Gastrobar EMO

Meillä on ollut tapana yllättää toisemme illallisella uudessa ravintolatuttavuudessa aina merkkipäivien yhteydessä. Viime viikonloppuna oli minun vuoroni jännittää. Tällä kertaa astuimme lopulta sisään Gastrobar EMOon. EMOhan on entisiin ravintola Olon tiloihin viime syksynä auennut hieman rennompi ravintola, jonka taustalta löytyy sama porukka kuin Olonkin taustalta eli Pekka Terävä kumppaneineen. Gastrobar ravintolan nimessä on ehkä hieman harhaanjohtava, mitään baaritunnelmaa paikasta on vaikea hakea. Meno on kuitenkin rentoa ja ruoka hyvistä raaka-aineista taidolla tehtyä. Omat mielikuvat sijoittaisivat paikan johonkin bistron ja fine dining -ravintolan välimaastoon. EMOn yhteydessä on myös viinibaari, josta saa viinin lisäksi pientä naposteltavaa, mutta varsinaiset ruoka-annokset tarjoillaan vain ravintolan puolelle.

EMOn listalta löytyy 10 annosta, joista asiakas voi valita 2-10 kappaletta nautittavaksi. Annoksia ei ole jaettu alku-, pää- tai jälkiruoiksi, joten kaikista saa vapaasti valita. Lista vaihtuu aika ajoin ja siinä esiintyy raaka-aineet, jotka ovat vuodenajalle tyypillisiä. Tämän hetkinen (keväinen) lista noudattelee kohtuullisen perinteistä ranskalaista keittiötä, ottaen kuitenkin vivahteita pohjoisista mauista. Ruoan kanssa nautittavaksi löytyy kohtuullisen iso valikoima viinejä laseittain ja jokunen lisäksi vielä pulloittain.

Ruoka- ja viinilistoja selatessamme nautimme lasilliset samppanjaa ja napostelimme nälkäämme pöydässä tarjolla olleet riisisipsit. Valitsimme ruokalistalta löytyvistä kymmenestä annoksesta kuusi ja hetken pohtimisen jälkeen päädyimme molemmat samoihin valintoihin. Listalta poimittiin

* * *

Ricottaa ja kevätvihanneksia
Karitsan paistia ja briossia
Paahdettua sateenkaarirautua
Kevätkananpoikaa
Vasikan entrecôté
Omenaa X3 ja limeposset

* * *

Ricottan ja sateenkaariraudun kanssa päädyimme ottamaan lasilliset Australialaista Tempus Two Wilde Chardonnayta (2012), kun muuta menua sai taas säestää Bodegas Cepa 21 Hito Tinto (2010). Ennen varsinaisia ruoka-annoksia pöytään tuotiin pieni paperipussiin pakattu uunituore patonki ja jogurttidippiä sen kanssa nautittavaksi. Omaperäistä ja näyttävää, patonki oli myös erittäin hyvän makuinen.

Illallinen alkoi siis annoksella Ricottaa ja kevätvihanneksia. Aavistuksen pikkelöidyt kasvikset saivat seurakseen kermaisen yrtti-ricottamoussen sekä ravintolan siemensekoituksen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella herkullinen annos, jossa saattoi maistaa kevään. Varsinkin tuo kirsikkatomaatti oli mieletön, mitäköhän sille oli oikein tehty? Perään tarjoiltiin Karitsan paistia ja briossia, jossa kuohkeiden briossi-viipaleiden väliin oli koottu klubileipää muistuttava kokonaisuus. Kaalisalaatti ja hillottu sipuli saivat vastapainokseen pehmeää karitsaa, juureslastuja, linssejä sekä metsäsieniä. Erittäin onnistunut kokonaisuus tämäkin.

Kylmien alkuruokien jälkeen siirryttiin lämpimiin ruokiin. Aluksi Paahdettua sateenkaarirautua, jossa kvinoa sekä paahdetut ja pikkelöidyt kasvikset säestivät nahkapuoleltaan ihanan rapeaksi paahdettua kalaa. Erittäin maukas annos tämäkin ja kotimainen sateenkaarirautu oli ansaitusti pääosassa. Toisena lämpimänä annoksena pöytään nostettiin aavistuksen koruttomalla ulkoasulla varustettu Kevätkananpoikaa. Maultaan annos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin koruton. Sisältä kosteaan kanaan oli saatu mielettömästi makua ja koiven rapeaksi paaahdettu nahka oikein kruunasi annoksen. En ole rehellisesti sanottuna koskaan syönyt näin hyvää kanankoipea. Huikean maukas annos. Tässä vaiheessa alkoi jo nälkä talttua ja kolmannan lämpimän ruoan olisi oikeastaan voinut jättää väliin. Vasikan Entrecôté jäi hieman vaisuksi kokemukseksi. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta se ei vain säväyttänyt. Itselleni käy itseasiassa aika usein ns. pihviruokien kanssa näin.

Tässä vaiheessa alkoi jo vatsa olla turvoksissa, mutta vielä oli jälkkäri nauttimatta. Omenaa kolmella tavalla ja limeposset oli odotusten mukaisesti mukavan raikas ja lempeä päätös erinomaiselle illalliselle. Posset oli kuohkea ja limen maku oli mukavan vienosti mukana, omenan maistoi annoksessa ja gumble toi mukavasti suutuntumaa annokseen. Pienet lasilliset jälkiruokaviiniä maistuivat hyvältä. Illan päätteeksi tilasimme vielä kahvit, joihin sai valitettavasti jälleen kerran pettyä. Komea kahvikone paljastui kapselilaitteeksi ja kahvi oli huoltoasema-tasoa. On todella valitettavaa, että muuten erinomaisista ravintoloista saa edelleen aika harvoin hyvää kahvia.

EMOn annokset eivät olleet mitenkään valtavia, mutta sen verran kookkaita kuitekin, että kuusi annosta oli omakohtaisesti ihan maksimimäärä, viisikin olisi riittänyt. Tai ehkä vasikan olisi voinut vaihtaa toiseen jälkiruokaan. Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus. Ravintolassa palvelu pelasi ja nuorehkosta henkilökunnasta huolimatta asiantuntemus oli kohdallaan. Ja mikä tärkeintä, ruoka oli erittäin hyvää. Hinnaltaan ehkä aavistuksen tyyriin puoleinen ja pieni miinus siitä, että ravintolassa ei ole annoksiin sovitettuja viinipaketteja. Niiden helppouteen kun on jo vähän tottunut. Viinisuositukset osuivat kyllä nappiin, joten siltä osin asiassa ei ollut ongelmaa.

Tunnisteet: ravintola ruoka
Aiheet: ruoka

Kirjoittanut Mikko - 30/04/14, 08:13. Tilaa Seurataksesi jutun kommentointia. Kommentoi tai viittaa omalta sivustoltasi. 

Kevätvihanneksia ja pastaa « Selaa ajassa » Chili con carne

Illallinen Olossa « Selaa aiheessa ruoka » Muru, vihdoinkin!