemessä sijaitsevan kortteliravintolan suhteen oli. Epäilytti oikeastaan vain, että voiko se kehuttu hampurilainen enää tämän jälkeen tuntua missään.

Ja tuntuihan se. Siinä määrin, että melkein unohdin kuvata koko komeuden. Kun 2/3 porukastamme päätti tilata pääruoaksikin keittiömestarin yllätyslankun niin minä pidin päätökseni ja tilasin sen kehutun burgerin, ja onneksi tilasin. Ehdottomasti paras hampurilainen minkä olen koskaan missään syönyt. Tässä burgerissa kaikki lähtee pihvistä, laadukkaasta lihasta jauhettu jauhelihapihvi on maltillisesti maustettu, puuhiiligrillin on annettu tehdä tehtävänsä ja maku on sanoinkuvailemattoman syvä. Yksinkertaisesti herkkua. Pihvin kaveriksi juustoa, hieman majoneesia ja maukas sämpylä, ei siinä muuta tarvita. Ohessa tarjottu salaatti, makeat kirsikkatomaatit, suolakurkku ja pikkelöidyt punasipulit kuitenkin kruunasivat kokonaisuuden.

Pääruokalankulta löytyi kaikenlaista herkkua. Itse maistoin täyteläistä tattikeittoa ja erinomaisesti kypsennettyä ja todella herkullisesti maustettua entrecôteta. Laudalta löytyi myös puolikkaita burgereita, frittiperunoita ja chevre-myskikurpitsa-salaattia.

Treffipub burger, © avaruusasema.com Treffipub pääruokalankku, © avaruusasema.com

Vaikka viimeiset palat burgerista tuli syötyä jo melkein väkisin – ei sitä vaan voinut jättää syömättä – päädyimme jotenkin tilaamaan vielä jälkkärit. Ja kuinkas muuten kuin jälkkärilankkuna :). Lime & lemon pie maistui raikkaana tuhdin illallisen päälle, mutta ei tuo fudge browniekaan pöllömpää ollut, sopivan kosteaa ja ällömakeaa niin kuin pitääkin olla.

Treffipub jälkiruokalankku, © avaruusasema.com

Treffipubissa on paljon sellaista minkä toivoisi leviävän laajemminkin Suomeen. Ensimmäisenä vaikka tänne läntiselle pääkaupunkiseudulle. Muualla maailmassa myös asuinalueilta löytyy tämänkaltaisia helmiä – konstailematonta ruokaa, mukavaa menoa ja yhteisöllisyyttä tarjoavia ravintoloita. Yrittäjiä on toki aiemminkin ollut, mutta kokonaisuudessa on usein jokin ontunut. Useimmiten ruoka-annoksia ei vaan ole saatu myytyä ja paikka on pikkuhiljaa taantunut pelkäksi kapakaksi. Treffipub osoittaa, että korttelipubin ei aina välttämättä tarvitse olla pelkkä kapakka vaan ihan oikea pub toimii myös täällä. Avainjuttuna tässäkin taitaa olla se, että lähdetään tekemään asioita intohimolla, käytetään mielikuvitusta, mietitään kenelle hommaa tehdään, eikä unohdeta laatua.

Pitkää ikää ja menestystä Treffipubille tällä tiellä, toivottavasti esimerkki innostaa muitakin.

Illallisen tarjosi Treffipub.

Ravintola The Cock

Ravintola The Cock, © avaruusasema

The Cock on ravintola, josta on puskaradiossa ja mediassakin kohistu kovasti koko alkuvuosi. Aika hyvin ravintolalle, joka avasi ovensa vasta maaliskuussa. Ravintolan taustaltahan löytyy Sandrolla kannuksensa hankkinut ja muutenkin kovasti nosteessa oleva Richard McCormick sekä Helsingin ruokakultttuuristrategiaa aiemmin vetänyt Ville Relander. Rahaa yhtälöön tuo Royal Ravintolat.

Kasarmitorin laidalla sijaitseva ravintola on peruslähtökohdiltaan juuri nyt niin kovin muodikas bistro, jossa alakertaan voi tehdä pöytävarauksia ja yläkerta on varattu ilman varausta ruokailemaan saapuville. Alakerrassa on hieman laajempi ruokalista, mutta muuten ruokafilosofia on molemmissa sama – ronskia, konstailematonta ja raaka-aineita kunnioittavaa bistro-henkistä ruokaa, kohtuu hinnalla. Ravintola on myös auki aina aamiaisesta illalliseen asti, joten jokaiselle päivän aterialle on tarjolla jotain.

Kuukausittain kokoontuva ravintolakerhommekin suuntasi The Cockiin heti kun se vaan oli mahdollista eli huhtikuun alussa. Sen verran paljon paikasta oli puhuttu. Koska tulimme isommalla porukalla paikalle oli pöytävaraus aivan pakollinen, joten meidät ohjattiin – ehkä hieman harmittavasti – hämärään alakertaan. Kellarikrouvimainen alakerta on toki ihan tunnelmallinen, mutta ei siellä oikein kuvia saanut otettua. Valoisa ja avarampi yläkerta on muutenkin olemukseltaan enemmän meidän makuumme, harmi ettei sinne voi pöytiä varata. Mukana tällä kertaa Hanna, Heidi, Laura ja Nata.

The Cockin ruokalista on suhteellisen yksinkertainen ja kompakti. Annoksia on valittavana noin 15, joista osa sopii paremmin alkuun, osa pääruoaksi ja osa suolaiseksi jälkiruoaksi. Moni annoksista sopii myös jaettavaksi. Makeaan jälkiruokaan on tarjolla vain yksi vaihtoehto: yläkerrassa pingispöydältä tarjoiltu jälkiruoka-buffa.

Itse päätimme ottaa neljä annosta enemmän tai vähemmän jaettaviksi. Alkuun ostereita ja kanan siipiä, pääruoaksi pihvi ranskalaisilla sekä pasta vongole – yksinkertainen simpukkapasta.

Ravintola The Cock, © avaruusasema Ravintola The Cock, © avaruusasema

Osterit olivat herkkua, ne tarjoiltiin salottisipulihillokkeen, tabascon ja sitruunan kera. Toimii. Myös siivet olivat todella hyvät, hyvin maustettu ja juuri sopivan kypsyiset. Kastiketta olisi voinut olla hieman enemmän, mutta onneksi sitä sai kysymällä lisää. Sotkemiseksihan siipien syöminen meni ja olisikin toivonut, että annoksen mukana olisi tullut jotain jolla siivota sormensa.

Toiseksi pääruoksi tilaamamme Pasta Vongole oli näyttävä annos. Simpukkapasta oli maukas, mutta valitettavasti suolaa oli siihen lorahtanut aivan liikaa. Sitruunalla sai onneksi suurimman suolaisuuden taitettua. Myös pasta oli ylikypsää, joten pettymyksen puolelle meni. Seuralaisemme Heidi kertoi syövänsä annosta jo toista kertaa ja edellisellä se oli onnistunut nappiin, joten tällä kertaa oli toteutuksessa vissiin menty metsään.

Toinen pääruoistamme – Steak Frites – oli puolestaan erinomaisen hyvä. Lihassa hyvä paistopinta, sopivan rosé sisältä ja lisukkeet toimivat kokonaisuudessa. Tähän annokseen olisi kuitenkin kaivannut aivan ripauksen lisää suolaa ja lisäksi se tarjoiltiin jo aavistuksen jäähtyneenä. Ei aivan nappisuoritus siis tämäkään. Ihan mallikkaat viinit saatiin myös annoksille “viinimestarin” suositusten perusteella.

Jälkkärihammasta alkoi tässä vaiheessa kolottaa ja päätimme tehdä lähempää tuttavuutta yläkerran pingispöydän kanssa. Ajatuksena ihan hauskan jälkiruoka-buffan toteutus kuitenkin mielestämme hieman ontui. Tarjonta oli hieman ankeaa, moni vaihtoehdoista oli loppu, jäljellä oli lähinnä muutamaa peruskakkua. Kuivakakut olivat ehtineet kuivahtamaan ja muillekin huoneenlämmössä seisominen ei ollut tehnyt hyvää. Ehkä valikoimaa voisi hieman supistaa ja pitää täyttövauhdin aavistuksen ripeämpänä. Voisi toimiakin.

The Cock ei siis täysin lunastanut odotuksia, ravintolan ympärillä on toisaalta vellonut jo vähän epärealistista hypeä. Tarjoilu oli mutkattoman rentoa sekä mukavaa ja paikka on toimiva, joskin toivoisimme myös yläkertaan varattavia pöytiä. Ruokien perusasiat oli kohdallaan, mutta tiettyä hapuilua oli viimeistelyssä. Ehkä nämä hioutuvat kun ravintola on toiminut hieman pidempään.

Ravintola The Cock, © avaruusasema

Sinne Helsinki

sinnehelsinki1 sinnehelsinki2

Otettiin viime viikon keskiviikkona ruokabloggaaja-seurassa suunta kohti Sinne Helsinkiä. Seuraamme liittyi Hanna, Heidi ja Veera. Hyvän ruoan lisäksi odotuksissa oli siis myös hyvää seuraa, eikä tällä kertaa tarvitsisi hävetä kameran kanssa heilumista. Sinne Helsinkihän on erinomaisen ravintolan maineessa olevan Porvoolaisen Bistro Sinnen kaupunkilaisserkku, joka avasi noin kuukausi sitten ovensa. Teema ravintolassa on sama eli paikallisia raaka-aineita bistro-hengessä annoksiksi loihdittuna. Siinä alkuperäisessä Sinnessä emme ole käyneet, joten vertailua ei kovin syvällisesti voinut tehdä. Helsingin Sinne on muuten yllättävän iso paikka. Kadulle näyttäytyy vain osa ravintolasta ja katetulta sisäpihalta löytyy paljon lisäneliöitä.

Ruokalistaa oli luettu jo ennakkoon kotitehtävänä, joten tilaus oli simppeli, otin Menu Eerikin kera viinien. Alkuun Kylmäsavustettua kirjolohta, Sinnen perunasalaattia ja tillimajoneesia, pääruoaksi Glaseerattua karitsaa, olutsipulia ja herkkutatteja, ja lopulta jälkkäriksi Kaura-omenapaistos, uuniomenajäätelöä ja kinuskia. Tia tosin alkoi ennakko-annoskateuden iskiessä vaihtelemaan tilaustaan sitä mukaa kuin muu seurue tilauksiaan luetteli. Lopulta samasta menusta vaihtui kuitenkin vain jälkiruoka ja Omppu korvautui Värtsilällämehustettuja villivadelmia, vaniljajäätelöä ja salmiakkimarenkia.

sinnehelsinki-leivat sinnehelsinki-lohta sinnehelsinki-karitsaa sinnehelsinki-omppu sinnehelsinki-vartsila

Ruoka oli erittäin hyvää, varsinkin alkuruoka ja jälkkärit. Myös viinit toimivat hyvin, jälkkärin kanssa tarjottu Tschida Muskat Ottonel Auslese (2013) oli varsinkin erinomainen kumppani jo melkein liian makean omenakaurapaistoksen kanssa. Sopivasti raikasta hedelmäisyyttä ja happoa. Pääruokana nautittua karitsaa vaivasi aavistuksen tasapaksu makumaailma, jos nyt jotain pientä puutetta haluaa esille nostaa. Annoskateutta meinasi tulle kun pöytään tuotiin herkullisen näköinen burger, Porvoon Sinnestä tunnettu klassikko. Jälkkäreistä Porvoo-Helsinki eli tuulihattu, tyrnisorbettia ja lakritsikreemiä oli ehdottomasti näyttävimmän näköinen. Lasku tuli hauskasti vanhan kirjan välissä.

Hauskasti sisustettu ravintola, josta saa hyvää ruokaa ja jossa palvelu toimii. Bistron puolelle (kadun puolelle) pääsee myös ilman pöytävarausta. Tykättiin. Hinta-laatusuhteeltaan paikka on kovaa luokkaa, varsinkin Helsingin mittapuulla.

sinnehelsinki-burger sinnehelsinki-porvoo-hki sinnehelsinki3 sinnehelsinki4