Katselet arkistoa 2017

Suklaa-vadelmatäytteiset Budapest-leivokset

Vuosia sitten söin Aleksin La Torrefazionessa suklaa-vadelma Budapest-leivoksen. Siitä asti olen haaveillut niistä ja suunnitellut vielä joskus tekeväni niitä itse. “Aitoihin” Budapest-leivoksiinhan tulee täytteeseen vadelmien ja suklaan sijaan säilyke-persikoita tai mandariineja. Tuoreiden vadelmien kanssa leivoksesta tulee huomattavasti raikkaampi ja täyte toimii paljon paremmin omaan makuuni. Valitettavasti niitä vadelma-täytteisiä yksilöitä ei ole sen jälkeen tullut missään vastaan.

Kun Tiskivuoren emäntä -blogin Heidi kutsui minut rapujuhliin, joihin pyydettiin alkupalaa tai jälkkäriä nyyttäriperiaattella, näin tilaisuuteni tulleen. Koska en ole mikään sokerileipuri ja makeat leivonnaiset tuppaavat minulla aika usein epäonnistumaan niin pidin tätä jonkinlaisena haasteena. Lopulta valmistus oli kuitenkin kohtuullisen helppoa eikä isompia takaiskuja tullut. Helposti murtuva pohja otti hieman kuljetuksessa osumaa, mutta se ei haitannut, kun muuten leivonnainen pysyi kasassa.

Täytteestä päätin jättää lisätyn sokerin kokonaan pois. Taikina oli jo erittäin makea, joten suklaasta ja vadelmasta tuleva makeus sai riittää. Mielestäni aivan oikea ratkaisu. Omaan makuun olisi taikinastakin hieman voinut vähentää sokerin määrää, mutta en uskaltanut lähteä muuttamaan reseptiä. Käytin myös täytteessä mascarponea maitorahkan sijaan.

Tykkäsin itse ja muillekin tuntui maistuvan vaikka, joten pidin kokeilua onnistuneena. Ei kannata antaa marenkityyppisen taikinan hämätä, tämä oli oikeasti kohtuullisen helppo valmistaa. Vinkkinä vaan itselleni, että se pohjan jäähtyminen sitten kestää kohtuullisen kauan.

Leivos on gluteeniton ja laktoositon (kunhan valitsee oikeat raaka-aineet).

Kuvat leivoksista ovat valitettavasti vähän mitä ovat, siinä oli jo monta rapua nautittu ja ilta alkoi taittumaan yön puolelle eli syytän olosuhteita. Suklaatakaan en jaksanut enää tarjoiluvaiheessa sulattaa, joten raastamalla mentiin. Leivokset oli kuitenkin sen verran hyviä, että eiköhän niistä tule vielä joskus otettua paremmat kuvat.

Suklaa-vadelmatäytteiset Budapest-leivokset (8-12 kpl)

  • pohja:
  • 1,5 dl (4-5 kpl) munanvalkuaisia
  • 2,4 dl sokeria
  • 0,75 dl maissijauhoja
  • 1,5 dl mantelijauhetta (n. 80 g pss)
  • 1,5 dl hasselpähkinäjauhetta (n. 80 g pss)
  • täyte:
  • 1 prk (250 g) mascapone-juustoa
  • 2 dl kuohukermaa
  • n. 70 g tummaa suklaata
  • (vaniljaa)
  • tuoreita vadelmia
  • koristeluun:
  • tomusokeria
  • tummaa suklaata
  • tuoreita vadelmia

Erottele munanvalkuaiset ja keltuaiset, ole tarkkana ettei valkuaisten joukkoon päädy keltuaista tai taikina ei onnistu. Vatkaa valkuaiset ja puoli desiä sokeria löysäksi vaahdoksi. Lisää loppu sokeri (1,9 dl) vaadon joukkoon ja vatkaa edelleen kunnes vaahdosta tulee jämäkkää ja kiiltävää. Vaahto on valmista kun nostat vispilällä “huppuja” ja ne jäävät pystyyn eivätkä enää vajoa alas.

Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa ja lisää ne sitten vaahdon joukkoon. Voit tarvittaessa käyttää siivilää niin saat tasaisemman lopputuloksen. Sekoita varovasti, jotta vaahto ei lässähdä.

Leivitä taikina uunipellille leivinpaperin pääälle, hieman reilun sentin paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Paista 190-200 asteessa, uunin keskitasolla, noin (10-)12 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä kunnolla (minulla meni yli tunti) ennen täyttämistä. Tällä välin voit tehdä täytteen.

Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarpone ja halutessasi hieman vaniljaa. Sekoita varovasti. Kumoa pohja toisen leivinpaperin päälle ja poista päällä oleva paperi. Levitä täyte pohjan päälle siten, että reunassa josta alat kääriä on hieman paksumpi kerros. Jätä toisesta reunasta noin 4-5 sentin suikale ilman täytettä jotta saat käärittyä leivoksen kiinni. Pilko suuri kourallinen vadelmia hieman pienemmiksi paloiksi ja raasta suklaasta veitsen avulla sopivan kokoista rouhetta. Ripottele vadelmat ja suklaa tasaisesti täytteen päälle. Kääri rullalle samaan tapaan kuin kääretorttu.

Koriste koko torttu tomusokerilla, sulata hieman tummaa suklaata ja pursota raitoja päälle, sekä koristele vadelmilla. Tarjoile yhtenä “halkona” tai valmiiksi viipaloituina leivoksina.

Rapujuhlissa

Ehdottomasti parasta tässä blogin pitämisessä on vuosien varrella touhussa kertyneet ystävät. Välillä on tullut nähtyä hyvinkin usein, mutta viimeaikoina vähän harvemmin. Vähemmän aktiivisena bloggaajana ja päivätyön häiritessä harrastustoimintaa kaikenlaiset kissanristiäiset jäävät vähiin. Ja ovathan ihmisten elämäntilanteetkin kovin erilaisia kuin vuosia sitten. Tilaisuuksia nähdä on siis vähemmän. Mutta aina kun nähdään, on todella hauskaa. Olinkin erittäin iloinen kun sain Tiskivuoren emäntä -blogin Heidiltä ja puolisoltaan kutsun rapujuhliin. Tiesi jo etukäteen, että luvassa on runsaasti hyvää ruokaa, hyviä viinejä, huonoja juttuja ja loputonta naurunremakkaa.

Innokas ravunpyydystäjä Heidi lupasi ravut ja tykötarpeet, viinit tarjosi Juomavinkki. Näiden lisäksi toivottiin jokaisen tuovan jotain alkupalaa, lisuketta rapujen kanssa tai jälkkäriä. Joku voisi ehkä kuvitella, että ruokaa harrastavien juhlissa olisi tarjoilujen suhteen tiukkapipoinen meininki, mutta äärimmäisen nipottamisen sijaan yleensä ollaan aika perusjuttujen äärellä, hyvät raaka-aineet ja uudet kokeilut edellä mennään.

Ennen kuin iskimme kiinni rapuihin maisteltiin alkupaloja. Kokit ja Potit Hannele oli tehnyt ruusukaaliburgereita sekä hyvin vuodenaikaan sopivaa juurespanzanellaa, Vaimomatskuu Jella toi mukanaan lakritsipikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammaraa, jollaista myös Chocochilin Elina oli tehnyt juurisämpylöiden lisäksi. Soppa-Hanna oli tehnyt vegaanisia juustoja, jotka viihtyivät pöydässä vielä rapujenkin kanssa. Alkupaloista varsinkin tuo muhammara jäi kutkuttelemaan, mutta huomasin myös syöneeni huomattavan määrän vegaanista cheddaria.

Pääruoaksi Heidi oli keitellyt hurjan määrän isoja rapuja erittäin herkulliseen liemeen. Rapujen kanssa oli tarjolla paahtoleipää, voita, ranskankermaa, sipulia, tilliä ja sitruunaa. Elinalle oli rapujen sijaan latva-artisokkaa ja dippejä. Vaikka rapuja oli paljon, ihan hyvin me selvittiin, vaikka kaikkia ei kuitenkaan saatu syötyä. Me ensikertalaiset saimme hieman käyttökoulutusta rapujen syöntiin. Tästä huolimatta onnistuin jo ensimmäisen rapuni kohdalla saamaan sormenpään auki (ja toisen hieman myöhemmin). Uuden pöydän äärellä viihdyttiin pitkään.

Rapujen syönnin jälkeen Sillä Sipulin Merituuli pyöräytti meille Ron de Jeremy geeteet, mediterranean toniciin kera kardemumman ja verigreipin. GT:n jälkeen jatkettiin sujuvasti jälkiruokapöytään. Vatsaan jäänyt tila täytettiin Hannan porkkanapiirakalla sekä minun tekemällä Budapest-tortulla (tai leivoksien nimellähän tuo kulkee). Omasta jälkkäristä enemmän vähän myöhemmin.

Ennakko-odotusten mukaisesti naurua riitti, vatsa oli täynnä, uusi “Tiskivuorela” oli todella hieno ja varsinkin se näkymä parvekkeelta oli upea. Kiitos vielä Tiskivuoren emäntä kutsusta ja Sillä Sipuli, Hannan Soppa, Kokit ja Potit, Vaimomatskuu sekä Chocochili seurasta.

Portobellopasta

Tämä on herkullinen kaapintyhjennyspastana aikoinaan syntynyt resepti, jonka kuvittelin blogissa jo aikoja sitten julkaisseeni. Mutta en ilmeisesti ollutkaan. Aika siis korjata tämä virhe.

Portobello-sienten, timjamin, pinjansiemenien ja puhvelimozzarellan pyhä liitto on tuttu myös yhdestä suosikkipizzastani ja pizzapäivän jämistä tämä aikoinaan syntyikin. Sen lisäksi, että toimivat hyvin yhdessä ovat nämä myös erikseen suosikkiraaka-aineideni joukossa, varsinkin timjamia on tullut tänä kesänä tungettua lähes joka ruokaan.

Nopea ja yksinkertainen ruoka, joka on helppo valmistaa ja tuo varmasti veden kielen päälle. Parasta arkiruokaa.

Portobellopasta (2 annosta)

  • 50 pinjansiemeniä, paahdettuina
  • 1-2 kpl salottisipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 iso portobello
  • tuoretta timjamia
  • rucolaa
  • 125 g mozzarella di bufala
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 250 g pastaa oman valinnan mukaan

Paahda aluksi pinjansiemenet. Tämä onnistuu helpoimmin keskilämmöllä liedellä, kuivalla pannulla. Varo polttamasta.

Laita sitten pastavesi kiehumaan ja keitä pasta voimakkaasti kiehuvassa suolatussa vedessä al dente, pakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeen teossa menee noin 8-10 minuuttia, joten pastan voi laittaa kiehumaan samanaikaisesti kun aloittaa kastikkeen teon.

Hienonna salottisipuli ja viipaloi valkosipuli. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä kunnes alkavat muuttua läpikuultaviksi. Viipaloi portobello ja hienonna timjami. Lisää pannulle ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Mausta sitten suolalla ja pippurilla.

Ota pannu pois levyltä. Heitä kourallinen rucolaa ja revi puolet mozzarellasta kastikkeen joukkoon. Pyörittele sekaisin ja anna lämmetä hetken. Lisää kypsät pastat myös pannulle ja sekoita. Nosta lautasille, revi loput mozzarellasta annoksiin, ripottele pinjansiemenet, pirskottele oliiviöljyä ja rouhaise mustapippuria annosten päälle. Koristele timjamin varsilla. Tarjoa heti.