Katselet juttuja tunnisteella "asuminen"
09/06/13
Voiko lähiössä viihtyä?
Olen muutaman viikon ajan pikkuhiljaa selaillut Katja Lindroosin kirjoittamaa (ja Riikka Kantinkosken sekä Niclas Wariuksen kuvaamaa) mielenkiintoista MoMo -kirjaa (Modest Modern) eteenpäin ja samalla on tullut mietittyä lähiössä elämistä ja muutenkin lähiöiden syvempää olemusta. Kuten kirjan alkupuheessakin jo todetaan, on suomalaisten yleisimmät unelmat joko omakotitalo meren tai järven rannalla tai ns. “arvoasunto” arvoalueella kaupungin keskustassa. Suurin osa asukkaista kuitenkin asuu erilaisissa lähiöissä, joissa jo pelkästään termi lähiö saa monet nyrpistämään nenäänsä. Harva unelmoi lähiöelämästä.
Lähiöiden synty ja rakentaminen on pitkä tarina joka sai alkunsa ennen toista maailmansotaa fuktionalismin ja modernismin myötä, mutta suurin sysäys taisi olla sodanjälkeinen uudelleenrakennus, teollistuminen ja sitä mukaa kaupungistuminen. Tällöin lähiöt olivat uuden modernin aikakuden symboleita, joissa monet nykyasumisen itsestäänselvyyden esiteltiin ensimmäisen kerran suurelle massalle. Kirjassa on hyvin paljon mielenkiintoista tietoa historiasta ja siitä miten asiat liittyvät toisiinsa, ei siitä kuitenkaan tässä sen enempää. Kirja kun lopulta kertoo enemmän nykyisyydestä ja siitä miten näissä 50-70 luvuilla rakennetuissa lähiöissä nykyään eletään.
Itse olen lähinnä pohdiskellut sitä miten nykyrakentaminen ja 50-70 lukujen suurten lähiöiden rakentaminen eroaa toisistaan. Itse kun koen jonkinlaista viehtymystä varsinkin 70-luvun (alkupuolen) lähiörankentamiseen, mutta en lainkaan samassa määrin nykyiseen kerrostalorakentamiseen. Tähän on muutama syy, joista ensimmäisenä asuntojen pohjaratkaisut. Lähiörakentamisen kultaisina vuosina asunnot suunniteltiin hyvin eri tavalla, pääpaino oli asuintiloissa, pyörähdys-ympyröitä ei myöskään ollut keksitty joten eteistilat, säilytystilat, kylpyhuoneet ja keittiöt on suunniteltu usein tehokkaasti. Kääntöpuolena on se, että mm. keittiöt usein erillään asuintiloista ja suljettavia pieniä koppeja. Se mikä tämän aikakauden asunnoista kuitenkin tekee erityisen kiinnostavia on kevyet ja tarvittaessa siirrettävän väliseinät. Asunnot on usein suunniteltu niin, että kantavat seinät ovat ulkoseiniä ja sisäseiniä siirtämällä voi pohjarakatkaisuja muuttaa tarpeen mukaan. Uusissa asunnoissa pesutilat, pakollinen sauna, “puoliavoimet” keittiöratkaisut ja suuret eteistilat leveine käytävineen vievät asunnoista avaruuden.
Toinen ero tulee lähiöistä kokonaisuutena. 50-70 luvun lähiöitä rakennettaessa tonttimaa oli paljon halvempaa kuin nykyään, onhan moni lähiöistä rakennettu käytännössä senaikaiselle maaseudulle. Talojen väliin mahtuu enemmän vihreää ja viheralueita on harvemmin rakennettu aivan niin kliinisiksi kuin nykyään. Vanhat lähiöt on myös usein suunniteltu kokonaisuuksina jolloin joukkoon mahtuu monimuotoisempaa rakentamista. Nykyäänhän ei esim. 3-4 kerroksia kerrostaloja enää rakenneta, se ei ole tehokasta.
Voiko sitten lähiössä viihtyä? Itse ainakin viihdyn, olen melkein koko ikäni viihtynyt. Haikailen kuitenkin omakotitalon ja merenrannan perään kuten niin moni muukin. Syynä ehkä enemmän omakotiasumisen tuoma vapaus kuin se, että en “neukkukuutiossa” viihtyisi. Taloyhtiössä joutuu kuitenkin elämään niin paljon muiden ehdoilla. Lähiöt on aikoinaan rakennettu ajatukselle yhteisöllisyydestä ja nykyihmisen ollessa itsetuntoinen ja pidättyväisempi ei elävän lähiön yhteisöjä paase enää niin helposti rakentumaan. Usein halutaan pitää vain omat nurkat kunnossa eikä yhteiseen investoida. En kuitenkaan sano ettei päinvastoin voisi olla, ehkä ongelma on enemmän siinä, että vanhoissa lähiöissä asuu niin erilaista ja eri-ikäistä porukkaa. Niiden rakentamisen aikaan kun tavallinen asukas oli nuori lapsiperhe joka oli muuttanut muualta työn perässä.
Aiheesta innostuneena kävin hieman kuvailemassa yhtä omista lempi-lähiöistä eli Espoon Kivenlahtea. Siellä meren läheisyys tekee tietenkin oman vivahteensa, mutta itse pidän erityisesti siitä, että rakentaminen on monimuotoista ulottuen rivitaloista pienkerrostaloihin, isoihin muurimaisiin kerrostaloihin ja aina muutamaan korkeaan tornitaloon asti. Vaikka alue on melkein täyteen rakennettu niin siitä ei tule betoniviidakko-oloa, reunoilta löytyy kuitenkin ihan metsää. Hyvin suunnitellun lähiön arvostuksesta kertoo myös se, että sijainnin suhteen alueen asunnot ovat aika arvokkaita. Toki hintaa nostaa meren läheisyys, mutta silti.
PS. Tarkkasilmäiset voivat bongata MoMo -kirjasta muutaman tutunoloisen kuvan. ;)
05/12/10
Tehtävä lähiössä
YLE TV1:ltä tuleva Tehtävä lähiössä tv-sarja ehti alkamaan kuin varkain viikko sitten. Meiltä ainakin ehti ensimmäinen kymmenestä jaksosta lipsahtamaan ohi, onneksi sen näkee vielä Areenan kautta. Tänään 5.12. klo 18.45 on toisen jakson aika. Ohjelmasta löytyy lisää tietoa myös Lähiökoti-sivustolta.
Kyseessä on Momokodin Katja Lindroosin ideoima sarja suomalaisista lähiöistä ja niiden asukkaista. Noin viidennes suomalaisista asuu lähiöissä, joiden rakennuksista suurin osa on rakennettu 50-, 60- ja 70-lukujen aikana. Lähiörakentaminen oli osa toisen maailmansodan jälkeistä jälleenrakennusta ja teollistumista, piti saada nopeasti paljon asuntoja kansalle. Monet taloista suunniteltiinkin vain 30-40 vuoden elinkaarelle, pihasuunnittelu oli tuntematon käsite ja muutenkin rakentamisen tehokkuus oli korostuneesti esillä.
Edellä mainittu onkin syynä siihen, että nykyään suuressa osassa lähiöistä on suuria muutoksia käynnissä. Kokonaisia lähiöitä peruskorjataan, uudistetaan, taloja tullaan jopa purkamaan ja rakentamaan uutta tilalle. Hyvin mielenkiintoinen ja jopa aavistuksen pelottava aihe meille kaikille, jotka lähiöissä asumme ja asuntoja omistamme.
Lähiöt ovat myös luoneet erilaisia yhteisöjä. Itsekin muistan lapsuudestani sen kuinka oma kerrostalomme toimi kuten pieni kylä, tosin paljon kompaktimmassa koossa. Suuri osa vanhempieni ystävistä on mm. peräisin tuolta ajalta, yhteyttä pidetään vieläkin vaikka aikaa on kulunut. Tätä puolta ohjelmassa edustavat asukkaat ja nykyajan lähiökotien esittely.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista katseltavaa. Ensimmäiseen jaksoon oli ainakin upotettu mukavasti, sopivassa tasapainossa historiaa, elämää, rakentamista, arkkitehtuuria sekä tulevaisuutta. Itselleni aiheen ympärillä käyty keskustelu nousi mielekkäämmäksi kuin julkisuudessa enemmän painotettu lähiökotien etsintä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tulevat jaksot tuovat tullessaan.
[pinit]09/07/10
Helsinki Townhouse
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolla on ollut kevään ajan käynnissä Helsinki Townhouse -arkkitehtuurikilpailu, jossa tavoitteena on ollut etsiä uudentyyppisiä Helsinkiin sovellettavissa olevia ja kaupunkikuvaan sopivia townhouse- eli kaupunkipientalotyyppejä. Kilpailun voittajat julkistettiin jo muutama viikko takaperin, juttu on kuitenkin roikkunut to-do -listalla muiden kiireiden takia. Voittajatöihin pääsee tutustumaan 6.8. asti Laiturissa järjestettävässä näyttelyssä ja kaikkiin kilpailutöihin edelleen verkossa.
Kilpailun voitti Oululaisen arkkitehtiopiskelijan Heikki Muntolan kilpailutyö [tabula casa] (kuvat työstä jutun alussa). Voittajatyön vahvoiksi puoliksi mainittiin mm. muunneltavuus ja soveltuvuus valmistalotuotantoon. Toisen sijan saavutti Sydänsimpukka -nimen saanut kilpailutyö, kolmannen sijan mennessä monelle -nimimerkille.
Mielenkiintoisinta tässä kilpailussa on se, että Helsinkiin ylipäätään suunnitellaan valtavirrasta poikkeavaa rakentamista. Pelkkiin monotonisiin elementtilähiöihin nojaava rakentaminen ei luo kovin monipuolista kaupunkikuvaa vaihtelevuuden ja yllätyksellisyyden puuttuessa. Kilpailutöiden sovellusalueeksi on ajateltu ainakin Jätkäsaaren ja Kruunuvuorenrannan tulevia “paremman väen” asuinalueita. Tarkoituksena siis suunnitella kerrostalojen lisäksi kaupunkimaista, toisiinsa kytkettyä ja useampikerroksista pientalorakentamista. Töitä voidaan käyttää asemakaavan pohjana ja mahdollisesti myöhemmin viitesuunnitelmina alueiden rakentamisen alkaessa.
Mutta koska näitä suunnitelmia ei tosiaan ole pakko käyttää niin vaarana on, että tässä käy “Herttoniemenrannat” eli vaikka rakentamisen monipuolisuus säilyisikin niin taloista tulee samasta muotista tulleiden näköisiä. Sitä samaa elementtiteollista rakentamista mitä täällä muutenkin tehdään. Toivotaan kuitenkin parasta.
[pinit]