Muru, vihdoinkin!
Pitkään siinä meni ennen kuin lopulta saimme ravintola Murusta pöydän ja pääsimme itsekin testaamaan tämän niin monen vuolaasti kehuman ja jo vähän epäuskottavan loisteliaan maineen omaavan ravintolan. Arki-illoiksi olisi toki helpommin saanut pöydän, mutta lauantai-ilta vaati varmaan parin vuoden enemmän tai vähemmän systemaattisen nettivarauskirjan päivystämisen. Henri vinkkasi viime syksynä, että peruutuksia tulee ja niiden perään kannattaa kysellä aina kyseisenä iltana, mutta ei nyt tullut sitä kokeiltua.
Muruhan taitaa olla ihan ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen ravintola, joka aloitti kai vieläkin vallalla olevan bistro-buumin Suomen ravintola-kentässä. Ranskalaiseen perinteiseen keittämiseen nojaavaa, suhteellisen yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa, päivittäin vaihtuvat ruokalistat, hyvät viinit ja rento meininki. Ei turhaa hienostelua ja tekniikoita vaan tiivistäen hyvää ruokaa hyvällä palvelulla. Nyt on useampi vuosi menty tällä konseptilla ja olikin kiva nähdä, että miten homma edelleen kantaa eteenpäin. Henri, Lintsi, Niki ja Samuil oli jo etukäteen kaikki todettu ihan oikeasti mahtaviksi tyypeiksi ja Pastis testattu usempaan kertaan, joten ihan tyhjyyteen ei tarvinnyt hypätä.
Lauantai-ilta, pari viikkoa sitten, kahdeksalta illalla se sitten koitti. Astuimme ravintolaan sisälle juuri kun viimeiset ensimmäisen kattauksen asiakkaat sieltä poistuivat ja lämpimän vastaanoton jälkeen meidät ohjattiin salin takaosaan pöytäämme. Tilattiin lasilliset cavaa ja ihmeteltiin. Tarjoilija selitti, että mitä keittiöstä tänä iltana saa ja miten homma etenee. Illallinen käsittää neljä ruokalajia, pääruoaksi lihaa tai kalaa, väliin saa pienellä lisähinnalla risoton. Hetken mietittyämme illan menuksi muodostui seuraavaa:
Appelsiinimarinoitua parsaa ja kampasimpukka-confit
Purjorisotto
Vasikan sisäfilee ja kateenkorvaa
Juustoja ja kirsikkachutneytä
Nougatpraliini vadelmakastikkeella
* * *
Illallinen alkoi siis kylmällä annoksella, jossa napakan rapeaksi jätetty, appelsiinissa marinoitu valkoinen ja vihreä parsa saivat seurakseen hernepyrettä, makeaksi paahdettuja pikkutomaatteja, versoja ja miedossa lämmössä oliiviöljyssä kypsytetyn kampasimpukan. Ja voi että kuinka hyvää tuo kampasimpukka olikaan, samettisen pehmeää, sopivasti suolattua ja yksinkertaisesti mielettömän hyvää. Päätimme tilata myös annoksille Samuilin valitsemat viinit ja tälle alkuruoalle kaadettiinkin hieman eksoottisesti viinimaasta tuleva ja vähintään yhtä eksoottisesta rypäleestä tehty valkoviini. Vai miltä kuulostaa Slovenialainen Verus Furmint 2012? Erittäin hyvä omenaisen hedelmäinen viini, jonka maussa hieman hapokkuutta ja aavistus tammea. Toimi varsin hyvin annoksen kanssa.
Tähän väliin tarjoiltiin lisäannoksena menuun tilattu purjorisotto. Risotto oli hyvin valmistettu, kyspyys kunnossa ja maut kohdallaan. Purjo tuli hyvin hienostuneesti maussa esille ja annoksen päällä ollut paahdettu purjonverso oli todella herkullinen. Tämän yksinkertaisen annoksen kanssa joimme lasilliset Saksalaisen Philipp Kuhnin Sauvignon Blancia (2012). Raikas ja sauvignon blancille tyypillisen aromikas viini toimi hyvin risoton maanläheisen ja makean makumaailman kanssa.
Pääruoaksi saimme muunnelman Chez Jasun aikoinaan tylyttämästä vasikan sisäfileestä ja kateenkorvasta. Myönnetään, että annos höyrytettyine kasviksineen ja ruskeine kastikkeineen on toki hieman mielikuvitukseton, mutta eipä se omakohtaisesti menoa haittaa, jos annos on näinkin hyvin tehty. Kypsyydet kunnossa niin lihassa kuin kasviksissakin, makupaletti toimii ja kateenkorva on vaan herkkua. Mielikuvitukseton annos ansaitsee tietenkin kaverikseen mielikuvituksettoman viinin eli tässä tapauksessa Italialaista Sangioveseä, joka toimii yleensä mainiosti punaisen lihan kanssa. Vino Nobile di Montepulciano D.O.C.G. Sangiovese 2010 ei pettänyt vaan kokonaisuus toimi.
Seuraavaksi siirryttiin juustoihin, joista lautaselle oli valikoitunut pitkään kypsytettyä comtea ja erinomaista punahomejuustoa. Näiden kanssa tarjottiin Murun omaa näkkäriä ja erinomaista kirsikkachutneytä. Itse lähdin juomapuolella portviiniin, jota tulee kotiin hommattua valitettavan harvoin. Aromikkaan täyteläinen Burmester Late Bottled Vintage Port 2007 toimi erityisen hyvin comten kanssa ja herätti minussa pienen port-kuumeen. Seuraavan kerran kun osteaan juustoja kotiin niin taidan hakea Alkosta pullon portviiniä, vinkkejä hyvistä yksilöistä saa antaa! Tia pysytteli hieman tavanomaisemmalla punaviini-linjalla ja sai lasiinsa Mas Bécha Barrique Rougea (2010).
Illallinen päätettiin jälkiruoalla joka kyseisenä iltana oli nougatpraliini lämpimällä vadelmakastikkeella. Oikein hyvä päätös illalliselle, ei liian makeaa vaan raikasta ja herkullista. Jälkkärin kanssa nautittiin Nittnausin Beerenauslese Exquisit 2012 -jälkiruokaviiniä. Varsinaisen jälkkärin päälle alkoi vielä kahvihammasta kolottamaan ja uskaltauduimme tilaamaan cappuccinot kuultuamme salin toiselta puolelta lupaavia kahvikoneen ääniä. Kahvien suhteen on monessa ravintolassa tullut petyttyä, mutta Murussa ei tarvinnut. Ruokaravintola-kategoriassa cappuccinot olivat varsin mallikkaat oikeaoppisine maitovaahtoineen. Plussaa vielä tästäkin.
Plussaa voisi antaa ruoan lisäksi vielä myös palvelusta, josta jäi oikeasti sellainen fiilis, että tarjoilijat todella ovat paikassa asiakkaita varten. Palvelu oli lämpimän ystävällistä ja huomioonottavaa, rentoa mutta sopivan kohteliasta, sellaista josta jää hyvä mieli. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi ravintola on asemansa saavuttanut, vaikka kyllä sitä muutkin nykyään jo osaa. Tykättiin siis. :)
