Lempparit
Ensimmäiset huonekalut jotka ensimmäiseen ihan omaan kotiin tuli hankittua, olivat nämä Arne Jacobsenin jo vuonna 1955 suunnittelemat “seiskat”, mallia 3107. Ja tuttuja varmaan kaikille. Nämä ovat Fritz Hansenin uusiotuotantoa, hieman korkeammat kuin alkuperäiset, eivät siis vintagea. Seiskoissa sillä ei ole niin väliä, nämä tehdään kuten ennenkin. Ajan patinaa ei uusista tietenkään löydy, mutta ei ollut tarkoituskaan.
Seiskat taitavat olla ainoat todelliset ajattomat klassikot mitä meidän kodistamme löytyy, ovat ansaitusti myös meidän lempi-huonekalumme. Moni pitää seiskoja hieman “kuluneina” ja tavallisina, niitä kun löytyy niin paljon julkitiloista ympäri skandinaviaa. Näistä ei kuitenkaan luovuta, seiskoja tulee päinvastoin lisää sitten myöhemmin kun tilat sen sallivat. Ajaton, yksinkertainen, monen kanssa yhdistettävissä oleva moderni muotoilu se varmaan on mikä näissä kiehtoo, olen tykännyt aina. Ja se monen kaipaama tarina tulee siitä tunteesta kun näitä avattiin paketeistaan juuri remontoituun, omaan, uuteen ja vielä kovin tyhjään asuntoon. :)
Löytyykö teidän kodistanne lemppareita ja miksi niistä on sellaisia tullut? :)
7 kommenttia juttuun "Lempparit"
j kommentoi 13/11/10, 16.32wirkkalan rytmivaneripöytää en toiseen vaihtaisi. siitä on tullut yksi suosikeista itselle. ajattomuus on yksi suurimmista perusteista ollut ja on edelleen kaikille hankinnoille.
Lumo kommentoi 13/11/10, 18.30Yli sata vuotta vanha amerikkalainen kirjakaappi, Billnäs-kirjakaappien esikuva, joka tuli mieheni lapsuudenkodista ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, on minullekin rakas kaluste, itse hankkimistani makuuhuoneen senkki on hyvin mieluinen ja kulkenut jo neljässä kodissa mukanani.
Wirkkalan käsinpiirtämät lentokonevaneristen taidesesineiden luonnokset anoppini isän puunjalostustehtaalta ovat myös aarteitamme.
Sofié kommentoi 14/11/10, 16.26Matkustelin Italaissa kesällä ja yllätyin, että miten paljon kyseiset tuolit olivat siellä esillä, niin erilaisissa julkisissa tiloissa kuin ystäväni kodissa. Vaikkei tuolit minun kotiini sovikaan, mutta “seiskat” näyttävät varmasti aina hyviltä ja ajankohtaisilta.
sitruuna kommentoi 18/11/10, 22.05Seiskoja on täälläkin ja muutaman valaisimen lasken klassikoksi: Yki Nummen Modern artin, Koskisen Blockin ja Aarnion Tupla Kuplankin jo voisi sanoa. Kaikki kuuluvat myös lemppareihin ja ovat sen verran ajattomia että kulkevat varmaan mukana pitkään.
Lisäksi Ornon kappelivalaisin jostain 50-luvun tienoilta isoinen käsinpuhallettuinen lasipalloineen on sellainen josta tuskin luovun kovin helpolla.
Ja Pastilli, ehdottomasti lemppareitani.
sitruuna kommentoi 21/11/10, 12.51Riippuu vähän missä skaalassa klassikkoutta arvostellaan, kotimaisessa vai kansainvälisessä. Esim. Yki Nummen työt eivät ole kovin tunnettuja kansainvälisesti, mutta taas suomalaisessa muotoilussa Lokki ja Modern Art ovat mielestäni ehdottomasti klassikoita.
Blockilla on myös kansainvälistä tunnettuutta sen verran ja onhan se hyväksytty mm. MoMAn kokoelmiin, että sitäkin voisi jo klassikkona pitää.
Vaikka uusi onkin, on TuplaKupla mielestäni saavuttanut jo sellaisen aseman, että se tullaan muistamaan pitkään suomalaisessa valaisinmuotoilussa.
