Autokosmetiikkaa

Autoilusta ei ollut tarkoitus hirveästi tänne kirjoitella, mutta nyt oli pakko. Näköjään auton pesemiseenkin voi hurahtaa ja pakko myöntää, että minulle on päässyt käymään niin. :) Toisaalta kun on tullut tehtyä näinkin iso hankinta kuin auto niin miksi sitä ei pitäisi samaan tapaan puhtaana kuin kotiakin.

Auton pesemiseen ja puhtaanapitoon liittyy kaikenlaista “mystiikkaa”, josta yksi hyvä esimerkki on valtava puhdistus- ja hoitoaineiden kirjo. Omasta mielestäni ne muistuttavat hyvin paljon naisille myytävää kosmetiikkaa, on kaikenlaista hajusaippuaa, värikkäitä pakkauksia ja hassuja nimiä. On markettiaineet ja “merkkituotteet”, joita markkinoidaan toinen toistaan kummallisimmilla vaikuttavilla aineilla. Sama jatkuu myös tarvikkeissa, minäkin pesen auton lampaantaljasta tehdyllä pesuhanskalla ja kuivaan mikrokuitupyyhkeillä. :D

Aineissa on kuitenkin eroja, vaikka merkkituote ei aina olekaan parempi kuin markettituote. Usein suurin ero tulee siitä, että kalliimmissa aineissa käytetään luonnollisia ja biohajoavia ainesosia. Vahassa se tarkoittaa carnauba-vahaa, puhdistusaineissa mm. mänty- ja sitrusöljyjä. On olemassa eri aineet maalipinnan, muoviosien, ikkunoiden ja vanteiden puhdistamiseen. On miedompia pesuaineita joilla pestään usein ja toisaalta pinttynyttäkin likaa irrottavia liuottimia, joilla pestään vain ennen vahausta. Kummallisimman puhdistusaineen titteli menee taas puhdistussavelle, jota käytetään pesun jälkeen ennen vahausta ja jolla maalipinnan saa täysin puhtaaksi kaikesta sellaisesta liasta, jota ei välttämättä silmällä edes erota. Ja vaikka netistä saa tilattua kaikenlaista hienolta kuulostavaa, näyttävää ja tuoksuvaa, on lopulta yksi suurimmista suosikeistani kotimainen ympäristöystävällinen AS 40. Se vain sumutetaan veteen laimennettuna auton päälle ja huuhdotaan hetken vaikuttamisen jälkeen painepesurilla pois. Tulee usein jo riittävän puhdasta.

Hurahtamisesta on ollut ainakin se hyöty, että naarmuja on tullut ensimmäisen vuoden aikana aika vähän. Ja niistäkin naarmuista suurin osa tuli kun kerran erehdyin pesettämään auton käsinpesussa. Ja onhan tuo auton puunaaminen toisaalta välillä ihan terapeuttistakin, näkee heti kättensä jäljen. Alla vielä tuo meidän kulkupeli viimeisimmän kunnon puhdistuksen ja vahauksen jälkeen alkusyksystä.

3 kommenttia juttuun "Autokosmetiikkaa"

Hei,

kiva, että muillakin on “hurahdettu” autonpesuun, olen luullut olevani outolintu:)
Nimimerkillä on auton putsaustarvikkseille varattu kaappitilaa ihan reilusti, lampaantalja pesuhanskoja löytyy myös, puhumattakaan mikrokuituliina-armeijasta, joka meillä asustaa autonpesutarvikeosastolla kaapissa.

Jemmiina kommentoi 21/11/11, 17.02

Meidän ex-naapuri, taksiautoilija, pesi autonsa vähintään kahdesti viikossa. Ajattelin, ettei sillä vaan ollut muuta elämää :) nyt käsitän,että tässäkin asiassa voi hifistellä. Kukahan kuurais meidän kurakasan?

Mertsi kommentoi 21/11/11, 22.31

Otetaanko joskus autonpesuiltamat? :D
Meillä pestään kumpaakin kulkinetta antaumuksella ja huolella. Ja kyllä, sitä saveakin käytetään. Sen kanssa kun käy auton läpi, on ilo suorittaa vahaus päälle.

Liukkarin levitykseen on muuten painesumutin ihan ykkösvekotin.

Osmankäämi kommentoi 28/11/11, 14.38