Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
06/06/17
Via Tribunali, napolilaista pizzaa Helsingistä
Jos minun pitäisi valita jokin ruoka, jolla olisi pakko pärjätä koko loppuelämän ajan, valitsisin varmasti pizzan. Italialainen ruoka ja varsinkin pizza on ollut pitkään yksi suurista intohimoistani. Olen vuosien ajan etsinyt täydellistä taikinaa ja valmistustapaa pohjan valmistukseen, kokeillut lukuisia tomaattikastikkeita, kironnut oman pihan puuttumista, että saisin tehtyä oman pizza-uunin ja tietenkin syönyt lukuisia pizzoja eri ravintoloissa.
Suomessa ravintoloiden taso on noussut kivasti viime vuosina ja varsinkin täytteissä näkee enemmän klassisia (italialaisia) yhdistelmiä ja laadukkaita raaka-aineita kinkkusuikaleiden ja purkkiananaksen sijaan. Pohjan suhteen on ollut vaikeampaa ja sen takia olin erityisen innoissani kun korviini kantautui uutisia pizzeria Via Tribunalista, joka lupasi tuoda aidon napolilaisen pizzapohjan Suomeen.
Napolilainen pohjahan on ohut, mutta ei liian ohut – noin 3 mm paksu, 00-jauhoista kevyesti vaivaamalla tehty ja pitkään kohotettu pohja, joka paistetaan nopeasti todella kuumassa – yli 500 asteisessa – uunissa. Mielellään puulämmitteisessä uunissa. Rakenteen tulisi olla kuohkea, pehmeä ja kuulemma muistuttaa hieman naan-leipää.
Via tribunali lupaa juuri tätä. Aitoa napolilaista pizzapohjaa. Maultaan ravintolan pohja olikin erinomainen, mutta Suomessa kun ollaan niin valitettavasti pizzaa ei saa paistaa puu-lämmitteisessä uunissa, ei ainakaan Helsingissä kantakaupungissa. Pohja ja pizza muutenkin olisi ansainnut ja kaivannut hieman aidon tulen tuomaa savua ja makua ollakseen täydellinen. Tiedän, että aito napolilainen pohja on kuohkea ja pehmeä, itse kuitenkin olisin myös kaivannut että pinnassa olisi ollut hieman enemmän purutuntumaa ja rapeutta.
Jostain syystä olen aina ollut heikkona tonnikala-pizzaan ja en tälläkään kertaa voinut vastustaa kun sellainen listalta löytyi. Toinen pizzassa erittäin tärkeä ominaisuus eli tomaattikastike jäi siis toisella kerralla testattavaksi. Valitsemassani tonnarellassa oli täytteenä mozzarellaa, tonnikalaa, sipulia, basilikaa, kapriksia, pecorinoa, oliiviöljyä ja sitruunan kuorta. Klassinen valkoinen yhdistelmä siis, ei tomaattikastiketta. Tonnikala oli erityisen hyvää ja muutenkin kokonaisuus toimi. Jossain lukemassani arvostelussa oli kritisoitu öljyn määrää, mutta mielestäni sitä oli sopivasti. Pizzassa pitää olla oliiviöljyä, itsekin ruikin sitä aina uunista tulleen pizzan päälle.
Via Tribunali on erittäin hieno lisäys Helsingin pizza-tarjontaan, mutta silti hienoinen pettymys. Ehkä se suurin pettymys tuli siitä, että olin kuvitellut paikkaan jotenkin saadun puu-uunin, mutta tämähän ei ollut totta. Palvelu kuitenkin pelasi enkä joutunut odottelemaan kovin kauaa, en pöytää enkä pizzaa. Paikalle pölähdin ehkä juuri sopivaan aikaan ennen lauantai-illan ruuhkaa, kun kesken vaateostoksilla käynnin iski hirveä pizzan himo. Baarin drinkit näyttivät houkuttelevilta, mutta ollessani autolla liikenteessä jäi ne tällä kertaa kokeilematta. Ehdottomasti toisen käynnin arvoinen paikka.
* * *
Edelleen ehkä parhaan nauttimani pizzan söin Kööpenhaminassa Motherissa, jossa käytettiin aitoa puulämmitteistä pizza-uunia. Sielläkin pohja oli aavistuksen totuttua paksumpi, mutta ei kuitenkaan pannupizzaa. Kuohkeuden lisäksi pinnassa oli myös rapeutta. Aika on tosin jo saattanut kullata muistot, kuka tietää. Tuosta on kuitenkin jo viisi vuotta. Ei se Motherin pizzakaan tainnut täydellistä olla.
16/06/16
Taste of Helsinki 2016 käyntiin
Tänään potkaistiin jokaisen ruokaharrastajan kesän kohokohta taas käyntiin, valitettavasti jälleen sateisissa merkeissä. Taste of Helsinki on siis taas täällä, ehkä jopa viimeistä kertaa, jos on viimeaikojen kirjoitteluun uskominen. Toivottavasti saadaan ensi vuodeksikin paikka järjestymään.
Tänään tuli tehtyä vain pikainen visiitti, sää ei suosinut ja aikainen herätys työmatkan takia verotti jaksamista. Viisi annosta tuli vaan testattua. Kolme suolaista: Tallinnasta tulleen Restoran Ö:n mainio hirvi-tartar, jonkinlaista kultti-statusta nauttiva Kirkkonummen Bistro-O-Matin haukiburger – päivitettynä versiona, sekä Tamperetta tänä vuonna edustavan Hella & Huoneen Sikala (possunniskaa ja nokkosta). Kaikki erittäin maistuvia annoksia, mutta ei ehkä kovin järisyttäviä kuitenkaan.
Näiden jälkeen vielä pari jälkkäriä. Aluksi Bistro-O-Matin lehtikuohu-sabayon, jossa maut toimi hienosti yhteen ja kuohkea lakritsimarenki oli todella hyvä, vähän vain minun makuun makeutta liikaa. Toisena meni Hella & Huoneen Herukkapensa, jossa hapokas herukanlehtivaahto oli saanut karamellimaiseksi paahdettua valkosuklaata ja mukavan hapanta hapankermajäätelöä kaverikseen, tykkäsin.
Joku toinen päivä sitten uudelleen, tänä vuonna ei ihan kaikkia kattauksia ehditä juoksemaan. Toivottavasti sää nyt vähän paranisi tästä.
04/10/15
Treffipub ja the burger
Helsingin parasta hampurilaista on aiemminkin etsitty ja nyt se on löytynyt. Herttoniemestä paljon kehuja saaneesta Treffipubista, johon ravintolakerhomme suuntasi viime keskiviikkona. Heti alkuun on mainittava, että olimme paikalla omistajan kutsumina ja illallinen tarjottiin meille. Yleensä ilmainen illallinen on vaan kiva juttu, mutta tällä kertaa olisimme mieluummin maksaneet koko lystin. Ravintolasta on niin paljon hyvää sanottavaa, että sen toivoisi välittyvän sinne ruudun toiselle puolelle täysin vilpittömänä.
Treffipub on jo vuosikaudet toiminut samalla paikalla samaan tapaan kuin monet muutkin kortteliravintolat ympäri Suomea, baari on auki, mutta keittiötä ei ole. Viime vuoden lopulla tähän tuli kuitenkin muutos ja laajennoksen yhteydessä Treffipub sai myös keittiön puuhiiligrilleineen. Keittiöstä tarjoillaan nyt bistro-henkistä ruokaa rennolla otteella, porukalla jaettavaksi tai erillisinä annoksina. Ravintolan etuosa toimii edelleen kuten vanha Treffipub, mutta takaa löytyy nyt tilaa myös ruokailijoille. Huhu paikan erinomaisista burgereista on vajaan vuoden aikana kiirinyt pitkälle, joten jo olikin aika käydä omakohtaisesti testaamassa ne, ja pikkasen muutakin siinä sivussa. Tarjolla on ruokaa aamiaisesta illalliseen asti ja myös viikonlopun brunssit ovat keränneet kehuja. Varsinkin katuruoka-brunssi jokaisen kuukauden vikana sunnuntaina kuulostaa houkuttelevalta.
Yhtenä kantavana ajatuksena Treffipubilla on ollut tuoda yhteisöllisyyttä myös ruokailuun ja listalle pöydässä jaettavia annoksia. Tämä ei kuulemma kuitenkaan ole vetänyt asiakaskunnassa aivan haluttuun tapaan ja yksittäisiä annoksia on lisätty. Jaettavat annokset on kuitenkin mainio tapa saada poikkileikkaus siitä mitä ravintolalla on tarjota ruoan suhteen. Yleensä intohimo, keittotaito ja yleinen ruokafilosofia näkyy näissä parhaiten. Aloitimmekin koko pöytäseurueen kesken jaettavalla alkupalalankulla, johon keittiö taikoo alkuruokalistalta tai sen ulkopuolelta annoksia jaettavaan muotoon.
Ja olipahan aloitus illalliselle – iberico-possun ribsejä, retikkakimchiä, itse leivottua rieskaa, “kananugetteja”, limegraavattua lohta ja kampasimpukoita, sekä simpukoita olut-chorizoliemessä. Erinomaiset kypsyydet, syvät ja monivivahteiset maut ja selkeä linja. Keittiössä oikeasti on homma hallussa. Harvemmin on tullut esimerkiksi syötyä näin täydellisesti kypsennettyä kampasimpukkaa. Tässä vaiheessa viimeistään karisi ne kaikki ennakkoluulot mitä Herttoniemessä sijaitsevan kortteliravintolan suhteen oli. Epäilytti oikeastaan vain, että voiko se kehuttu hampurilainen enää tämän jälkeen tuntua missään.
Ja tuntuihan se. Siinä määrin, että melkein unohdin kuvata koko komeuden. Kun 2/3 porukastamme päätti tilata pääruoaksikin keittiömestarin yllätyslankun niin minä pidin päätökseni ja tilasin sen kehutun burgerin, ja onneksi tilasin. Ehdottomasti paras hampurilainen minkä olen koskaan missään syönyt. Tässä burgerissa kaikki lähtee pihvistä, laadukkaasta lihasta jauhettu jauhelihapihvi on maltillisesti maustettu, puuhiiligrillin on annettu tehdä tehtävänsä ja maku on sanoinkuvailemattoman syvä. Yksinkertaisesti herkkua. Pihvin kaveriksi juustoa, hieman majoneesia ja maukas sämpylä, ei siinä muuta tarvita. Ohessa tarjottu salaatti, makeat kirsikkatomaatit, suolakurkku ja pikkelöidyt punasipulit kuitenkin kruunasivat kokonaisuuden.
Pääruokalankulta löytyi kaikenlaista herkkua. Itse maistoin täyteläistä tattikeittoa ja erinomaisesti kypsennettyä ja todella herkullisesti maustettua entrecôteta. Laudalta löytyi myös puolikkaita burgereita, frittiperunoita ja chevre-myskikurpitsa-salaattia.
Vaikka viimeiset palat burgerista tuli syötyä jo melkein väkisin – ei sitä vaan voinut jättää syömättä – päädyimme jotenkin tilaamaan vielä jälkkärit. Ja kuinkas muuten kuin jälkkärilankkuna :). Lime & lemon pie maistui raikkaana tuhdin illallisen päälle, mutta ei tuo fudge browniekaan pöllömpää ollut, sopivan kosteaa ja ällömakeaa niin kuin pitääkin olla.
Treffipubissa on paljon sellaista minkä toivoisi leviävän laajemminkin Suomeen. Ensimmäisenä vaikka tänne läntiselle pääkaupunkiseudulle. Muualla maailmassa myös asuinalueilta löytyy tämänkaltaisia helmiä – konstailematonta ruokaa, mukavaa menoa ja yhteisöllisyyttä tarjoavia ravintoloita. Yrittäjiä on toki aiemminkin ollut, mutta kokonaisuudessa on usein jokin ontunut. Useimmiten ruoka-annoksia ei vaan ole saatu myytyä ja paikka on pikkuhiljaa taantunut pelkäksi kapakaksi. Treffipub osoittaa, että korttelipubin ei aina välttämättä tarvitse olla pelkkä kapakka vaan ihan oikea pub toimii myös täällä. Avainjuttuna tässäkin taitaa olla se, että lähdetään tekemään asioita intohimolla, käytetään mielikuvitusta, mietitään kenelle hommaa tehdään, eikä unohdeta laatua.
Pitkää ikää ja menestystä Treffipubille tällä tiellä, toivottavasti esimerkki innostaa muitakin.
Illallisen tarjosi Treffipub.
[pinit]