Katuruokaa Murun tapaan
Tämä meinasi mennä meiltä täysin ohi, vaikka Henri Alenin ja Murun -nimillä mainostetusta ruoka-autosta jo hyvissä ajoin kuulimmekin. Auto oli viikon ajan parkissa Helsingin rautatieaseman läheisyydessä, mutta se mikä hommasta teki vaikean oli aukioloajat. Ruokaa oli tarjolla vain lounas-aikaan. Ja eihän se töistä riittävän pitkäksi aikaa irrottautuminen sitten käytännössä mikään päivä onnistunut. Onneksi koju oli kuitenkin vielä viime lauantaina auki, joten tähtäin asetettiin siihen.
Tiukille se silti meni. 20 minuuttia ennen sulkemista olimme vihdoin perillä, mutta onneksi molempia annoksia vielä sai. Bouillabaisse jäi tällä kertaa kokeilematta kun kaniini houkutti meitä molempia enemmän. Hetkisen jutustelimme aina niin mukavien Henkan ja Lintsin kanssa, ja sitten nappasimme annokset mukaamme ja lähdimme kohti musiikkitalon “portaita” piknikille. Ostamamme vedet oli jääneet pussista pois, joten tästä miinus, mutta kaniini oli kyllä erittäin hyvää. Meille uusi tuttavuus kaniini muistutti maultaan ja rakenteeltaan hieman kanaa ja sen kanssa tarjottiin simppelisti paistettuja papuja ja omenaa sekä erinomaisen hyvää kastiketta. Päälle vielä hieman raastettua tuoretta tryffeliä, tai “ranskalaista ketsuppia” kuten sitä ravintolassa kutsuttiin. Vaikka kaniini olikin herkkua niin jäi itseasiassa vähän harmittamaan ettei bouillabaissea tullut kokeiltua. Mietimme jälkikäteen, että olisi voinut vaikka jakaa yhden annoksen.
Se mikä tässä jutussa erityisesti miellytti oli poikkeavuus muusta katuruoasta. Katuruoka on yleenä hyvin vahvasti amerikkalais- ja / tai aasialaisvaikutteista ja Eurooppa jää vähän paitsioon. Murun autosta tarjotut annokset olivat hyvä esimerkki siitä miten esim. ranskalainen keittiö taipuu katuruoaksi. Katuruokaahan löytyy myös Euroopasta, mutta ainakin täällä kotimaassa vaikuteet tulevat enemmän muilta mantereilta.
Yksi kommentti juttuun "Katuruokaa Murun tapaan"
Lumo kommentoi 04/09/14, 23.03Maistoin avajaistilaisuudessa molempia. Bouillabaisse oli suosikkini, todella hyvää! Kanikin oli ihan maukasta, mutta söpöä eläintä ei pitäisi syödä-syndroomani esti vähän siitä nauttimista.
