Katselet arkistoa 2017

Taste of Helsinki 2017 – plussat ja miinukset

Tämän vuoden Taste of Helsinki olisi sitten takana päin. Viimeistä kertaa tässä muodossa, koska ensi vuonnahan ei ainakaan samaa paikkaa saa enää käyttää. Muutoksia siis tulee varmasti, millaisia niin sen aika näyttää.

Tapahtuma jäi tänä vuonna omalta osaltani vain kaksipäiväiseksi, lauantaiksi oli muuta ohjelmaa ja tänään ei enää vaan jaksanut. Pitkät työpäivät ja vielä alkuviikosta vaivanneen flunssan takia huonosti nukutut yöt houkuttelivat tänään jäämään sohvan pohjalle. Torstai- ja perjantai-illat menivät kuitenkin mukavasti hyvän ruoan parissa. Tänä vuonna ei voi sanoa, että “söin kaikki”, mutta lähes puolet kuitenkin.

Sää ei noudatellut – onneksi – perinteitä vaan auringosta sai nauttia, en tiedä oliko se syynä vai mikä, mutta tästä vuodesta jäi ruoan osalta viime vuotta aavistuksen parempi maku. Vuosi sitten oli karmea keli ja jotenkin tasapaksummat annokset, tänä vuonna oli vaihtelua enemmän vaikka itse hieman harmittelin jälkkäreiden samankaltaisuutta.

Torstaista kirjoitin jo aiemmin. Perjantaina tuli maisteltua vielä kymmenen annosta lisää, viisi suolaista annosta, neljä makeaa ja yksi suolainen jälkkäri.

* Shelter – Sokerisuolattua siikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa ja pikkelöityä omenaa
* Shelter – 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia
* Tuohi – Ternimaito blini, pihka-kermaa ja hapatettua tattarihunajaa
* Savoy – Vorschmack
* Ludu – Valkosuklaa cremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä

* Pastor – Grillattua mustealaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä
* Grön – Kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia
* Grön – Kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa
* Noa – Juustokakku ja marjat
* Savoy – Basilikaposset, valkosuklaakirstallia ja mansikka-sitruunamelissasorbet

Maistelemistani annoksista oli helppo valita parhaat, vaikka huonoja niissä ei ollutkaan. Savoyn silakka oli alkuruokien aatelia, täydellisesti suolattu silakka sai kaverin mustaherukasta, toimi erinomaisesti. Pastorin mustekala oli mielettömän hyvä annos, itse mustekalassa hyvä grillin maku ja lisukkeet toimivat hienosti yhdessä, mukana kiva latinalaisen amerikan vivahde, mutta ei ylitsepursuavana. Jälkkäreistä tykkäsin eniten Bistro-o-Matin omenasorbetista kera paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin. Yksinkertaista ja vähän ilmeistäkin, mutta toimi. Erityismaininta vielä Tuohin blinille, jossa oli kiva poikkeuksellinen twist vaikka tässäkin liikuttiin klassisen yhdistelmän parissa.

Maistettavaksi päätyneistä ainoastaan Grönin keltasipulista jäi hieman ristiriitainen fiilis. Annos oli raskas ja yksiuloitteinen sekä vaikea syödä. Suurena maksan ystävänä maksan hallitsevuus ei haitannut, mutta annos olisi silti kaivannut hapokkuutta ja raikkautta. Loppuun vähän hyvin subjektiivista yhteenvetoa.

Plussaa

  • Kerrankin upea keli, aurinko paistoi ja oli juuri sopivan lämmintä. Jos sade ei oikein sovi, niin itse ainakin vierastaisin myös pakahduttavaa hellettä.
  • Ruoassa vaihtoehtoja ja variaatioita aiempaa enemmän. Vuoden tauon jälkeen taas kekseliäisyyttä mukana, ja annokset näyttivät niitä tarjoilevilta ravintoloilta. Paljon hyviä annoksia.
  • André Clouet “samppanjashow”
  • Mukavasti porukkaa paikalla, vaikka tämä näyttäytyikin sitten jonoina vähän joka puolella.

Miinusta

  • Nousseet hinnat. Kun Taste of Helsinki aloitti, oli alkuruoat 3 markkaa (= euroa) ja pääruoat 4 markkaa. Kustannusten noustessa näitä nostettiin markalla ylöspäin vuosi (tai pari?) sitten. Ja nyt oltin jo 5 ja 6 markassa. Viime vuonna esiteltiin “nimikkoannos”, jolla annettiin ravintoloille pelivaraa käyttää kalliimpia raaka-aineita ilman hintarajoitteita. Tänä vuonna nimikko-annokset olivat taas mukana, mutta hinnat olivat ampaisseet vähän turhan korkealle eli kaksinumeroisiksi. Muistaakseni tapahtuman “isä” Barry joskus sanoi tilavuokran olevan tapahtuman suurin kulu, kun muutama vuosi sitten Helsinki tarkisti hintaa huomattavasti ylöspäin. Vaikka itse en pidä hintoja vielä suhteettoman kovina niin tavallisemman kansan ne saattavat jo karkottaa, eikös tapahtuman tarkoitus kuitenkin ollut tuoda upeita ravintoloita suuremman joukon tietoisuuteen.
  • Nurmikon päälle ajettu hiekka. Se pölisi ja vei piknik-tunnelman tehokkaasti pois. Toki tämä ei johtunut järjestäjistä vaan kaupungista ja surkeasta keväästä, mutta harmitti se silti.
  • Toiset ihmiset ei vaan osaa käyttäytyä, känniörveltämistä, kiilailua jonoissa ja tupakointia savuttomassa tapahtumassa (tupakointialueen ulkopuolella).

Ensitunnelmia Taste of Helsingistä


Tämän vuoden Taste of Helsingin piti alkaa osaltani vasta huomenna, mutta toisin kävi, kun kaunis sää houkutteli tapahtumaan jo tänään. Tänään oli vielä pehmeälaskun aika ja tarkoituksena vasta vähän herätellä makunystyröitä. Alueelta löytyi tuttuja kasvoja, joten muutama tunti siellä sitten vierähti.

Tänä vuonna saatiin tapahtuma aloittaa oikean komeassa säässä ja toivotaan, että kelit jatkuvat vastaavina vielä viikonlopun yli. Komea sää oli houkutellut muitakin paikalle, joten jonottelemaan joutui. Tänä vuonna alue on myös hieman pienempi, joten senkin takia porukkaa tuntui olevan runsaasti.

Annoksia maistelin viisi kappaletta, kolme suolaista ja pari jälkkäriä:

* Savoy – Mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä
* Passio – Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa
* Toca – Vitello tonnato
* Toca – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla
* Bistro-o-Mat – Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia

Kaikki annokset olivat kovasti makuuni. Savoyn silakka oli upea kokonaisuus, raikas mustaherukka ja erinomaisesti maustettu silakka toimivat hienosti yhdessä. Ehdottomasti odotusten arvoinen annos. Passion makkaraperunoissa loisti veripalttu. Vitello tonnato toimii aina, Tocan varsin klassisessa versiossa suolaisuutta toivat kuivatut kaprikset ja raikkautta etikkaiset kasvikset. Jälkkäreistä Bistro-o-Matin omenasorbetti vei voiton, paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa ei nyt vaan voi mennä metsään.

Huomenna sitten uudelleen ja hieman pidemmän kaavan mukaan. :)

Via Tribunali, napolilaista pizzaa Helsingistä


Jos minun pitäisi valita jokin ruoka, jolla olisi pakko pärjätä koko loppuelämän ajan, valitsisin varmasti pizzan. Italialainen ruoka ja varsinkin pizza on ollut pitkään yksi suurista intohimoistani. Olen vuosien ajan etsinyt täydellistä taikinaa ja valmistustapaa pohjan valmistukseen, kokeillut lukuisia tomaattikastikkeita, kironnut oman pihan puuttumista, että saisin tehtyä oman pizza-uunin ja tietenkin syönyt lukuisia pizzoja eri ravintoloissa.

Suomessa ravintoloiden taso on noussut kivasti viime vuosina ja varsinkin täytteissä näkee enemmän klassisia (italialaisia) yhdistelmiä ja laadukkaita raaka-aineita kinkkusuikaleiden ja purkkiananaksen sijaan. Pohjan suhteen on ollut vaikeampaa ja sen takia olin erityisen innoissani kun korviini kantautui uutisia pizzeria Via Tribunalista, joka lupasi tuoda aidon napolilaisen pizzapohjan Suomeen.

Napolilainen pohjahan on ohut, mutta ei liian ohut – noin 3 mm paksu, 00-jauhoista kevyesti vaivaamalla tehty ja pitkään kohotettu pohja, joka paistetaan nopeasti todella kuumassa – yli 500 asteisessa – uunissa. Mielellään puulämmitteisessä uunissa. Rakenteen tulisi olla kuohkea, pehmeä ja kuulemma muistuttaa hieman naan-leipää.

Via tribunali lupaa juuri tätä. Aitoa napolilaista pizzapohjaa. Maultaan ravintolan pohja olikin erinomainen, mutta Suomessa kun ollaan niin valitettavasti pizzaa ei saa paistaa puu-lämmitteisessä uunissa, ei ainakaan Helsingissä kantakaupungissa. Pohja ja pizza muutenkin olisi ansainnut ja kaivannut hieman aidon tulen tuomaa savua ja makua ollakseen täydellinen. Tiedän, että aito napolilainen pohja on kuohkea ja pehmeä, itse kuitenkin olisin myös kaivannut että pinnassa olisi ollut hieman enemmän purutuntumaa ja rapeutta.

Jostain syystä olen aina ollut heikkona tonnikala-pizzaan ja en tälläkään kertaa voinut vastustaa kun sellainen listalta löytyi. Toinen pizzassa erittäin tärkeä ominaisuus eli tomaattikastike jäi siis toisella kerralla testattavaksi. Valitsemassani tonnarellassa oli täytteenä mozzarellaa, tonnikalaa, sipulia, basilikaa, kapriksia, pecorinoa, oliiviöljyä ja sitruunan kuorta. Klassinen valkoinen yhdistelmä siis, ei tomaattikastiketta. Tonnikala oli erityisen hyvää ja muutenkin kokonaisuus toimi. Jossain lukemassani arvostelussa oli kritisoitu öljyn määrää, mutta mielestäni sitä oli sopivasti. Pizzassa pitää olla oliiviöljyä, itsekin ruikin sitä aina uunista tulleen pizzan päälle.

Via Tribunali on erittäin hieno lisäys Helsingin pizza-tarjontaan, mutta silti hienoinen pettymys. Ehkä se suurin pettymys tuli siitä, että olin kuvitellut paikkaan jotenkin saadun puu-uunin, mutta tämähän ei ollut totta. Palvelu kuitenkin pelasi enkä joutunut odottelemaan kovin kauaa, en pöytää enkä pizzaa. Paikalle pölähdin ehkä juuri sopivaan aikaan ennen lauantai-illan ruuhkaa, kun kesken vaateostoksilla käynnin iski hirveä pizzan himo. Baarin drinkit näyttivät houkuttelevilta, mutta ollessani autolla liikenteessä jäi ne tällä kertaa kokeilematta. Ehdottomasti toisen käynnin arvoinen paikka.

* * *

Edelleen ehkä parhaan nauttimani pizzan söin Kööpenhaminassa Motherissa, jossa käytettiin aitoa puulämmitteistä pizza-uunia. Sielläkin pohja oli aavistuksen totuttua paksumpi, mutta ei kuitenkaan pannupizzaa. Kuohkeuden lisäksi pinnassa oli myös rapeutta. Aika on tosin jo saattanut kullata muistot, kuka tietää. Tuosta on kuitenkin jo viisi vuotta. Ei se Motherin pizzakaan tainnut täydellistä olla.