Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"

Ravintola Grön

Työpaikkani Tampereen konttorilla on pyörinyt jo vuosikausia ravintolakerho, jonka aktiivisuutta on tullut kaukaa ihailtua ja vähän kadehdittuakin. Viime keväänä aloin hetken mielijohteesta herätellä keskustelua aiheesta Helsingissä ja kiinnostuneita löytyikin mukavan runsaasti. Sitten tuli kesälomat, syksyn kiireet ja oma saamattomuus niin asia jäi taustalle. Onneksi työkaverini otti härkää sarvista ja aloitti keskustelun uudelleen, varasi ravintolan ja muutenkin potki homman käyntiin. Suuri kiitos siitä A!

Ravintolakerho saatiin siis käyntiin ja ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui ravintola Grön, jossa kävimme hieman vajaa kuukausi sitten. Eli alkaa jo ollakin aika kirjoitella jotain kokemuksia. Ensimmäinen kokoontuminen meni kyllä hieman enemmän ihmisiin tutustuessa, olihan mukana ennestään ei niin tuttuja kasvoja. Juttua riitti – ruoasta, viinistä ja muusta. Joukosta löytyi yllättäen myös Tuopillinen-blogin Jouni, kovan luokan olut-harrastaja. En ollut siis blogeineni yksin vaikka kameran kanssa suoraan sanoen hieman hävetti heilua. :)

Mutta itse ravintolaan. Grön jäi minulle mieleen viime kesän Taste of Helsingistä erittäin positiivisena kokemuksena. Varsinkin se jälkiruoka – kuusenkerkkäjäädyke-“keksi” oli taivaallisen hyvä. Odotukset olivat siis kohtuullisen korkealla. Grönhän on kasvispainotteinen, ekologisia, villejä ja paikallisia raaka-aineita suosiva kohtuullisen pieni ravintola Helsingin Albertinkadulla. Taustalta löytyy mm. vuoden 2016 kokiksi valittu Toni Kostian.

Taisimme kaikki lopulta päätyä ottamaan ravintolan neljän ruokalajin menun, osa kasvis- ja osa liha-versiona. Minä ja muutama muu otimme myös annoksiin sovitetut viinit, Jouni tietenkin ravintolan omaa olutta. Viineistä ei tullut harmittavasti kirjattua mitään muistiin, joukossa oli kuitenkin kohtuullisen erikoisia tapauksia, suodattamattomia viinejä, erikoisia rypäleitä ja “eksoottisia” viinimaita. Tarkeintä kuitenkin, että toimivat ainakin omaan makuuni erittäin hyvin annosten kanssa.

Alkupaloja tuli kaksi, ensimmäisenä metsäsieni ”Vol-au-vent”, tattikermaan muhennettuja sieniä, voitaikinaa, kuusenkerkkää ja puolukoita, jota seurasi raakakypsennettyä nautaa, kesäkurpitsaa, sinappia, lipstikkaa ja savustettua naudan luuydinrasvaa. Metsäsieni-annoksessa maistui syksy ja metsä, mieleen tuli alkuun sienipiirakka, mutta koostumus oli samettisempi, jota puolukan raikkaus ja kuusenkerkän yrttisyys kivasti tasapainotti. Naudan tartar oli ehdottomasti illan parasta antia, vaikka ensimmäiseen suupalaan osuikin turhan paljon sinappia ja voimakkaan savuisaa luuydintä.

Pääruoaksi lihansyöjille (paitsi rapu-allergikolle) tuli suolapaahdettuja perunoita, keltasipulia, auringonkukansiemeniä, karhunlaukkaa ja kuningasravunlihaa ”béchamel”. Maukas annos, joka jäi kokonaisuutena kuitenkin hieman yksiulotteiseksi. Kasvisruokailijoinen hokkaido-kurpitsa (ekassa kuvassa) keräsi vuolaita kehuja ja näyttikin hyvältä.

Meille muutamalle ahneelle tuli väliin suolainen jälkkäri – raastettua comté-juustoa, fermentoituja karviaisia ja säilöttyä mäntyä, joka tarjoiltiin keksin päältä. Hieman sottaamiseksi meni, mutta hyvä juusto maistuu aina. Tilkka port-viiniä olisi mennyt tämän kanssa kivasti. Varsinaisena jälkkärinä tuli tuoreita ja fermentoituja metsämarjoja, hapankermaa, valkosuklaata ja maitohappoa – samaan aikaan syksyinen, mutta raikas kokonaisuus, joka puhdisti kivasti makupalettia illallisen päätteeksi.

Grön ei jättänyt kylmäksi. Tykkäsin ruoasta ja viinistä, yhdessä ja erikseen. Myös palvelu pelasi ja oli mutkatonta. Ainoa pieni miinus siitä, että meidän 7 hengen seurue tungettiin 6 hengen pöytään, mutta toisaalta pienessä ravintolassa noin on varmaan pakko tehdä.

Jatkossa olisi tarkoitus käydä noin kerran kuussa jossain, porukan sopivasti vaihtuen sen mukaan kenelle ajankohta ja ravintola sopii. Seuraavan ravintolan kanssa on ollut hieman haastavaa kun ei meinaa pöytää saada, mutta eiköhän tämä pysy hengissä kuitenkin. Itse ainakin odotan jo seuraavaa kertaa, toivottasti sopii vaan omaan kalenteriin.

Taste of Helsinki 2017 – plussat ja miinukset

Tämän vuoden Taste of Helsinki olisi sitten takana päin. Viimeistä kertaa tässä muodossa, koska ensi vuonnahan ei ainakaan samaa paikkaa saa enää käyttää. Muutoksia siis tulee varmasti, millaisia niin sen aika näyttää.

Tapahtuma jäi tänä vuonna omalta osaltani vain kaksipäiväiseksi, lauantaiksi oli muuta ohjelmaa ja tänään ei enää vaan jaksanut. Pitkät työpäivät ja vielä alkuviikosta vaivanneen flunssan takia huonosti nukutut yöt houkuttelivat tänään jäämään sohvan pohjalle. Torstai- ja perjantai-illat menivät kuitenkin mukavasti hyvän ruoan parissa. Tänä vuonna ei voi sanoa, että “söin kaikki”, mutta lähes puolet kuitenkin.

Sää ei noudatellut – onneksi – perinteitä vaan auringosta sai nauttia, en tiedä oliko se syynä vai mikä, mutta tästä vuodesta jäi ruoan osalta viime vuotta aavistuksen parempi maku. Vuosi sitten oli karmea keli ja jotenkin tasapaksummat annokset, tänä vuonna oli vaihtelua enemmän vaikka itse hieman harmittelin jälkkäreiden samankaltaisuutta.

Torstaista kirjoitin jo aiemmin. Perjantaina tuli maisteltua vielä kymmenen annosta lisää, viisi suolaista annosta, neljä makeaa ja yksi suolainen jälkkäri.

* Shelter – Sokerisuolattua siikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa ja pikkelöityä omenaa
* Shelter – 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia
* Tuohi – Ternimaito blini, pihka-kermaa ja hapatettua tattarihunajaa
* Savoy – Vorschmack
* Ludu – Valkosuklaa cremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä

* Pastor – Grillattua mustealaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä
* Grön – Kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia
* Grön – Kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa
* Noa – Juustokakku ja marjat
* Savoy – Basilikaposset, valkosuklaakirstallia ja mansikka-sitruunamelissasorbet

Maistelemistani annoksista oli helppo valita parhaat, vaikka huonoja niissä ei ollutkaan. Savoyn silakka oli alkuruokien aatelia, täydellisesti suolattu silakka sai kaverin mustaherukasta, toimi erinomaisesti. Pastorin mustekala oli mielettömän hyvä annos, itse mustekalassa hyvä grillin maku ja lisukkeet toimivat hienosti yhdessä, mukana kiva latinalaisen amerikan vivahde, mutta ei ylitsepursuavana. Jälkkäreistä tykkäsin eniten Bistro-o-Matin omenasorbetista kera paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin. Yksinkertaista ja vähän ilmeistäkin, mutta toimi. Erityismaininta vielä Tuohin blinille, jossa oli kiva poikkeuksellinen twist vaikka tässäkin liikuttiin klassisen yhdistelmän parissa.

Maistettavaksi päätyneistä ainoastaan Grönin keltasipulista jäi hieman ristiriitainen fiilis. Annos oli raskas ja yksiuloitteinen sekä vaikea syödä. Suurena maksan ystävänä maksan hallitsevuus ei haitannut, mutta annos olisi silti kaivannut hapokkuutta ja raikkautta. Loppuun vähän hyvin subjektiivista yhteenvetoa.

Plussaa

  • Kerrankin upea keli, aurinko paistoi ja oli juuri sopivan lämmintä. Jos sade ei oikein sovi, niin itse ainakin vierastaisin myös pakahduttavaa hellettä.
  • Ruoassa vaihtoehtoja ja variaatioita aiempaa enemmän. Vuoden tauon jälkeen taas kekseliäisyyttä mukana, ja annokset näyttivät niitä tarjoilevilta ravintoloilta. Paljon hyviä annoksia.
  • André Clouet “samppanjashow”
  • Mukavasti porukkaa paikalla, vaikka tämä näyttäytyikin sitten jonoina vähän joka puolella.

Miinusta

  • Nousseet hinnat. Kun Taste of Helsinki aloitti, oli alkuruoat 3 markkaa (= euroa) ja pääruoat 4 markkaa. Kustannusten noustessa näitä nostettiin markalla ylöspäin vuosi (tai pari?) sitten. Ja nyt oltin jo 5 ja 6 markassa. Viime vuonna esiteltiin “nimikkoannos”, jolla annettiin ravintoloille pelivaraa käyttää kalliimpia raaka-aineita ilman hintarajoitteita. Tänä vuonna nimikko-annokset olivat taas mukana, mutta hinnat olivat ampaisseet vähän turhan korkealle eli kaksinumeroisiksi. Muistaakseni tapahtuman “isä” Barry joskus sanoi tilavuokran olevan tapahtuman suurin kulu, kun muutama vuosi sitten Helsinki tarkisti hintaa huomattavasti ylöspäin. Vaikka itse en pidä hintoja vielä suhteettoman kovina niin tavallisemman kansan ne saattavat jo karkottaa, eikös tapahtuman tarkoitus kuitenkin ollut tuoda upeita ravintoloita suuremman joukon tietoisuuteen.
  • Nurmikon päälle ajettu hiekka. Se pölisi ja vei piknik-tunnelman tehokkaasti pois. Toki tämä ei johtunut järjestäjistä vaan kaupungista ja surkeasta keväästä, mutta harmitti se silti.
  • Toiset ihmiset ei vaan osaa käyttäytyä, känniörveltämistä, kiilailua jonoissa ja tupakointia savuttomassa tapahtumassa (tupakointialueen ulkopuolella).

Ensitunnelmia Taste of Helsingistä


Tämän vuoden Taste of Helsingin piti alkaa osaltani vasta huomenna, mutta toisin kävi, kun kaunis sää houkutteli tapahtumaan jo tänään. Tänään oli vielä pehmeälaskun aika ja tarkoituksena vasta vähän herätellä makunystyröitä. Alueelta löytyi tuttuja kasvoja, joten muutama tunti siellä sitten vierähti.

Tänä vuonna saatiin tapahtuma aloittaa oikean komeassa säässä ja toivotaan, että kelit jatkuvat vastaavina vielä viikonlopun yli. Komea sää oli houkutellut muitakin paikalle, joten jonottelemaan joutui. Tänä vuonna alue on myös hieman pienempi, joten senkin takia porukkaa tuntui olevan runsaasti.

Annoksia maistelin viisi kappaletta, kolme suolaista ja pari jälkkäriä:

* Savoy – Mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä
* Passio – Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa
* Toca – Vitello tonnato
* Toca – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla
* Bistro-o-Mat – Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia

Kaikki annokset olivat kovasti makuuni. Savoyn silakka oli upea kokonaisuus, raikas mustaherukka ja erinomaisesti maustettu silakka toimivat hienosti yhdessä. Ehdottomasti odotusten arvoinen annos. Passion makkaraperunoissa loisti veripalttu. Vitello tonnato toimii aina, Tocan varsin klassisessa versiossa suolaisuutta toivat kuivatut kaprikset ja raikkautta etikkaiset kasvikset. Jälkkäreistä Bistro-o-Matin omenasorbetti vei voiton, paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa ei nyt vaan voi mennä metsään.

Huomenna sitten uudelleen ja hieman pidemmän kaavan mukaan. :)