Lumoava ravintola Luomo
Luomo on yksi niistä Helsingin ravintoloista johon on pitänyt jo pitkään mennä. Yhdellä Michelin tähdellä palkittu ravintola on kuitenkin aina jostain syystä saanut tehdä tilaa uusille tulokkaille kun on illallispaikkaa mietitty. Ilman että siihen on mitään erityistä syytä ollut. Nyt kun oli minun vuoroni järjestää synttäriyllätys en enää voinut olla korjaamatta tätä virhettä ja varasin pöydän Luomosta.
Aiemminhan Luomo sijaitsi tiloissa, joissa tänä päivänä toimii aiemmin tänä vuonna vierailemamme, myöskin nykyään Michelin tähdellä palkittu ravintola Ask. Luomo muutti pari vuotta sitten Krunikasta Torikortteleihin, aivan Kauppatorin viereen ja sijaitsee samojen ravintoloitsijoiden toisen ravintolan Pure Bistron yläkerrassa.
Luomo on perinteiseen ranskalaiseen keittotyyliin edelleen vahvasti nojaava ravintola vaikka muuttikin jonkin verran ruokafilosofiaansa vuodenvaihteessa. Nykyään raaka-aineeksi kelpaa enää vain kotimainen (suolaa ja pippuria lukuunottamatta) ja palettiin on otettu mm. villiyrttejä mukaan. Samalla ruokalistakin on kokenut uudistuksen ja sisältää nykyisellään käytännössä vain viiden ja seitsemän ruokalajin vaihtoehdot. Annoksia menuihin pystyy kuitenkin hieman vaihtelemaan. Molempiin menuihin on myös sovitettu valmiit viinipaketit, jotka iloksemme sai myös puolikkaina.
Meillä on ollut periaatteena, että kun mennään hyvään ravintolaan syömään niin oikeasti tutustutaan siihen mitä ravintolalla on tarjota. Yleensä syödään se pisin menu-kokonaisuus ja mielellään vielä annoksiin sovitettujen viinien kera. Tälläkin kertaa siis lähdettiin liikkeelle seitsemän ruokalajin kokonaisuudella, joka tottelee nimeä Tour de Finland ja sisältää kolmen alkuruoan, kahden pääruoan ja kahden jälkiruoan lisäksi kuusi listalle nimettyä keittiön tervehdystä.
* * *
TUBE – punakaali gazpacho
SIIDERI & HERBES – Sir siideriä ja yrttejä
BRESAOLA – riimihärkää Lapualta
VILLIYRTTEJÄ JA RUSKISTETTUA VOITA – jäätelöä ruskistetusta voista ja villiyrttejä
SAARISTON AHVENTA – ahventerriiniä, tillikokkelia ja sahtia
ODE TO SALONIEMI – Saloniemen vuohenlihaa, laktoosikaramellia ja punajuurta
MERITAIMENTA, MANNAA JA METSÄSIENIÄ – meritaimen confit, rakuunamannaa ja tomaattia
PIIMÄ & PORKKANA
NOT PULLED PORK – Ilmajoen possua, sipulia ja mangoldia
JINGJANG – lakritsia ja maitoa
RAPARPERI SABLÉ – Ahlbergin raparperia, sablé ja pannacotta
TATTISUKLAA – tatti-karamellijäätelöä, suklaata ja tammea
P4 – Mesiangervo
* * *
Ja olipahan melkoista makujen ilotulitusta. Aivan aluksi makuhermoja kiusoteltiin kolmella tervehdyksellä ennen kuin lähdettiin kunnolla liikkeelle. Punakaali gazpacho tarjoiltiin koeputkesta, siitä annoksen nimi. Laboratorio-teema jatkui kun siideriä ja yrttejä tuli pöytään hyvin paljon petrimaljaa muistuttuvassa astiassa. Erinomaisen maukas riimihärkä-tartar kera ketunleivän tarjoiltiin kiven päältä. Alkupalat huuhdottiin alas talon samppanjalla, Bonnaire Grand Cru Blanc de Blancsilla, joka on löytyy muuten ihan Alkon hyllyltäkin. Alkosta ostettuna hinta-laatusuhteeltaan sieltä samppanjojen paremmasta päästä, voisin kuvitella hyväksi kumppaniksi esim. sushille.
Alkuruoista ensimmäinen eli jäätelö ruskistetusta voista kera nokkoskeksin, villiyrttien ja nokkoskeiton oli aivan täyden kympin annos. Yksinkertainen ja hienostunut annos, jossa maut olivat täydellisesti tasapainossa. Huikean hyvä annos ja mieletön aloitus menulle. Annoksen kanssa tarjoiltiin hyvin kesäinen M. Schömann Devon Elegantia Riesling (2011). Toinen alkuruoista, ahventerriini, oli hyvin hienostunut ja upeasti kalan hienon maun esilletuova annos. Uusiseelantilainen mustaherukkainen Little Beauty Sauvingnon Blanc (2011) toimi jälleen erittäin hyvin annoksen kanssa yhteen. Kolmannessa alkuruossa siirryttiinkin sitten vahvempien makujen suuntaan, maanläheisessä annoksessa täyteläinen vuohenliha sai tukea usealla tavalla valmisetetusta punajuuresta, vuohenmaidosta ja erinomaisesta karamellikastikkeesta. Annoksen voimakkaampi makumaailma vaati tuekseen voimakkaampaa viiniä, jossa luomuviini Mas Irene Cabernet Franc & Merlot (2009) täytti tehtävänsä. Viinin herkät tanniinit ja raikkaan hapokas suutuntuma kuitenkin sallivat hyvin sen, että seuraavan ruokalajin kanssa siirryttäisiin takaisin valkoviiniin.
Ensimmäinen pääruoka, Meritaimen oli saanut kaverikseen selkeitä kevään makuja. Tomaattinen kastike, korvasienet ja vihreä parsa muodostivat Ahvenanmaalla kasvatetun meritaimenen kanssa hienon kokonaisuuden. Sopivasti suolattu ja silkkiseksi kypsennetty kala oli herkullista. Ja jälleen Samuel Billaud Chablis toimi hyvänä tukena annokselle. Ennen toista pääruokaa makupaletti puhdistettiin raikkaalla porkkanalla ja sitten siirryttiin omalta kohdaltani illan kohokohtaan. Herkullisesti kypsennetty possurulla, grillattu amerikansalaatti, punamagoldi, kevyesti karamellisoitunut sipuli ja pekonikastike. Nam! Refugio Pinot Noir Chilestä, Casablanca-laakson viileiltä, mutta aurinkoisilta rinteiltä jälleen erittäin hyvä kumppani annokselle.
Alku ja pääruokien ohella Luomo muuten, muista ravintoloista poiketen, tarjoaa annoksille sovitetut leivät. Tämä oli suurelle leipien ystävälle mieluinen yllätys. Illan aikana saatiin nauttia focacciaa, ruisleipää ja vehnäsämpylää. Kaikki tietenkin juuri uunista tulleina.
Ennen varsinaisia jälkiruokia suut saatiin makiaksi herkullisella maitokiisseli ja lakritsi -shotilla. Raparperi ja pannacotta oli jälkiruoista ensimmäisenä vuorossa ja raikkaana annoksena olisimme itse melkein sijoittaneet sen koko menun loppuun. Hyvä annos ja hankalalle raparperille oli myös löydetty hyvä kumppani iloisen pirskahtelevasta Moscato d’Asti Tenuta del Fant (2013) viinistä. Tattisuklaa oli massiivinen päätös illalliselle, massiivinen siksi että mauiltaan runsas annos oli myös muita annoksia kookkaampi. Töitä siis piti tehdä, mutta onneksi tattijäätelö oli hyvää ja suklaahan nyt maistuu aina. Kuivatuista rypäleistä puristettu makea, kypsän marjaisa ja vienon mausteinen Maculan Madoro (2012) oli hyvä kumppani suklaiselle jälkiruoalle.
Illan päätteksi vielä minikokoiset jäätelötuutit, mesiangervojäätelöä ja kupilliset espressoa, että jaksaisi aivan täyden vatsan kanssa hereillä kotiin asti.
Luomo oli todella hyvä. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja annokset harkittuja kokonaisuuksia. Hieman ehkä “vanhahtavaa” koostumuksilla, erityisesti vaahdoilla leikittelyä, mutta koska maku oli kohdallaan niin senkin antaa anteeksi. Palvelu myös pelasi vaikka useampi tarjoilija meille illan aikana tarjoilikin. Näiden joukossa vuoden 2013 tarjoilija Maria, terkkuja!
Ainoa miinus ehkä siitä, että illallinen oli todellakin illallinen. Koko menun läpi syömiseen meiltä meni miltei viisi tuntia ja väliin mahtui hieman turhaa odotteluakin. Tämä selittynee sillä, että toisessa salissa oli suuri seurue, jolle piti aina aika ajoin varata koko keittiön huomio, jotta annokset saatiin samaan aikaan nostettua pöytään. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin pieni juttu eikä oikeasti yhtään tarvitse ihmetellä, että se Michelin tähti tältä ravintolalta löytyy.
Yksi kommentti juttuun "Lumoava ravintola Luomo"
Lumo kommentoi 23/06/14, 22.58Huhtikuussa mieheni vei minut synttärinä Luomoon. Upeita makuja ja harkittuja yhdistelmiä.
Aika monta tutun näköistä annosta olette syöneet. Puolikkaat viiniannoksetkin olivat juuri sopivat.
Minua hieman häiritsi tarjoilijoiden vaihtumien useaan otteeseen, vaikka kaikki olivatkin taitavia ja ammattitaitoisia. Muuten ilta oli erinomainen.
