Portobellopasta

Tämä on herkullinen kaapintyhjennyspastana aikoinaan syntynyt resepti, jonka kuvittelin blogissa jo aikoja sitten julkaisseeni. Mutta en ilmeisesti ollutkaan. Aika siis korjata tämä virhe.

Portobello-sienten, timjamin, pinjansiemenien ja puhvelimozzarellan pyhä liitto on tuttu myös yhdestä suosikkipizzastani ja pizzapäivän jämistä tämä aikoinaan syntyikin. Sen lisäksi, että toimivat hyvin yhdessä ovat nämä myös erikseen suosikkiraaka-aineideni joukossa, varsinkin timjamia on tullut tänä kesänä tungettua lähes joka ruokaan.

Nopea ja yksinkertainen ruoka, joka on helppo valmistaa ja tuo varmasti veden kielen päälle. Parasta arkiruokaa.

Portobellopasta (2 annosta)

  • 50 pinjansiemeniä, paahdettuina
  • 1-2 kpl salottisipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 iso portobello
  • tuoretta timjamia
  • rucolaa
  • 125 g mozzarella di bufala
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 250 g pastaa oman valinnan mukaan

Paahda aluksi pinjansiemenet. Tämä onnistuu helpoimmin keskilämmöllä liedellä, kuivalla pannulla. Varo polttamasta.

Laita sitten pastavesi kiehumaan ja keitä pasta voimakkaasti kiehuvassa suolatussa vedessä al dente, pakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeen teossa menee noin 8-10 minuuttia, joten pastan voi laittaa kiehumaan samanaikaisesti kun aloittaa kastikkeen teon.

Hienonna salottisipuli ja viipaloi valkosipuli. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä kunnes alkavat muuttua läpikuultaviksi. Viipaloi portobello ja hienonna timjami. Lisää pannulle ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Mausta sitten suolalla ja pippurilla.

Ota pannu pois levyltä. Heitä kourallinen rucolaa ja revi puolet mozzarellasta kastikkeen joukkoon. Pyörittele sekaisin ja anna lämmetä hetken. Lisää kypsät pastat myös pannulle ja sekoita. Nosta lautasille, revi loput mozzarellasta annoksiin, ripottele pinjansiemenet, pirskottele oliiviöljyä ja rouhaise mustapippuria annosten päälle. Koristele timjamin varsilla. Tarjoa heti.

Taste of Helsinki 2017 – plussat ja miinukset

Tämän vuoden Taste of Helsinki olisi sitten takana päin. Viimeistä kertaa tässä muodossa, koska ensi vuonnahan ei ainakaan samaa paikkaa saa enää käyttää. Muutoksia siis tulee varmasti, millaisia niin sen aika näyttää.

Tapahtuma jäi tänä vuonna omalta osaltani vain kaksipäiväiseksi, lauantaiksi oli muuta ohjelmaa ja tänään ei enää vaan jaksanut. Pitkät työpäivät ja vielä alkuviikosta vaivanneen flunssan takia huonosti nukutut yöt houkuttelivat tänään jäämään sohvan pohjalle. Torstai- ja perjantai-illat menivät kuitenkin mukavasti hyvän ruoan parissa. Tänä vuonna ei voi sanoa, että “söin kaikki”, mutta lähes puolet kuitenkin.

Sää ei noudatellut – onneksi – perinteitä vaan auringosta sai nauttia, en tiedä oliko se syynä vai mikä, mutta tästä vuodesta jäi ruoan osalta viime vuotta aavistuksen parempi maku. Vuosi sitten oli karmea keli ja jotenkin tasapaksummat annokset, tänä vuonna oli vaihtelua enemmän vaikka itse hieman harmittelin jälkkäreiden samankaltaisuutta.

Torstaista kirjoitin jo aiemmin. Perjantaina tuli maisteltua vielä kymmenen annosta lisää, viisi suolaista annosta, neljä makeaa ja yksi suolainen jälkkäri.

* Shelter – Sokerisuolattua siikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa ja pikkelöityä omenaa
* Shelter – 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia
* Tuohi – Ternimaito blini, pihka-kermaa ja hapatettua tattarihunajaa
* Savoy – Vorschmack
* Ludu – Valkosuklaa cremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä

* Pastor – Grillattua mustealaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä
* Grön – Kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia
* Grön – Kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa
* Noa – Juustokakku ja marjat
* Savoy – Basilikaposset, valkosuklaakirstallia ja mansikka-sitruunamelissasorbet

Maistelemistani annoksista oli helppo valita parhaat, vaikka huonoja niissä ei ollutkaan. Savoyn silakka oli alkuruokien aatelia, täydellisesti suolattu silakka sai kaverin mustaherukasta, toimi erinomaisesti. Pastorin mustekala oli mielettömän hyvä annos, itse mustekalassa hyvä grillin maku ja lisukkeet toimivat hienosti yhdessä, mukana kiva latinalaisen amerikan vivahde, mutta ei ylitsepursuavana. Jälkkäreistä tykkäsin eniten Bistro-o-Matin omenasorbetista kera paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin. Yksinkertaista ja vähän ilmeistäkin, mutta toimi. Erityismaininta vielä Tuohin blinille, jossa oli kiva poikkeuksellinen twist vaikka tässäkin liikuttiin klassisen yhdistelmän parissa.

Maistettavaksi päätyneistä ainoastaan Grönin keltasipulista jäi hieman ristiriitainen fiilis. Annos oli raskas ja yksiuloitteinen sekä vaikea syödä. Suurena maksan ystävänä maksan hallitsevuus ei haitannut, mutta annos olisi silti kaivannut hapokkuutta ja raikkautta. Loppuun vähän hyvin subjektiivista yhteenvetoa.

Plussaa

  • Kerrankin upea keli, aurinko paistoi ja oli juuri sopivan lämmintä. Jos sade ei oikein sovi, niin itse ainakin vierastaisin myös pakahduttavaa hellettä.
  • Ruoassa vaihtoehtoja ja variaatioita aiempaa enemmän. Vuoden tauon jälkeen taas kekseliäisyyttä mukana, ja annokset näyttivät niitä tarjoilevilta ravintoloilta. Paljon hyviä annoksia.
  • André Clouet “samppanjashow”
  • Mukavasti porukkaa paikalla, vaikka tämä näyttäytyikin sitten jonoina vähän joka puolella.

Miinusta

  • Nousseet hinnat. Kun Taste of Helsinki aloitti, oli alkuruoat 3 markkaa (= euroa) ja pääruoat 4 markkaa. Kustannusten noustessa näitä nostettiin markalla ylöspäin vuosi (tai pari?) sitten. Ja nyt oltin jo 5 ja 6 markassa. Viime vuonna esiteltiin “nimikkoannos”, jolla annettiin ravintoloille pelivaraa käyttää kalliimpia raaka-aineita ilman hintarajoitteita. Tänä vuonna nimikko-annokset olivat taas mukana, mutta hinnat olivat ampaisseet vähän turhan korkealle eli kaksinumeroisiksi. Muistaakseni tapahtuman “isä” Barry joskus sanoi tilavuokran olevan tapahtuman suurin kulu, kun muutama vuosi sitten Helsinki tarkisti hintaa huomattavasti ylöspäin. Vaikka itse en pidä hintoja vielä suhteettoman kovina niin tavallisemman kansan ne saattavat jo karkottaa, eikös tapahtuman tarkoitus kuitenkin ollut tuoda upeita ravintoloita suuremman joukon tietoisuuteen.
  • Nurmikon päälle ajettu hiekka. Se pölisi ja vei piknik-tunnelman tehokkaasti pois. Toki tämä ei johtunut järjestäjistä vaan kaupungista ja surkeasta keväästä, mutta harmitti se silti.
  • Toiset ihmiset ei vaan osaa käyttäytyä, känniörveltämistä, kiilailua jonoissa ja tupakointia savuttomassa tapahtumassa (tupakointialueen ulkopuolella).

Ensitunnelmia Taste of Helsingistä


Tämän vuoden Taste of Helsingin piti alkaa osaltani vasta huomenna, mutta toisin kävi, kun kaunis sää houkutteli tapahtumaan jo tänään. Tänään oli vielä pehmeälaskun aika ja tarkoituksena vasta vähän herätellä makunystyröitä. Alueelta löytyi tuttuja kasvoja, joten muutama tunti siellä sitten vierähti.

Tänä vuonna saatiin tapahtuma aloittaa oikean komeassa säässä ja toivotaan, että kelit jatkuvat vastaavina vielä viikonlopun yli. Komea sää oli houkutellut muitakin paikalle, joten jonottelemaan joutui. Tänä vuonna alue on myös hieman pienempi, joten senkin takia porukkaa tuntui olevan runsaasti.

Annoksia maistelin viisi kappaletta, kolme suolaista ja pari jälkkäriä:

* Savoy – Mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä
* Passio – Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa
* Toca – Vitello tonnato
* Toca – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla
* Bistro-o-Mat – Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia

Kaikki annokset olivat kovasti makuuni. Savoyn silakka oli upea kokonaisuus, raikas mustaherukka ja erinomaisesti maustettu silakka toimivat hienosti yhdessä. Ehdottomasti odotusten arvoinen annos. Passion makkaraperunoissa loisti veripalttu. Vitello tonnato toimii aina, Tocan varsin klassisessa versiossa suolaisuutta toivat kuivatut kaprikset ja raikkautta etikkaiset kasvikset. Jälkkäreistä Bistro-o-Matin omenasorbetti vei voiton, paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa ei nyt vaan voi mennä metsään.

Huomenna sitten uudelleen ja hieman pidemmän kaavan mukaan. :)