Katselet juttuja tunnisteella "kasvis"

Syksyinen kurpitsapasta

Viime viikot ovat menneet työntäyteisissä tunnelmissa. Syksyyn on jostain syystä kasautunut vähän jopa liikaakin kaikenlaista. Tänäänkin olisi oikeastaan pitänyt ahkeroida, kun deadlinet puskee päälle, mutta aamulla totesin, että nyt on välipäivän paikka ja teen jotain muuta. En ole viime kuukausina juurikaan tehnyt kotona ruokaa ja se näkyy myös täällä blogissa. Vaikka tykkään ruoanlaitosta niin on vaan ollut helpompi käydä jossain ravintolassa, yhdelle ruoan valmistaminen on vähän tympeää puuhaa. Tänään oli kuitenkin kiva kuunnella musiikkia ja samalla kiireettömästi kokkailla jotain hyvää.

Menneellä viikolla tuli jossain vaiheessa Facebookin syötteessä vastaan houkuttelevalta kuulostanut kurpitsapastan ohje. Reseptissä pastan joukkoon tuli salvialla ja chilillä maustettua uunissa kypsäksi paahdettua myskikurpitsaa. Vilkaisin ohjetta ja suljin sen pois. Loppuviikosta alkoi kuitenkin kyseinen ruoka kutkuttelemaan mielessä ja päätinkin tehdä sitä tänään ruoaksi. Ohjetta en vaan enää löytänyt mistään, joten oli luotettava muistikuviin ja omaan makuun.

Näin halloweenin alla kaupoissa on hyvät kurpitsavalikoimat ja tarjolla oli kaikenlaista. Pysyttelin kuitenkin tuossa myskikurpitsassa, koska tykkään siitä eniten. Salvia on täydellinen kumppani kurpitsan kaveriksi, ehkä joku muukin ajattelee näin, koska sitä oli vaikeampi löytää. Chili ja valkosipuli löytyi omasta takaa, ne sopii kaikkeen. Pehmeä ja makea kurpitsa kaipasi mielestäni vastapainoksi jotakin suutuntumaa. Päädyin paahtamaan kourallisen saksanpähkinöitä, jotka mielestäni sopivat myös erinomaisesti kurpitsan kanssa yhteen.

Lopputulos oli jopa yllättävän maukas – makea kurpitsa, pieni polte chilistä, paahteiset pähkinät ja makuja sopivat pyöristävä pecorino muodostivat herkullisen kokonaisuuden. Pappardellen sijaan olisi voinut ehkä sittenkin valita kapeamman fettuccinen, mutta makuun se ei vaikuttanut. Jääkaappiini oli jäänyt pyörimään yksi italialainan lager, joten tuntui sopivalta nauttia se ruoan kanssa. Paremmin olisi ehkä kuitenkin sopinut joku keskihapokas ja hieman makeaan taittava valkoviini.

Myskikurpitsapasta (4 annosta)

  • n. 1 kg myskikurpitsa
  • 1 tuore punainen chili
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1/2 ruukku tuoretta salviaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • n. 1 rkl oliiviöljyä
  • reilu ruokalusikallinen voita
  • 80 g saksanpähkinöitä
  • 500 g nauhapastaa (pappardelle, fettuccine, tagliatelle)
  • pecorino romano -juustoa

Leikkaa kurpitsan molemmista päistä kannat pois ja halkaise se pituussuunnassa, poista siemenet lusikan avulla. Kuori kurpitsa ja leikkaa se sitten noin sentin kokoisiksi paloiksi. Viipaloi chili ja poista halutessasi siemenet, kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi. Nosta kurpitsan palat, chili ja valkosipuli uunivuokaan, revi puolikas ruukullinen salviaa kasvisten joukkoon, lorauta oliiviöljyä päälle sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita ja pilko sitten nokare voita uunivuokaan kurpitsapalojen päälle. Paahda uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Sillä välin kun kurpitsat kypsyvät uunissa, voit paahtaa pähkinät. Lisää kuumalle pannulle pieni loraus oliiviöljyä ja pyörittele pähkinöitä pannulla kunnes ne alkavat saada väriä. Nosta pois pannulta, anna jäähtyä ja hienonna sitten valmiiksi.

Kun kurpitsat ovat olleet uunissa puolisen tuntia, voit laittaa pastaveden kiehumaan. Keitä voimakkaasti suolatussa vedessä pastat al dente pakkauksen ohjeen mukaan.

Nosta kurpitsat uunista, sekoita hienonnetut pähkinät ja pasta niiden kanssa. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Nosta lautasille, koristele muutamalla salvian lehdellä ja rouhaise pecorinoa annosten päälle.

Portobellopasta

Tämä on herkullinen kaapintyhjennyspastana aikoinaan syntynyt resepti, jonka kuvittelin blogissa jo aikoja sitten julkaisseeni. Mutta en ilmeisesti ollutkaan. Aika siis korjata tämä virhe.

Portobello-sienten, timjamin, pinjansiemenien ja puhvelimozzarellan pyhä liitto on tuttu myös yhdestä suosikkipizzastani ja pizzapäivän jämistä tämä aikoinaan syntyikin. Sen lisäksi, että toimivat hyvin yhdessä ovat nämä myös erikseen suosikkiraaka-aineideni joukossa, varsinkin timjamia on tullut tänä kesänä tungettua lähes joka ruokaan.

Nopea ja yksinkertainen ruoka, joka on helppo valmistaa ja tuo varmasti veden kielen päälle. Parasta arkiruokaa.

Portobellopasta (2 annosta)

  • 50 pinjansiemeniä, paahdettuina
  • 1-2 kpl salottisipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 iso portobello
  • tuoretta timjamia
  • rucolaa
  • 125 g mozzarella di bufala
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 250 g pastaa oman valinnan mukaan

Paahda aluksi pinjansiemenet. Tämä onnistuu helpoimmin keskilämmöllä liedellä, kuivalla pannulla. Varo polttamasta.

Laita sitten pastavesi kiehumaan ja keitä pasta voimakkaasti kiehuvassa suolatussa vedessä al dente, pakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeen teossa menee noin 8-10 minuuttia, joten pastan voi laittaa kiehumaan samanaikaisesti kun aloittaa kastikkeen teon.

Hienonna salottisipuli ja viipaloi valkosipuli. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä kunnes alkavat muuttua läpikuultaviksi. Viipaloi portobello ja hienonna timjami. Lisää pannulle ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Mausta sitten suolalla ja pippurilla.

Ota pannu pois levyltä. Heitä kourallinen rucolaa ja revi puolet mozzarellasta kastikkeen joukkoon. Pyörittele sekaisin ja anna lämmetä hetken. Lisää kypsät pastat myös pannulle ja sekoita. Nosta lautasille, revi loput mozzarellasta annoksiin, ripottele pinjansiemenet, pirskottele oliiviöljyä ja rouhaise mustapippuria annosten päälle. Koristele timjamin varsilla. Tarjoa heti.

Tuoretomaattikastike pizzalle

Tomaattikastike pizzalle, © avaruusasema.com

Pizzassa ehdottomasti tärkeintä on hyvä pohja ja muissa kuin valkoisissa pizzoissa (pizza bianco) hyvä tomaattikastike. Olemme pitkään tehneet pohjamme Jan Vardøenin Pizza paradiso kirjan ohjeella ja tomaattikastikkeen pitkään keittämällä. Molemmilla ohjeilla tulee erinomainen lopputulos, mutta aikaa menee kauan. Välillä pizzanhimo iskee kuitenkin lyhyemmällä varoitusajalla ja silloin pitää toimia toisin. Pizzapohjaa varten meillä on omat konstimme ja niistä lisää myöhemmin, mutta otetaan nyt alkuun käsittelyyn hieman nopeampi tomaattikastike.

Tomaattikastikkeessa on käytännössä kaksi koulukuntaa, pitkään keittelevät ja tuoreita tomaatteja tai purkkitomaatteja käyttävät. Omassa keittiössämme käytetään molempia tapoja, riippuen oikeastaan siitä mitä täytteitä pizzaan laitetaan. Yksinkertainen margherita toimii parhaiten tuoretomaattikastikkeella ja vaikka tuoremakkarapizza paremmin keitetyllä kastikkeella. Keitetyssä tomaattikastikkeessä on syvempi ja “pyöreämpi” maku, kun taas tuoreessa vastineessa on enemmän hapokkuutta ja raikkautta. Tuoretomaattikastikkeella on kuitenkin yksi suuri etu ja se on valmistamisen nopeus. Se syntyy hetkessä ja vaatii maustumiseenkin vain pari tuntia, toki parempaa siitäkin tulee kun malttaa tehdä jo edellisenä päivänä.

Tuoretomaattikastikkeen voi periaatteessa tehdä myös tuoreita tomaatteja kalttaamalla, mutta tässä kannattaa käyttää vain parhaaseen aikaan kesällä saatavia kypsänä poimittuja tomaatteja. Muina aikoina on parempi turvautua laadukkaisiin purkkitomaatteihin. Käytimme tällä kertaa Casa Marrazzon tomaatteja, mutta helpommalla löytyy esim. Muttia. Tärkeintä tässä on, että jättää ne halvimmat kaltatut tomaatit ostamatta eikä oikaise tomaattimurskalla. Itse ohje on mukailtu Saku Tuomisen ja kumppaneiden pizza-raamatusta Pizze.

Tomaattikastike pizzalle, © avaruusasema.com

Tuoretomaattikastike pizzalle (riittää kolmeen pizzaan)

  • 1 prk (400 g) kuorittuja tomaatteja
  • 1/2 tl (~10 g) suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 valkosipulin kynttä
  • tuoretta basilikaa

Nosta tomaatit purkista kulhoon, poista tarvittaessa virheät kannat. Jätä ylimääräinen tomaattimehu purkkiin, voit käyttää sen vaikka dippikastikkeessa (ohje alla). Lisää suola ja oliiviöljy. Murskaa suurpiirteisesti esim. sauvasekoitinta käyttäen.

Kuori valkosipulin kynnet, halkaise ne ja poista vihreä keskusosa. Lisää tomaattien joukkoon. Hienonna kourallinen basilikan lehtiä ja lisää kastikkeeseen. Sekoita lusikalla, älä käytä enää sauvasekoitinta.

Nosta kastike kannelliseen astiaan ja anna maustua jääkaapissa vähintään 2-3 tuntia, mutta mielellään pidempään. Nosta valkosipulin kynnet pois kastikkeesta ennen kuin annostelet kastiketta pizzan päälle.

Tuoretomaattikastikkeesta jää yli herkullista tomaattimehua (hyvät purkkitomaatit on aina säilötty tomaattimehuun), jota ei kannata heittää pois. Sen voi käyttää vaikka dippikastikkeessa, johon voi dippailla pizzan reunoja. Tähän herkulliseen ideaan on törmätty Helsinkiläisessä Putte’s Bar & Pizza -ravintolassa ja sieltä tämä ohjekin on inspiraationsa saanut. Kannattaa kokeilla.

Dippikastike pizzan reunoille

  • 1,5 dl tomaattimehua tai tomaattimurskaa
  • 1/2 – 1 tl garlic tabascoa
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 1 tl valkoista balsamicoa
  • ripaus suolaa ja mustapippuria

Annostele kaikki aineet kannelliseen kulhoon, sekoita ja maistele sopiva tulisuuden taso. Siirrä jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Siinä kaikki, helppoa ja todella herkullista.