Viinikoulu: Punkkua pöytään
Mikko sai ystäviltään hienon syntymäpäivälahjan, lahjakortin Viini-lehden viinikouluun. Nyt syksyllä koulu alkoi ja ilmoittauduimme ensimmäiselle kurssille, jonka aiheena oli tutustua punaviiniin teoriassa ja käytännössä sekä opetella viinin maistamisen perusteet.
Viinikoulu järjestettiin Korjaamon Vaunusalissa ja osallistujia oli noin 120! Se oli kuulemma kaikkien aikojen ennätys. Saliin oli katettu 8 pitkää pöytää täyteen laseja, kuusi lasia jokaiselle. Olimme paikalla ajoissa ja saimme paikat aivan eturivistä.
Ensimmäisen viinikoulun veti viinikouluttaja Mika Vanne Winesense:stä ja lopuksi ruokavinkkejä viinien kanssa antoi Viini-lehden Antti Rinta-Huumo.
Kurssi alkoi maistettaviin viineihin tutustumisella. Kaikki kuusi viiniä maistettiin vasemmalta oikealle. Maistaminen ei ollut mikään nopea suoritus. Ensin tarkasteltiin viinin väriä, seuraavaksi tuoksua ja kolmanneksi vasta makua. Viinien nimet, alkuperämaat ja hinnat paljastettiin vasta aivan kurssin lopuksi, jotta ne eivät pääse vaikuttamaan mielipiteisiin.
Teoriaosuudessa keskityttiin punaviinien eri tyyleihin ja minkälaisia ominaisuuksia niihin liittyy ja mitkä ovat tyypillisimmät rypäleet ja alueet esimerkiksi runsaille ja täyteläisille sekä kevyehköille ja hedelmäisille viineille. Lisäksi perehdyttiin viinin vuodenkiertoon pensaiden leikkaamisesta pullotukseen ja pullokypsytykseen. Saimme paljon hyvää ja uutta tietoa. Monet olivat selvästi valmistautuneet ja miettineet hyviä kysymyksiä etukäteen. Itse emme olleet ymmärtäneet miettiä mitään, kun emme oikein tienneet minne olemme menossa.
Lopuksi viinit maistettiin uudestaan ja tarkasteltiin, miten niiden ominaisuudet ovat kehittyneet hapettuessa. Tämä oli mielenkiintoista sillä, vaikka tietää miten hapettuminen vaikuttaa viiniin, niin harvemmin tulee ajatuksen kanssa sitä tarkasteltua. Osa viineistä muuttaa luonteensa täysin dekantoinnissa.
Maisteltavina olivat seuraavat viinit:
1. Fiulot Barbera d’Asti 2007, Piemonte, Italia
2. Château Bonnet Resérve 2005, Bordeaux, Ranska
3. Prado Rey 2007, Rioja, Espanja
4. Montana Marlborough Reserve Pinot Noir 2006, Marlborough, Uusi-Seelanti
5. Espíritu de Chile Shiraz Cabernet 2008, Central Valley, Chile
6. Penfolds Koonunga Hill 2007, Etelä-Australia
Näistä entuudestaan tuttu oli Koonunga Hill, sitä löytyy kotoa lähes aina pullo tai pari. Tasapainoinen, voimakas ja mausteinen viini, mutta yllätyksetön. Fiulot Barbera – kevyehkö ja hapokas viini. Château Bonnet – kypsän tanniininen, pyöreä. Prado Rey – kevyen tamminen ja vähähappoinen. Montana Marlborough – hedelmäinen ja hapokas, hyötyi dekantoinnista. Espíritu de Chile – mukavan tanniininen ja herukkainen, parani huomattavasti hapettuessa.
Vanhan mantereen viinit selvästi sopivat enemmän ruokaviineiksi, kun taas uuden maailman viinit seurusteluun. Kaikkia ei varmaan itse tulisi ostettua, vaikka jokaisella on varmasti paikkansa esimerkiksi ruoan kanssa. Meitä molempia eniten miellytti vanha tuttu Koonunga Hill sekä hedelmäinen ja moniulotteinen Montana Pinot Noir. Pinot Noir yleensä vaatii kyllä vielä hieman harjoittelua.
7 kommenttia juttuun "Viinikoulu: Punkkua pöytään"
Avaruusasema » Blogin arkisto » Illallinen Olossa kommentoi Apr 27 14, 18.59.[…] Muutama viikko sitten saimme kutsun, josta ei millään voinut kieltäytyä. Vai miltä kuulostaa illallinen ravintola Olossa ja samppanjan maistelu samppanjatalo Nicolas Feuillatten edustajien johdolla. Tilaisuuden taustalla oli Finnairin viinipuolen pomona viime vuonna aloittanut Mika Vanne, joka onkin ensi töikseen laittanut tuulemaan. Finnairin talon samppanja nimittäin vaihtui Feuillatten Brut Grande Réserveen ja se ei ole ihan jokapäiväistä, viimeksi samppanjaa vaihdettiin 20 vuotta sitten. Pitkän linjan viinialan monitoimimies Mika Vanne on varmasti henkilö, jolla riittää kannuksia moiseen hommaan. Mikahan on tuttu mm. Viini-lehden taustajoukoista ja on vetänyt pitkään viinikouluja, jollaiseen mekin muutama vuosi takaperin osallistuimme. […]
k. kommentoi 11/10/09, 20.03Hei vaan ja kiitos mahtavasta blogista! Seurailen aktiivisesti taustalla vaikka kommentointi yleensä jääkin.Tämä kysymys ei liity postaukseen, mutta satutteko muistamaan olohuoneen hiekan värisen seinämaalinne valmistajaa ja sävyä? Olen piakkoin maalaamassa asunnossani ja tuo väri vaikuttaisi aivan täydelliseltä!
Arietta kommentoi 11/10/09, 20.27Kiitos. :)Saamme itseasiassa aika paljon kyselyjä koskien olohuoneen seinää, joten pitääkin kirjoittaa siitä oikein juttu jossain välissä. Seinän väri on mitä todennäköisimmin Tikkurilan Symphony värikartan 4621. Varmaa on, että maali on Tikkurilan Harmony. Kyseinen värilastu löytyy kansiostamme kohdalta olohuone. Maalipurkki meillä on tallessa varastossa. Täytyy käydä vielä varmistamassa väri ennen jutun kirjoittamista.
Anna kommentoi 12/10/09, 9.36Pinot noir on ehdoton suosikkini, mutta hankala sellainen. En ole edelleenkään törmännyt ranskalaiseen pinot noiriin, josta olisin pitänyt, ne ovat hiukan liian happamia. Dekantointi tosiaan tekee happamastakin pinot:sta ihan eri luonteisen, ja viimeksi maistamani (en millään muista mikä, mutta sitä ei saa Alkosta) oli ihan siedettävä. Maistamani Uusi-Seelantilaiset ovat olleet ranskalaisen ja amerikkalaisen välimaastoa ja yllättävän miellyttäviä.Ihan kuten totesitte, varsinkin oma mieltymykseni jakautuu juuri niin, että vanhan maailman hapokkaammat pinot noirit soveltuvat ruokajuomaksi ja uuden maailman pehmeät, runsaat sellaiset ovat parhaimpia seurustelujuomana.
Mikko kommentoi 12/10/09, 17.47Pinot Noir on tullut itse tähän asti usein sivuutettua ja pysyttäydyttyä helpommin lähestyttävissä lajikkeissa, kuten Shiraz/Syrah, Tempranillo ja Malbec. Enemmän voimakkaissa, tasapainoisissa ja mausteisissa, kuin monivivahteisissa voimakkaan hapokkaissa tai tanniisissa viineissä. Uuden maailman viinejä meillä kuluu Eurooppaa enemmän kun puhutaan punaviineistä, valkoviineissä lienee taas toisin päin.Pinot Noir kuitenkin näytti nyt (taas) meille potentiaalinsa ja sitä voisikin yrittää "opetella" juomaan ja käyttämään tilanteissa joihin se istuu.
k. kommentoi 17/10/09, 21.42Kävimme kurkkaamassa rautakaupassa tuota Tikkurilan 4621 sävyä, ja sepä meillekin lopulta valittiin. Kaikki muut tuntuivat liian kirkkailta, punaisilta, keltaisilta, tai ylipäätään liian joltain. Väri on jo seinässä ja se on täyttä ihanuutta. Kiitos!
Mikko kommentoi 18/10/09, 21.59k.: Kiva tietää. :) Meillekin tuo väri on se ainoa oikea maitokahvi. Varsinkin punertavan ruskean Merbau-lattian kanssa pienikin sävy-vivahde väärään suuntaan korostuu.
