Katselet juttuja tunnisteella "ruoka"

Rapujuhlissa

Ehdottomasti parasta tässä blogin pitämisessä on vuosien varrella touhussa kertyneet ystävät. Välillä on tullut nähtyä hyvinkin usein, mutta viimeaikoina vähän harvemmin. Vähemmän aktiivisena bloggaajana ja päivätyön häiritessä harrastustoimintaa kaikenlaiset kissanristiäiset jäävät vähiin. Ja ovathan ihmisten elämäntilanteetkin kovin erilaisia kuin vuosia sitten. Tilaisuuksia nähdä on siis vähemmän. Mutta aina kun nähdään, on todella hauskaa. Olinkin erittäin iloinen kun sain Tiskivuoren emäntä -blogin Heidiltä ja puolisoltaan kutsun rapujuhliin. Tiesi jo etukäteen, että luvassa on runsaasti hyvää ruokaa, hyviä viinejä, huonoja juttuja ja loputonta naurunremakkaa.

Innokas ravunpyydystäjä Heidi lupasi ravut ja tykötarpeet, viinit tarjosi Juomavinkki. Näiden lisäksi toivottiin jokaisen tuovan jotain alkupalaa, lisuketta rapujen kanssa tai jälkkäriä. Joku voisi ehkä kuvitella, että ruokaa harrastavien juhlissa olisi tarjoilujen suhteen tiukkapipoinen meininki, mutta äärimmäisen nipottamisen sijaan yleensä ollaan aika perusjuttujen äärellä, hyvät raaka-aineet ja uudet kokeilut edellä mennään.

Ennen kuin iskimme kiinni rapuihin maisteltiin alkupaloja. Kokit ja Potit Hannele oli tehnyt ruusukaaliburgereita sekä hyvin vuodenaikaan sopivaa juurespanzanellaa, Vaimomatskuu Jella toi mukanaan lakritsipikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammaraa, jollaista myös Chocochilin Elina oli tehnyt juurisämpylöiden lisäksi. Soppa-Hanna oli tehnyt vegaanisia juustoja, jotka viihtyivät pöydässä vielä rapujenkin kanssa. Alkupaloista varsinkin tuo muhammara jäi kutkuttelemaan, mutta huomasin myös syöneeni huomattavan määrän vegaanista cheddaria.

Pääruoaksi Heidi oli keitellyt hurjan määrän isoja rapuja erittäin herkulliseen liemeen. Rapujen kanssa oli tarjolla paahtoleipää, voita, ranskankermaa, sipulia, tilliä ja sitruunaa. Elinalle oli rapujen sijaan latva-artisokkaa ja dippejä. Vaikka rapuja oli paljon, ihan hyvin me selvittiin, vaikka kaikkia ei kuitenkaan saatu syötyä. Me ensikertalaiset saimme hieman käyttökoulutusta rapujen syöntiin. Tästä huolimatta onnistuin jo ensimmäisen rapuni kohdalla saamaan sormenpään auki (ja toisen hieman myöhemmin). Uuden pöydän äärellä viihdyttiin pitkään.

Rapujen syönnin jälkeen Sillä Sipulin Merituuli pyöräytti meille Ron de Jeremy geeteet, mediterranean toniciin kera kardemumman ja verigreipin. GT:n jälkeen jatkettiin sujuvasti jälkiruokapöytään. Vatsaan jäänyt tila täytettiin Hannan porkkanapiirakalla sekä minun tekemällä Budapest-tortulla (tai leivoksien nimellähän tuo kulkee). Omasta jälkkäristä enemmän vähän myöhemmin.

Ennakko-odotusten mukaisesti naurua riitti, vatsa oli täynnä, uusi “Tiskivuorela” oli todella hieno ja varsinkin se näkymä parvekkeelta oli upea. Kiitos vielä Tiskivuoren emäntä kutsusta ja Sillä Sipuli, Hannan Soppa, Kokit ja Potit, Vaimomatskuu sekä Chocochili seurasta.

Taste of Helsinki 2016 käyntiin

toh2016-o-mat-haukiburger

Tänään potkaistiin jokaisen ruokaharrastajan kesän kohokohta taas käyntiin, valitettavasti jälleen sateisissa merkeissä. Taste of Helsinki on siis taas täällä, ehkä jopa viimeistä kertaa, jos on viimeaikojen kirjoitteluun uskominen. Toivottavasti saadaan ensi vuodeksikin paikka järjestymään.

toh2016-1 toh2016-2

Tänään tuli tehtyä vain pikainen visiitti, sää ei suosinut ja aikainen herätys työmatkan takia verotti jaksamista. Viisi annosta tuli vaan testattua. Kolme suolaista: Tallinnasta tulleen Restoran Ö:n mainio hirvi-tartar, jonkinlaista kultti-statusta nauttiva Kirkkonummen Bistro-O-Matin haukiburger – päivitettynä versiona, sekä Tamperetta tänä vuonna edustavan Hella & Huoneen Sikala (possunniskaa ja nokkosta). Kaikki erittäin maistuvia annoksia, mutta ei ehkä kovin järisyttäviä kuitenkaan.

toh2016-o-tartar toh2016-hella-huone-sikala

Näiden jälkeen vielä pari jälkkäriä. Aluksi Bistro-O-Matin lehtikuohu-sabayon, jossa maut toimi hienosti yhteen ja kuohkea lakritsimarenki oli todella hyvä, vähän vain minun makuun makeutta liikaa. Toisena meni Hella & Huoneen Herukkapensa, jossa hapokas herukanlehtivaahto oli saanut karamellimaiseksi paahdettua valkosuklaata ja mukavan hapanta hapankermajäätelöä kaverikseen, tykkäsin.

Joku toinen päivä sitten uudelleen, tänä vuonna ei ihan kaikkia kattauksia ehditä juoksemaan. Toivottavasti sää nyt vähän paranisi tästä.

toh2016-o-mat-sabayon toh2016-hella-huone-herukkapensa

Sushi-lounaalla

smartum2

Joskus nuorena sitä jaksoi kaiket päivät ihan olemattomilla syömisillä, mutta nyt huomaa että kunnollinen lounas on supertärkeä töissä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Paras lounas on mielestäni maistuva, mutta kevyt. Lounaan jälkeinen kooma on nimittäin melko ärsyttävää kun pitäisi pysyä skarppina vielä iltapäivän palavereissa. Siihen ei auta edes litra kahvia, jos niin on päässyt käymään.

Täytyy sanoa, että hieman käy kateeksi ydinkeskustassa työskenteleviä, sillä lounaspaikkoja on vaikka millä mitalla. Varjopuolena on tietenkin valinnan vaikeus ja sellaisen paikan löytäminen, jonne mahtuu jonottamatta ja palvelu on ripeää ja ruoka hyvää. Smartumilla on mainio lounashaku, joka toimii hyvin myös puhelimella. Lounaspaikkoja voi etsiä kätevästi sijainnin tai ravintolatyypin mukaan. Tuli tarpeeseen, sillä saimme käyttöömme muutaman Smartum lounas -setelin. Paikan valinta oli aika helppo, sillä sushi on yksi parhaimmista lounaista. Täyttävää, mutta siitä jää aina kevyt ja hyvä olo.

Suuntasimme lounaalle Hanko Sushiin, jossa on hyvin varauduttu lounasruuhkaan eikä susheja tarvitse odotella kauaa. Lounasmenussa on valittavana erikokoisia lajitelmia melko edulliseen lounashintaan, varsinkin jos vertaa hintaa normaaliin listaan. Lisäksi lounasaterioihin kuuluu Miso-keitto ja vihreä tee. Sushit maistuivat niin kuin aina ja wasabia kului.

smartum1smartum3

Vaihdoin alkuvuodesta työpaikkaa ja meillä on lounasetu järjestetty alempina hintoina henkilöstöravintolassamme ja täytyy sanoa, että kyllä lounasetua tuli ikävä. Vaikka henkilöstöravintolamme ruoan taso on yllättänyt positiivisesti, ei kukaan kuitenkaan jaksa syödä samassa ravintolassa viikosta ja vuodesta toiseen. Smartum lounas -seteli on erityisesti työntekijän kannalta aivan mahtava juttu. Nyt erityisesti lounasetua osaa arvostaa kun niitä ei nykyisessä työpaikassani ole käytössä.

Tässä vuosien varrella on oppinut, että lounas on sellainen asia mitä ei kannata jättää väliin. Energiatasot laskevat ja päivä alkaa tuntumaan raskaalta. Lounas on myös ainoa suunniteltu tauko ainakin omassa työpäivässä ja se tuntuu virkistävämmältä kun pääsee hetkeksi muihin tiloihin omalta työpaikalta. Ymmärrettävästi kaikki työt eivät ole sellaisia, josta pääsee lähtemään lounastauolle minne huvittaa, mutta jos sellainen mahdollisuus on suosittelen hyödyntämään.

smartum4

blogirinki_logoYhteistyössä Smartum.