Tehtävä lähiössä

YLE TV1:ltä tuleva Tehtävä lähiössä tv-sarja ehti alkamaan kuin varkain viikko sitten. Meiltä ainakin ehti ensimmäinen kymmenestä jaksosta lipsahtamaan ohi, onneksi sen näkee vielä Areenan kautta. Tänään 5.12. klo 18.45 on toisen jakson aika. Ohjelmasta löytyy lisää tietoa myös Lähiökoti-sivustolta.

Kyseessä on Momokodin Katja Lindroosin ideoima sarja suomalaisista lähiöistä ja niiden asukkaista. Noin viidennes suomalaisista asuu lähiöissä, joiden rakennuksista suurin osa on rakennettu 50-, 60- ja 70-lukujen aikana. Lähiörakentaminen oli osa toisen maailmansodan jälkeistä jälleenrakennusta ja teollistumista, piti saada nopeasti paljon asuntoja kansalle. Monet taloista suunniteltiinkin vain 30-40 vuoden elinkaarelle, pihasuunnittelu oli tuntematon käsite ja muutenkin rakentamisen tehokkuus oli korostuneesti esillä.

Edellä mainittu onkin syynä siihen, että nykyään suuressa osassa lähiöistä on suuria muutoksia käynnissä. Kokonaisia lähiöitä peruskorjataan, uudistetaan, taloja tullaan jopa purkamaan ja rakentamaan uutta tilalle. Hyvin mielenkiintoinen ja jopa aavistuksen pelottava aihe meille kaikille, jotka lähiöissä asumme ja asuntoja omistamme.

Lähiöt ovat myös luoneet erilaisia yhteisöjä. Itsekin muistan lapsuudestani sen kuinka oma kerrostalomme toimi kuten pieni kylä, tosin paljon kompaktimmassa koossa. Suuri osa vanhempieni ystävistä on mm. peräisin tuolta ajalta, yhteyttä pidetään vieläkin vaikka aikaa on kulunut. Tätä puolta ohjelmassa edustavat asukkaat ja nykyajan lähiökotien esittely.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista katseltavaa. Ensimmäiseen jaksoon oli ainakin upotettu mukavasti, sopivassa tasapainossa historiaa, elämää, rakentamista, arkkitehtuuria sekä tulevaisuutta. Itselleni aiheen ympärillä käyty keskustelu nousi mielekkäämmäksi kuin julkisuudessa enemmän painotettu lähiökotien etsintä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tulevat jaksot tuovat tullessaan.

5 kommenttia juttuun "Tehtävä lähiössä"

Elinkaariajattelu koskettaa kaikkea rakentamista, oli sitten kyseessä jo 100 vuotias jugend tai juuri valmistunut elementtikerrostalo. Jokaiselle ratkaisulle on tiedossa maksimi ikä eli korjausväli. Se mikä tekee korjauksesta kannattamattoman ja kohteesta jopa purettavan on kyseisen asunnon neliöhinta. 700e neliöiseen on turha tehdä 690e neliöhintaista putkiremonttia, tai kattoremonttia jne. Mutta 6000e neliöistä ei kannata purkaa taas millään hinnalla. Missä se hinta menee, siihen osittain vaikuttaa myös kunnan tai kaupungin muuttovoitto tai -tappio. Itse säästäisin kaikki, myös ne paljon pilkatut pesubetonitalot ja nekin vain alkuperäiskorjattuina.

Kaikki talot vaativat remontointia (peruskorjaus tai saaneeraus on minulle kirosana). Kiva olisi tietää nykyisten talojen IV-koneiden ja putkistojen vaihtoiän. Nimittäin kilometrien pituisten putkistojen vaihto osittain vaikeissa koteloissa ei ole varmastikkaan halpaa ja toivottavasti se ei jo yksin aiheuta purkuajatuksia.

Ykkösjaksossa ehkä liikaa dramatisoitiin purkua suhteessa säilyttämiseen. Riitaa ei tullut mutta kovin eri ajatuksissa siinä kuljettiin, kenties tietoisesti. Ja kunhan kaikki jaksot on nähty niin yhteisymmärrys on tuossakin aiheessa saatu. Ja sitten ymmärretään arvojen, asenteiden, kulttuurihistorian, kulttuuriperinnön ja säilyvyyden ajattelutapa. Siis kaikki pohdinta, mitä muissa maissa on käyty jo 60-70-luvulla. Pitää muistaa että vain alle 5% maamme rakennuksista on ajalta ennen vuotta 1920! Kaikki aikakaudet ja ihanteet olisi kiva säilyttää.

Hyvä sarja ja ennen kaikkea kerrankin on mukana myös tieteellistä ja taiteellista ajattelua.

jari kommentoi 06/12/10, 16.34

Ja vielä.

Miksi 50-luvun muotoilu tai taidelasit ovat suosittuja mutta ei arkkitehtuuri. Tai 60-70 luvun vaihteen lasikuituluomukset tai emali, mutta ei saman aikakauden talot?? Osittain samat henkilöt tekivät molempia, tai ainakin toinen pariskunnasta. Tätä en ymmärrä.

jari kommentoi 06/12/10, 16.44

Hyvä sarja tosiaan parin ensimmäisen jakson perusteella, toivottavasti jatko säilyy yhtä vahvana.

Niin tosiaan onhan noita Helsingin keskusta kanankakkatalojakin (jotkut kutsuvat niitä myös jugend-taloiksi ;) ) korjattu jo useampaan kertaan, jostain syystä niiden kohdalla ei kuitenkaan puhuta purkamisen uhasta vaikka eipä niitäkään ole ikuisiksi tehty. Ehkä tässä on vain sellainen ero, että elementtitaloja rakennettaessa oletettiinkin, että ainakin osa niistä puretaan “käyttöiän” tullessa täyteen. Ei yritettykään tehdä ikuista.

Mikä Suomessa ja muissa maissa on erona on se, että täällä elementtiasunnot pääasiassa omistetaan, muualla kun niissä yleensä asutaan vuokralla.

Itse olen jostain syystä aina tykännyt näistä 60- ja 70-luvuilla rakennetuista taloista. Tilaa on paljon enemmän, huonekoot ovat ihan eri luokkaa kuin nykyään, huonekorkeutta on myös enemmän. Ikkunat on isoja ja talot on konstailemattomasti möhkäleitä, nykyään kun yritetään kaikenmaailman koristelulla peittää ulkoasua. Pientaloissakin tehtiin samaan aikaan hienoa jälkeä.

Mikko kommentoi 06/12/10, 22.12

Nyt kun oman talon rakentaminen on ajankohtaista, on alkanut kiinnostaa suuresti eri rakenneratkaisujen modifiointimahdollisuudet. Emme edes yritä rakentaa kerralla täydellistä, vaan muutamme tulevaa kotia tarpeen mukaan. On kovin vaikea ennustaa millainen tilanne on 30 vuoden kuluttua, joten parempi varata muutosmahdollisuus rakennettavaan kohteeseen.

Onneksi on iso tontti. ;)

Hedda-Maria kommentoi 09/12/10, 11.30

Noinhan sitä aina pitäisikin rakentaa. Kenelläkään kun ei sitä tulevaisuuden näyttävää kristallipalloa ole. Vielä kun olisi siirrettävä ratkaisu niin kaikkiin muutostilanteisiin pystyisi sopeutumaan. :)

Mikko kommentoi 10/12/10, 13.17