Katselet juttuja tunnisteella "sienet"

Pizza Bianco “Popcorn e Portobello”

Pizza Bianco Popcorn e portobello © avaruusasema.com

Oivapari-kilpailun viimeiseen osakilpailuun piti löytää makupari G.H. Mumm Gordon Rouge samppanjalle. Pohdinnassa ja testissä oli muutamiakin eri vaihtoehtoja, joista ehdottomasti ykköseksi nousi yllätys, yllätys – pizza. Gordon Rougessa Pinot Noiria on 45%, Chardonnayta 30% ja Pinot Meunieria 25%. Pinot Noir tuo samppanjaan ryhtiä ja jykevyyttä, joten Mumm sopii erinomaisesti myös ruokajuomaksi.

Samppanja on leikkisä juoma ja siihen yhdistyy useimmiten juhlat, joten halusimme valmistaa jotain hauskaa sen kaveriksi. Heittelimme ilmaan vaihtoehtoja ja yhtäkkiä muistikirjaan oli syntynyt resepti popcorn & portobello -pizzasta. Valkoisella pohjalla, totta kai, sillä tomaattikastikkeen hapot eivät toimi hapokkaan samppanjan kanssa yhteen.

Mikko epäili viimeiseen asti popcornien toimivuutta pizzassa, mutta joutui pyörtämään sanansa, sillä ne kruunasivat pizzan ja toivat siihen mukavasti luonnetta ja leikkisyyttä. Suosittelemme kyllä ehdottomasti kokeilemaan, tästä tuli meidän keittiömme uusin hittiruoka.

Pizza Bianco Popcorn e portobello © avaruusasema.com

Pizza Bianco “Popcorn e Portpbello” (4 pizzaa)

  • pizzapohjataikinaa (hidas ja nopea ohje)
  • 200 g crème fraîchea
  • 100 g gruyère-juustoa
  • 2 portobelloa
  • 1 dl popcorn maissinjyviä
  • 3 rkl kookosöljyä
  • 2 pientä punasipulia
  • timjamia
  • tryffeliöljyä (tai hyvää oliiviöljyä)
  • suolaa

Tee pizzapohjataikina valmiiksi ja anna sen kohota tunnin ajan. Valmistele sillä välin täytteet. Raasta gruyère ja sekoita se crème fraîchen joukkoon. Pilko portobellot ja punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Laita kookosöljy kattilaan ja lisää popcornin jyvät. Muista kansi ja kuumenna kattilaa täydellä teholla kunnes jyvät alkavat poksua. Laske keskilämmölle ja ravistele kattilaa tasaisin väliajoin. Kun poksuminen lakkaa, ota kattila liedeltä ja rouhi päälle suolaa.

Jaa taikina 4 yhtäsuureen osaan ja kauli tai painele pyöreiksi pizzoiksi. Levitä päälle crème fraîche-gruyère -seos, portobellot ja punasipulit. Paista pizzaa 250 asteessa uunin alatasolla pizzakiven päällä tai tulikuumalla pellillä 8 minuuttia. Kun pizza tulee uunista, laita päälle popcornit ja timjami sekä viimeistele tryffeliöljyllä. Tryffeliöljyn sijaan voit käyttää myös laadukasta oliiviöljyä. Tarvittaessa pizzan päälle voi vielä ripotella aavistuksen sormisuolaa.

Pizza Bianco Popcorn e portobello © avaruusasema.com

Yhteistyössä Pernod Ricard, joka tarjosi viinit kilpailuun osallistuville.

Toisenlainen sienikeitto

Sienivelouté, © avaruusasema

Varmaan tullut jo aiemminkin mainittua, että meillä on ihan hirveästi kuivattuja metsäsieniä. Viime syksynä ei juuri tullut sienimetsälle lähdettyä vaan nämä ovat vielä vuoden takaista satoa. Tatit ja kantarellit on käytännössä jo syöty, mutta suppilovahveroita on vielä runsaasti jäljellä. Tuleekin usein bongaltua sieni-reseptejä, jotta purkit saisi joskus tyhjäksi. Tällä kertaa oli kyllä ihan tarkoitus tehdä kermaista metsäsienikeittoa, mutta jotain uutta suuntaa siihenkin kaipasi. Hetken etsiskelyn jälkeen tuli löydettyä sieniveloutén ohje Kiusauksessa-blogista, sopivan tuttu, mutta silti hieman erilainen kuin sienikeitto, jota olemme yleensä tehneet.

Sienivelouté (4 annosta)

  • 3-5 dl kuivattuja metsäsieniä (suppilovahveroita, mustatorvisieniä tai tatteja)
  • keittopohja
  • 40 g voita
  • 1 porkkana
  • 1 iso sipuli
  • 1/2 palsternakka
  • 40 g (4 rkl) vehnäjauhoja
  • 1 l sienten liotusvettä
  • sienikeitto
  • liotetut metsäsienet
  • 1 rkl voita
  • siivilöity keittopohja
  • 100 g Koskenlaskija-juustoa
  • 1 dl kermaa
  • suolaa
  • valkopippuria

Laita heti aluksi kuivatut sienet likoamaan reiluun litraan vettä. Sienten olisi hyvä liota ainakin 20 minuuttia. Sienten määrä riippuu siitä mitä sieniä käytät, voimakkaanmakuisia tatteja riittää vähempi, suppiksia on hyvä olla tuo puoli litraa. Siivilöi sienet niiden liottua ja muista ottaa liotusvesi talteen, sitä käytetään myöhemmin keiton valmistuksessa!

Valmista sitten keittopohja. Kuori ja pilko porkkana, palsternakka sekä sipuli. Sulata voi kattilassa, lisää kasvikset ja hauduta keskilämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää jauhot kasvisten joukkoon, sekoita, kääntele ja anna turvota hetken aikaa. Lisää sitten sienten liotusliemi vähän kerrallaan ja samanaikaisesti sekoittaen. Anna keittopohjan kiehua hiljalleen kannen alla noin tunnin ajan. Siivilöi sitten liemikasvikset pois (niitä ei enää tarvita) ja jätä keittopohja odottamaan.

Laita liotetut metsäsienet kattilaan, lisää ruokalusikallinen voita ja paista kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää siivilöimäsi keittopohja ja kiehauta.

Paloittele sulatejuusto ja lisää se sekä kerma keittoon. Anna keiton kiehua muutaman minuutin ajan samalla sekoitellen kunnes juusto on sulanut tasaisesti keittoon. Mausta keitto suolalla ja ripauksella mustapippuria. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Aja sitten keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi blenderissä tai sauvasekoittimen avulla.

Resepti on peräisin Hesarissa julkaistavasta Kiusauksessa-blogista.

Keitto oli erittäin hyvää, lempeää ja kermaista vaikka siihen ei kovin paljoa kermaa tullutkaan. Itse keitetty kasvisliemi nosti tämän selvästi omalle tasolleen. Liemen keittämisessä tuli tosin tehtyä pieni virhearvio, kun en huomannut, että siihen menee tunti aikaa. Alkoi siis ilta kääntymään jo hieman yön puolelle kun keitto vihdoin pöytään nostettiin. Olisi ollut myös kiva keksiä jotain käyttöä noille liemen keittoon käytetyille kasviksille, hyviä raaka-aineita kun ei hirveän mielellään heittäisi pois. Aluksi meinasin ajaa ne vaan pyreeksi ja suolata ja pippuroida, mutta tällä kertaa päätyivät biojätteen joukkoon.

Tämä keitto toimii ehkä hieman paremmin alkuruokana, mutta mikään ei estä nauttimasta vaikka arki-iltoina pääruokana. Keitto on yllättävän täyttävää ja maultaan intensiivistä, joten sitä jaksaa pelkästäänkin lusikoida.

Kantarellipasta

Kantarellipasta, © avaruusasema

Se olisi sitten kauden ensimmäinen kantarelli-ruoka tehtynä. Vaikka pikkuhiljaa lähestyvä syksy ei millään tapaa ole lempivuodenaikani niin yksi hyvä juttu siinä on, sienet nimittäin. Kantarellit toki tulevat jo hyvissä ajoin kesän puolella, ei vielä helteiden keskellä aleta syksyä manaamaan. :)

Tämä resepti tuli Hesarin nettisivuilla vastaan ja oli pakko pistää kokeiluun. Sienipastat on jostain syystä aina tullut tehtyä kermapohjaisilla kastikkeilla ja oi kiva kokeilla välillä jotain muuta.

Kantarellipasta (4 annosta)

  • n. 1 l kantarellejä
  • 2 kevätsipulia
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • 250-300 g linguinea (tai spaghettia)
  • suolaa
  • 1,5 dl pastan keitinvettä
  • 50 g voita
  • tuoretta timjamia
  • mustapippuria
  • extra virgin oliiviöljyä
  • parmesania

Puhdista sienet ja revi ne tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Viipaloi kevätsipulit, käytä myös varsi mahdollisuuksien mukaan. Kuori ja hienonna valkosipuli.

Laita pastan keitinvesi kiehumaan. Lisää reilusti suolaa kun vesi kiehuu ja keitä pasta kiehuvassa vedessä al dente. Ota 1,5 desiä pastan keitinvettä talteen ennen kuin kaadat sen pois.

Kun olet laittanut keitinveden lämpiämään voit aloittaa kastikkeen valmistuksen. Kuumenna pannu keskilämmölle ja laita sienet pannulle. Pyörittele sieniä pannulla kunnes kaikki sienistä irtoava neste on haihtunut. Lisää sitten voi sekä sipulit (jätä hiema vartta koristeluun) ja hauduta keskilämmöllä noin 10 minuuttia.

Mausta kastike timjaminlehdillä ja jauha myllystä mustapippuria sekä suolaa joukkoon. Tarkista maku.

Kaada pastan joukkoon reilu loraus oliiviöljyä ja puolet sienikastikkeesta. Lisää joukkoon pastan keitinvettä oman maun mukaan. Itse laitoimme tuon koko 1,5 desiä. Ripottele jokaisen annoksen päälle sienipaistosta ja raastettua parmesania sekä koristele kevätsipulilla. Tarjoa heti.

Tämä kantarellipasta olikin todella herkullista, ehkä jopa sitä perinteistä kermaista parempaa. Kantarellin maku tulee todella hienosti esiin, muiden makujen säestäessä sitä hienostuneesti. Todella hyvää ja helppoa, tätä tehdään loppukesän ja syksyn aikana varmasti uudestaan.

Alkuperäisessä ohjeessa oli hieman enemmän voita, mutta korvasimme osan siitä käyttämällä hieman reilummin oliiviöljyä. Olemme myös yleensä käyttäneet spaghetin sijaan aavistuksen paksumpaa linguinea, joka on hieman helpompi keittää sopivan napakaksi. Muutenhan tässä ei hirveästi säädettävää edes ole, yksinkertainen ruoka kun on kyseessä. Mutta herkullinen. :)