Syksyinen kurpitsapasta

Viime viikot ovat menneet työntäyteisissä tunnelmissa. Syksyyn on jostain syystä kasautunut vähän jopa liikaakin kaikenlaista. Tänäänkin olisi oikeastaan pitänyt ahkeroida, kun deadlinet puskee päälle, mutta aamulla totesin, että nyt on välipäivän paikka ja teen jotain muuta. En ole viime kuukausina juurikaan tehnyt kotona ruokaa ja se näkyy myös täällä blogissa. Vaikka tykkään ruoanlaitosta niin on vaan ollut helpompi käydä jossain ravintolassa, yhdelle ruoan valmistaminen on vähän tympeää puuhaa. Tänään oli kuitenkin kiva kuunnella musiikkia ja samalla kiireettömästi kokkailla jotain hyvää.

Menneellä viikolla tuli jossain vaiheessa Facebookin syötteessä vastaan houkuttelevalta kuulostanut kurpitsapastan ohje. Reseptissä pastan joukkoon tuli salvialla ja chilillä maustettua uunissa kypsäksi paahdettua myskikurpitsaa. Vilkaisin ohjetta ja suljin sen pois. Loppuviikosta alkoi kuitenkin kyseinen ruoka kutkuttelemaan mielessä ja päätinkin tehdä sitä tänään ruoaksi. Ohjetta en vaan enää löytänyt mistään, joten oli luotettava muistikuviin ja omaan makuun.

Näin halloweenin alla kaupoissa on hyvät kurpitsavalikoimat ja tarjolla oli kaikenlaista. Pysyttelin kuitenkin tuossa myskikurpitsassa, koska tykkään siitä eniten. Salvia on täydellinen kumppani kurpitsan kaveriksi, ehkä joku muukin ajattelee näin, koska sitä oli vaikeampi löytää. Chili ja valkosipuli löytyi omasta takaa, ne sopii kaikkeen. Pehmeä ja makea kurpitsa kaipasi mielestäni vastapainoksi jotakin suutuntumaa. Päädyin paahtamaan kourallisen saksanpähkinöitä, jotka mielestäni sopivat myös erinomaisesti kurpitsan kanssa yhteen.

Lopputulos oli jopa yllättävän maukas – makea kurpitsa, pieni polte chilistä, paahteiset pähkinät ja makuja sopivat pyöristävä pecorino muodostivat herkullisen kokonaisuuden. Pappardellen sijaan olisi voinut ehkä sittenkin valita kapeamman fettuccinen, mutta makuun se ei vaikuttanut. Jääkaappiini oli jäänyt pyörimään yksi italialainan lager, joten tuntui sopivalta nauttia se ruoan kanssa. Paremmin olisi ehkä kuitenkin sopinut joku keskihapokas ja hieman makeaan taittava valkoviini.

Myskikurpitsapasta (4 annosta)

  • n. 1 kg myskikurpitsa
  • 1 tuore punainen chili
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1/2 ruukku tuoretta salviaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • n. 1 rkl oliiviöljyä
  • reilu ruokalusikallinen voita
  • 80 g saksanpähkinöitä
  • 500 g nauhapastaa (pappardelle, fettuccine, tagliatelle)
  • pecorino romano -juustoa

Leikkaa kurpitsan molemmista päistä kannat pois ja halkaise se pituussuunnassa, poista siemenet lusikan avulla. Kuori kurpitsa ja leikkaa se sitten noin sentin kokoisiksi paloiksi. Viipaloi chili ja poista halutessasi siemenet, kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi. Nosta kurpitsan palat, chili ja valkosipuli uunivuokaan, revi puolikas ruukullinen salviaa kasvisten joukkoon, lorauta oliiviöljyä päälle sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita ja pilko sitten nokare voita uunivuokaan kurpitsapalojen päälle. Paahda uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Sillä välin kun kurpitsat kypsyvät uunissa, voit paahtaa pähkinät. Lisää kuumalle pannulle pieni loraus oliiviöljyä ja pyörittele pähkinöitä pannulla kunnes ne alkavat saada väriä. Nosta pois pannulta, anna jäähtyä ja hienonna sitten valmiiksi.

Kun kurpitsat ovat olleet uunissa puolisen tuntia, voit laittaa pastaveden kiehumaan. Keitä voimakkaasti suolatussa vedessä pastat al dente pakkauksen ohjeen mukaan.

Nosta kurpitsat uunista, sekoita hienonnetut pähkinät ja pasta niiden kanssa. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Nosta lautasille, koristele muutamalla salvian lehdellä ja rouhaise pecorinoa annosten päälle.

Suklaa-vadelmatäytteiset Budapest-leivokset

Vuosia sitten söin Aleksin La Torrefazionessa suklaa-vadelma Budapest-leivoksen. Siitä asti olen haaveillut niistä ja suunnitellut vielä joskus tekeväni niitä itse. “Aitoihin” Budapest-leivoksiinhan tulee täytteeseen vadelmien ja suklaan sijaan säilyke-persikoita tai mandariineja. Tuoreiden vadelmien kanssa leivoksesta tulee huomattavasti raikkaampi ja täyte toimii paljon paremmin omaan makuuni. Valitettavasti niitä vadelma-täytteisiä yksilöitä ei ole sen jälkeen tullut missään vastaan.

Kun Tiskivuoren emäntä -blogin Heidi kutsui minut rapujuhliin, joihin pyydettiin alkupalaa tai jälkkäriä nyyttäriperiaattella, näin tilaisuuteni tulleen. Koska en ole mikään sokerileipuri ja makeat leivonnaiset tuppaavat minulla aika usein epäonnistumaan niin pidin tätä jonkinlaisena haasteena. Lopulta valmistus oli kuitenkin kohtuullisen helppoa eikä isompia takaiskuja tullut. Helposti murtuva pohja otti hieman kuljetuksessa osumaa, mutta se ei haitannut, kun muuten leivonnainen pysyi kasassa.

Täytteestä päätin jättää lisätyn sokerin kokonaan pois. Taikina oli jo erittäin makea, joten suklaasta ja vadelmasta tuleva makeus sai riittää. Mielestäni aivan oikea ratkaisu. Omaan makuun olisi taikinastakin hieman voinut vähentää sokerin määrää, mutta en uskaltanut lähteä muuttamaan reseptiä. Käytin myös täytteessä mascarponea maitorahkan sijaan.

Tykkäsin itse ja muillekin tuntui maistuvan vaikka, joten pidin kokeilua onnistuneena. Ei kannata antaa marenkityyppisen taikinan hämätä, tämä oli oikeasti kohtuullisen helppo valmistaa. Vinkkinä vaan itselleni, että se pohjan jäähtyminen sitten kestää kohtuullisen kauan.

Leivos on gluteeniton ja laktoositon (kunhan valitsee oikeat raaka-aineet).

Kuvat leivoksista ovat valitettavasti vähän mitä ovat, siinä oli jo monta rapua nautittu ja ilta alkoi taittumaan yön puolelle eli syytän olosuhteita. Suklaatakaan en jaksanut enää tarjoiluvaiheessa sulattaa, joten raastamalla mentiin. Leivokset oli kuitenkin sen verran hyviä, että eiköhän niistä tule vielä joskus otettua paremmat kuvat.

Suklaa-vadelmatäytteiset Budapest-leivokset (8-12 kpl)

  • pohja:
  • 1,5 dl (4-5 kpl) munanvalkuaisia
  • 2,4 dl sokeria
  • 0,75 dl maissijauhoja
  • 1,5 dl mantelijauhetta (n. 80 g pss)
  • 1,5 dl hasselpähkinäjauhetta (n. 80 g pss)
  • täyte:
  • 1 prk (250 g) mascapone-juustoa
  • 2 dl kuohukermaa
  • n. 70 g tummaa suklaata
  • (vaniljaa)
  • tuoreita vadelmia
  • koristeluun:
  • tomusokeria
  • tummaa suklaata
  • tuoreita vadelmia

Erottele munanvalkuaiset ja keltuaiset, ole tarkkana ettei valkuaisten joukkoon päädy keltuaista tai taikina ei onnistu. Vatkaa valkuaiset ja puoli desiä sokeria löysäksi vaahdoksi. Lisää loppu sokeri (1,9 dl) vaadon joukkoon ja vatkaa edelleen kunnes vaahdosta tulee jämäkkää ja kiiltävää. Vaahto on valmista kun nostat vispilällä “huppuja” ja ne jäävät pystyyn eivätkä enää vajoa alas.

Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa ja lisää ne sitten vaahdon joukkoon. Voit tarvittaessa käyttää siivilää niin saat tasaisemman lopputuloksen. Sekoita varovasti, jotta vaahto ei lässähdä.

Leivitä taikina uunipellille leivinpaperin pääälle, hieman reilun sentin paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Paista 190-200 asteessa, uunin keskitasolla, noin (10-)12 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä kunnolla (minulla meni yli tunti) ennen täyttämistä. Tällä välin voit tehdä täytteen.

Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja halutessasi hieman vaniljaa. Sekoita varovasti. Kumoa pohja toisen leivinpaperin päälle ja poista päällä oleva paperi. Levitä täyte pohjan päälle siten, että reunassa josta alat kääriä on hieman paksumpi kerros. Jätä toisesta reunasta noin 4-5 sentin suikale ilman täytettä jotta saat käärittyä leivoksen kiinni. Pilko suuri kourallinen vadelmia hieman pienemmiksi paloiksi ja raasta suklaasta veitsen avulla sopivan kokoista rouhetta. Ripottele vadelmat ja suklaa tasaisesti täytteen päälle. Kääri rullalle samaan tapaan kuin kääretorttu.

Koriste koko torttu tomusokerilla, sulata hieman tummaa suklaata ja pursota raitoja päälle, sekä koristele vadelmilla. Tarjoile yhtenä “halkona” tai valmiiksi viipaloituina leivoksina.

Portobellopasta

Tämä on herkullinen kaapintyhjennyspastana aikoinaan syntynyt resepti, jonka kuvittelin blogissa jo aikoja sitten julkaisseeni. Mutta en ilmeisesti ollutkaan. Aika siis korjata tämä virhe.

Portobello-sienten, timjamin, pinjansiemenien ja puhvelimozzarellan pyhä liitto on tuttu myös yhdestä suosikkipizzastani ja pizzapäivän jämistä tämä aikoinaan syntyikin. Sen lisäksi, että toimivat hyvin yhdessä ovat nämä myös erikseen suosikkiraaka-aineideni joukossa, varsinkin timjamia on tullut tänä kesänä tungettua lähes joka ruokaan.

Nopea ja yksinkertainen ruoka, joka on helppo valmistaa ja tuo varmasti veden kielen päälle. Parasta arkiruokaa.

Portobellopasta (2 annosta)

  • 50 pinjansiemeniä, paahdettuina
  • 1-2 kpl salottisipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 iso portobello
  • tuoretta timjamia
  • rucolaa
  • 125 g mozzarella di bufala
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 250 g pastaa oman valinnan mukaan

Paahda aluksi pinjansiemenet. Tämä onnistuu helpoimmin keskilämmöllä liedellä, kuivalla pannulla. Varo polttamasta.

Laita sitten pastavesi kiehumaan ja keitä pasta voimakkaasti kiehuvassa suolatussa vedessä al dente, pakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeen teossa menee noin 8-10 minuuttia, joten pastan voi laittaa kiehumaan samanaikaisesti kun aloittaa kastikkeen teon.

Hienonna salottisipuli ja viipaloi valkosipuli. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä kunnes alkavat muuttua läpikuultaviksi. Viipaloi portobello ja hienonna timjami. Lisää pannulle ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Mausta sitten suolalla ja pippurilla.

Ota pannu pois levyltä. Heitä kourallinen rucolaa ja revi puolet mozzarellasta kastikkeen joukkoon. Pyörittele sekaisin ja anna lämmetä hetken. Lisää kypsät pastat myös pannulle ja sekoita. Nosta lautasille, revi loput mozzarellasta annoksiin, ripottele pinjansiemenet, pirskottele oliiviöljyä ja rouhaise mustapippuria annosten päälle. Koristele timjamin varsilla. Tarjoa heti.