15/06/17
Ensitunnelmia Taste of Helsingistä
Tämän vuoden Taste of Helsingin piti alkaa osaltani vasta huomenna, mutta toisin kävi, kun kaunis sää houkutteli tapahtumaan jo tänään. Tänään oli vielä pehmeälaskun aika ja tarkoituksena vasta vähän herätellä makunystyröitä. Alueelta löytyi tuttuja kasvoja, joten muutama tunti siellä sitten vierähti.
Tänä vuonna saatiin tapahtuma aloittaa oikean komeassa säässä ja toivotaan, että kelit jatkuvat vastaavina vielä viikonlopun yli. Komea sää oli houkutellut muitakin paikalle, joten jonottelemaan joutui. Tänä vuonna alue on myös hieman pienempi, joten senkin takia porukkaa tuntui olevan runsaasti.
Annoksia maistelin viisi kappaletta, kolme suolaista ja pari jälkkäriä:
* Savoy – Mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä
* Passio – Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa
* Toca – Vitello tonnato
* Toca – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla
* Bistro-o-Mat – Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia
Kaikki annokset olivat kovasti makuuni. Savoyn silakka oli upea kokonaisuus, raikas mustaherukka ja erinomaisesti maustettu silakka toimivat hienosti yhdessä. Ehdottomasti odotusten arvoinen annos. Passion makkaraperunoissa loisti veripalttu. Vitello tonnato toimii aina, Tocan varsin klassisessa versiossa suolaisuutta toivat kuivatut kaprikset ja raikkautta etikkaiset kasvikset. Jälkkäreistä Bistro-o-Matin omenasorbetti vei voiton, paahdetun valkosuklaan ja suolakinuskin kanssa ei nyt vaan voi mennä metsään.
Huomenna sitten uudelleen ja hieman pidemmän kaavan mukaan. :)
06/06/17
Via Tribunali, napolilaista pizzaa Helsingistä
Jos minun pitäisi valita jokin ruoka, jolla olisi pakko pärjätä koko loppuelämän ajan, valitsisin varmasti pizzan. Italialainen ruoka ja varsinkin pizza on ollut pitkään yksi suurista intohimoistani. Olen vuosien ajan etsinyt täydellistä taikinaa ja valmistustapaa pohjan valmistukseen, kokeillut lukuisia tomaattikastikkeita, kironnut oman pihan puuttumista, että saisin tehtyä oman pizza-uunin ja tietenkin syönyt lukuisia pizzoja eri ravintoloissa.
Suomessa ravintoloiden taso on noussut kivasti viime vuosina ja varsinkin täytteissä näkee enemmän klassisia (italialaisia) yhdistelmiä ja laadukkaita raaka-aineita kinkkusuikaleiden ja purkkiananaksen sijaan. Pohjan suhteen on ollut vaikeampaa ja sen takia olin erityisen innoissani kun korviini kantautui uutisia pizzeria Via Tribunalista, joka lupasi tuoda aidon napolilaisen pizzapohjan Suomeen.
Napolilainen pohjahan on ohut, mutta ei liian ohut – noin 3 mm paksu, 00-jauhoista kevyesti vaivaamalla tehty ja pitkään kohotettu pohja, joka paistetaan nopeasti todella kuumassa – yli 500 asteisessa – uunissa. Mielellään puulämmitteisessä uunissa. Rakenteen tulisi olla kuohkea, pehmeä ja kuulemma muistuttaa hieman naan-leipää.
Via tribunali lupaa juuri tätä. Aitoa napolilaista pizzapohjaa. Maultaan ravintolan pohja olikin erinomainen, mutta Suomessa kun ollaan niin valitettavasti pizzaa ei saa paistaa puu-lämmitteisessä uunissa, ei ainakaan Helsingissä kantakaupungissa. Pohja ja pizza muutenkin olisi ansainnut ja kaivannut hieman aidon tulen tuomaa savua ja makua ollakseen täydellinen. Tiedän, että aito napolilainen pohja on kuohkea ja pehmeä, itse kuitenkin olisin myös kaivannut että pinnassa olisi ollut hieman enemmän purutuntumaa ja rapeutta.
Jostain syystä olen aina ollut heikkona tonnikala-pizzaan ja en tälläkään kertaa voinut vastustaa kun sellainen listalta löytyi. Toinen pizzassa erittäin tärkeä ominaisuus eli tomaattikastike jäi siis toisella kerralla testattavaksi. Valitsemassani tonnarellassa oli täytteenä mozzarellaa, tonnikalaa, sipulia, basilikaa, kapriksia, pecorinoa, oliiviöljyä ja sitruunan kuorta. Klassinen valkoinen yhdistelmä siis, ei tomaattikastiketta. Tonnikala oli erityisen hyvää ja muutenkin kokonaisuus toimi. Jossain lukemassani arvostelussa oli kritisoitu öljyn määrää, mutta mielestäni sitä oli sopivasti. Pizzassa pitää olla oliiviöljyä, itsekin ruikin sitä aina uunista tulleen pizzan päälle.
Via Tribunali on erittäin hieno lisäys Helsingin pizza-tarjontaan, mutta silti hienoinen pettymys. Ehkä se suurin pettymys tuli siitä, että olin kuvitellut paikkaan jotenkin saadun puu-uunin, mutta tämähän ei ollut totta. Palvelu kuitenkin pelasi enkä joutunut odottelemaan kovin kauaa, en pöytää enkä pizzaa. Paikalle pölähdin ehkä juuri sopivaan aikaan ennen lauantai-illan ruuhkaa, kun kesken vaateostoksilla käynnin iski hirveä pizzan himo. Baarin drinkit näyttivät houkuttelevilta, mutta ollessani autolla liikenteessä jäi ne tällä kertaa kokeilematta. Ehdottomasti toisen käynnin arvoinen paikka.
* * *
Edelleen ehkä parhaan nauttimani pizzan söin Kööpenhaminassa Motherissa, jossa käytettiin aitoa puulämmitteistä pizza-uunia. Sielläkin pohja oli aavistuksen totuttua paksumpi, mutta ei kuitenkaan pannupizzaa. Kuohkeuden lisäksi pinnassa oli myös rapeutta. Aika on tosin jo saattanut kullata muistot, kuka tietää. Tuosta on kuitenkin jo viisi vuotta. Ei se Motherin pizzakaan tainnut täydellistä olla.
04/06/17
Uusi alku
Edellisestä postauksestani ehti vierähtämään lähes vuosi, vuosi jonka jälkeen moni asia on toisin. Vuosi sitten oli bloggaus-fiilis kateissa, mutta sen jälkeen oli puoli vuotta koko elämän suunta ihan hukassa. On saanut pitkän ajan jälkeen totutella elämään yksin. Kirjoittelen siis tätä blogiakin tästä eteenpäin yksinään. En kuitenkaan ollut valmis luopumaan tästä rakkaasta harrastuksesta, joten yritetään vielä.
Yhdelle harvemmin jaksaa vääntää gourmeeta, joten mitään reseptitulvaa tuskin on luvassa. Olen syönyt hävyttömän paljon yksinkertaista pastaa, tehnyt paljon lämmitystä kestäviä pataruokia, mutta en mitään mitä täältä ei jo löytyisi. Eroaminen on kallista, joten ravintoloissakaan ei ole tullut hirveästi käytyä. Olen valokuvannut, askarrellut puutöitä, herätellyt vanhaa musiikkiharrastusta henkiin ja ajellut autolla, usein ihan turhaan vain ajamisen ilosta.
En uskalla sanoa mihin suuntaan blogi lähtee kehittymään, en aio ottaa siitä stressiä. Kirjoittelen ruoasta jos on kirjoitettavaa ja jostain muusta jos ei. Postauksia voi tulla yhtä harvakseltaan kuin viime vuosina, tai sitten ei. Ulkoasulle pitäisi tehdä jotain ja muutenkin koko blogi kaipaisi vähän modernisointia, mutta katsotaan. Toivottavasti teitä on siellä vielä jokunen ruudun toisella puolella jäljellä. :)
Hyvää alkukesää!
— Mikko
