Tee-se-itse luonnonvaloa

Tuli aikaisemman jutun yhteydessä luvattua, että valaisemisesta ruokakuvaamisessa tulee kerrottua myöhemmin. Itselläni oli ajatuksena kirjoittaa valaisemisesta ja valon käytöstä yleisemminkin, mutta luonnonvalon kanssa pelaaminen on osoittautunut varsin haastavaksi tähän aikaan vuodesta. Aina on pimeää kun on kotona. Joten supistetaan tällä kertaa juttu käsittelemään keinovalon käyttöä. Periaatteethan on täysin samat myös luonnonvalon kohdalla, erillistä salamaa ei vaan tarvita.

Erilaista keinovaloa
Keinovalona voi käyttää tavallisia valaisimia, kuumavaloja tai salamaa. Kuumavaloja käytetään yleensä liikkuvaa kuvaa kuvatessa ja salamaa valokuvatessa. Tavallisten valaisimien käytössä on pari rajoitetta, mutta niilläkin voi valaista jos muuta ei ole käytettävissä. Valaisimeen kannattaa tosin vaihtaa spektriltään luonnonvaloa muistuttava lamppu ja välttää kohteen valaisemista suoraan. Myös kattovalojen käyttöä kannattaa välttää, spottivalot toimivat paremmin. Kirkasvalolaite taitaa olla lopulta paras valaisin kuvauksen apuna käytettäväksi, sekään ei tosin yllä salamien valotehoon, joka on toinen asia joka pitää ottaa huomioon jos yrittää valaista kotivalaisimilla. Itse suosittelisin irralliseen salamaan investoimista, järjestelmäkameraan liitettävä lisäsalama ja siirtojohto siihen on jo aika lyömätön työkalu näin kaamoksen aikaan.

Salaman käyttö
Tästä eteenpäin sitten pelkästään salaman käytöstä. Alkuun pari perusasiaa. Salamaa voi käyttää periaatteessa kolmella eri tavalla, suuntaamalla sen suoraan kohti kuvauskohdetta (“suora salama”), pehmentämällä (käyttäen softboxia) tai heijastamalla (suuntaamalla heijastava pinnan kautta kohteeseen). Kuten on jo aiemmin tullut painotettua ei suoraa salamaa tulisi käyttää koskaan ellei ole aivan pakko.

Pehmentäminen
Pehmennettäessä salama ammutaan valoa läpäisevän pinnan läpi, jolloin valoaukon koko kasvaa. Pistemäinen salama saadaan tällä tavalla valaisemaan pehmeämmin, mutta edelleen tarkkaan suunnatusti. Varjot eivät ole enää niin suoria, mutta toisaalta valo on edelleen yhdensuuntaista. Pehmentäminen toimii hyvin tilanteissa joissa kuvauskohteen yksityiskohtien halutaan tulevan esille ja valon heijastumat halutaan pitää hyvin hallinnassa. Tämä on tilanne esimerkiksi tuotekuvauksessa (esimerkki alla). Tuotekuvauksessa käytetään usein useampaa valolähdettä, jolloin tuote saadaan valaistua tasaisesti ja varjot pidettyä vähäisinä.

Heijastaminen
Kolmas tapa käyttää keinovaloa on sen heijastaminen valoa heijastavan pinnan kautta. Muotokuvaamisessa käytetään usein sateenvarjoja, mutta ne eivät ole ainoa tapa heijastaa valoa. Ruokaa kuvatessa luonnonvaloa voidaankin jäljitellä heijastamalla salama suuren valkoisen pinnan, kuten seinän kautta. Seinästä valoa heijastuu myös kattoon joka edelleen pehmentää valoa ja sen vaikutusta kuvassa.

Heijastettukin valo on vielä aika yksisuuntaista, joten luonnollisen vaikutelman saamiseksi on hieman kikkailtava. Tuomalla lisää heijastavia tai valoa imeviä pintoja kuvaan saadaan valon kulkua tasoitettua. Valkoinen kartonki heijastavaa seinää vastapäätä, ruoan toisella puolella tasoittaa kuvan valoisuutta ja pienetään kontrastia eli varjojen syvyyttä. Joissain tapauksissa voi kontrastin lisääminen toimia kuvassa. Tämä saadaan puolestaan aikaiseksi käyttämällä mustaa kartonkia “imemässä valoa” sillä puolella mihin halutaan jyrkemmät varjot.

Kuvan käsittely
Salamaan käytettäessä jälkikäsittelyn tärkeys korostuu entisestään. Salaman valo on luonteeltaan kylmää, joten pelkästään värilämpötilan muokkaaminen ja yleensä myös sinivihreiden sävyjen vaimentaminen tekee kuvasta luonnollisemman näköisen. Tavallista keinovaloa käytettäessä tämä menee taas toisinpäin, valon ollessa kelmeää väriltään. Ohessa kuva myös esimerkkikuvan (Sieniquiche) kuvankäsittelyn osalta.

Tunnisteet:
Aiheet: ruoka

Kirjoittanut Mikko - 07/11/10, 13:12. Tilaa Seurataksesi jutun kommentointia. Kommentoi tai viittaa omalta sivustoltasi. 

Passiivitalo « Selaa ajassa » Vihreä kaupunki

Onnea voittajalle! « Selaa aiheessa ruoka » Mustaa pastaa ja...

11 kommenttia juttuun "Tee-se-itse luonnonvaloa"

[…] Opimme paljon Kristiina Hemmingin vinkeistä ja yritimme niitä myös parhaamme mukaan jakaa eteenpäin. Ruokakuvaamisen lisäksi myös sisustuskuvaamisesta tuli […]

Avaruusasema » Blog Archive » Avaruusasema vuonna 2010 kommentoi Jan 03 11, 21.27.

Kiitos, olenkin odottanut tätä opetusta! Softboxiin ei nyt riitä rahat, mutta joulupukille on kerrottu salamasta ja jalustakin puuttuu (kuvat ovatkin aina vinossa).

Hanna kommentoi 07/11/10, 21.19

Itse käytetään aika harvoin jalustaa. Sen käyttöön ei vaan ole tottunut, tuntuu enemmänkin rajoitteelta kuin apuvälineeltä. Jos valoa on riittävästi niin jalustaa ei tarvitse.

Pelkkä salama myös riittää ihan hyvin. Pienellä askartelulla pikkusalamaan saa myös itse tehtyä “softboxin”. Meilläkin on sellainen (Ikean laatikonpohjamuovista tehty :)) niitä tilanteita varten kun studiovaloja ei voi mukaan ottaa. Salamaa varten kannattaa kuitenkin ehdottomasti hommata siirtojohto (tai radiolähetin), jolla sen saa siirrettyä irti kamerasta.

Mikko kommentoi 08/11/10, 9.46

“Jos valoa on riittävästi niin jalustaa ei tarvitse.”

Silti lähes kaikki (ammattilaiset) sitä kuitenkin käyttävät, ainakin studio-olosuhteissa. Ainakin still-kohteissa. Minustakin se on kuitenkin enemmän rajoittava tekijä.

“Salamaa varten kannattaa kuitenkin ehdottomasti hommata siirtojohto (tai radiolähetin), jolla sen saa siirrettyä irti kamerasta.”

= ostaa Nikon jossa nämä on vakiona ;) Itse asiassa myös Canonin 60D:ssä ja 7D:ssä on langaton salamasysteemi eli kameran oma salama osaa toimia masterina.

Jukka kommentoi 08/11/10, 15.40

Ammattilaiset käyttävät tosiaan jalustaa. On sinä puolensakin, itsekin käytän esimerkiksi aina kun kuvaan asuntoja sisällä. Jo ihan sen takia, että kameran pystyy paljon tarkemmin asemoimaan paikalle eikä silloin tule tahattomia vääristymiä laajakulman käytöstä. Toinen on tietenkin riittävän pitkien valotuaikojen saaminen.

Valiollakin Kristiina Hemminki kuvasi kaikki ruokakuvat jalustalta. Tällöin pystyi käyttämään pelkkää luonnonvaloa vaikka sitä olikin vähän. Tästä on tarkoitus kirjoittaa myöhemmin vähän enemmän. :)

Mikko kommentoi 09/11/10, 8.55

Tohon ikean “softboxin” askarteluun jos ei jaksa niin lastoliteltä löytyy eazybox niminen softbox mikä käy ainekin, Nikonnin ja Canonin pikkusalamoille. Itsellä semmoinen ja toiminut mainiosti.

Hanes kommentoi 09/11/10, 21.00

Jee, kiitos tästä ja muistakin valokuvausjutuista! Löysin tänne sattumalta tuskaillessani tuon luonnonvalon puutteen kanssa – mun kämpässä sitä ei nimittäin edes tähän aikaan päivästä ole mitenkään liikaa… Vaan ellen nyt Joulupukilta vallan uutta asuntoa toivo, niin ainakin objektiivia. :)

Tiia kommentoi 11/11/10, 12.47

Teillä on niin kauniita kuvia. Millä linssillä otat yleensä ruokakuvat? Teillä taisi olla 5D vai muistanko ihan väärin?

Jenni

Jenni kommentoi 09/02/11, 9.09

Kiitos. :) Oliskin 5D, se (Canon 5D mkII) on kyllä seuraavana hankintalistalla. Meillä on molemmilla omat 40D:t. Itse otan ruokakuvat useimmiten Canonin EF 24-70mm f/2.8 L USM -linssillä, mutta Canonin 50mm f/1.4 tulee myös käytettyä aika paljon. Tykkäisin ottaa ruokakuvia myös 100mm f/2.8 Macrolla (se on niin terävä ja loistava väritoistoltaan), mutta polttoväli on liikaa kroppikennolle. Sillä 5D:llä sitten.

Tässä jutussa näkyvät ruokakuvat tuli taas otettua Canonin 85mm f/1.8 -objektiivilla. Sitä tulee harvemmin ruokakuvissa käytettyä.

Mikko kommentoi 09/02/11, 10.42

Suositte kiinteänpolttovälin objektiiveja.

Miten muuten croppi kenossa tuo 24-70mm toimii sisällä? Tai mihin kuvaukseen käytättä sitä yleensäkään?

Olen itse ajatellut hankkia tuon omaan 60D:hen yleisobjektiiviks.

Mikäs laajis teillä on?

Henkka kommentoi 10/02/11, 17.12

24-70mm on aavistuksen pitkä täydelliseksi yleisobjektiiviksi, mutta sellaisena sitä tulee silti käytettyä. Laajispäähän saattaisi kaivata hieman lisää, mutta toisaalta telepäässä tuleva lisä on taas plussaa. Eli itsellä on käytännössä tuo aina kiinni kamerassa ja käytän sitä lähes kaikkeen, kyseessä on kuitenkin sen verran laadukas zoomi, että kuvanlaatu on jo usein ihan samalla tasolla kiinteäpolttovälisten kanssa.

Helpompi on ehkä sanoa poikkeuksia, kuin sellaisia tilanteita missä tuota käytetään: (1) Jos tarvitsee enemmän valovoimaa/lyhyempää syväterävyyttä, tai (2) sisätiloja kuvatessa, joissa yleensä kaipaa laajempaa objektiivia.

Laajiksena meillä on Canonin 10-22mm EF-S -linssi, erittäin hyvin toimiva objektiivi, joka tullaan varmaan toisen 40D:n kanssa säilyttämään vaikka täyskennoon siirryttäisiinkin. Täyskennoon yhtä laadukkaan laajiksen saa vasta melkein parin tonnin sijoituksella.

Mikko kommentoi 10/02/11, 20.06