Ravintola C, Tampere
Välillä nämä ravintola-jutut jäävät ikävästi roikkumaan eikä blogiin meinaa millään saada mitään kirjoitettua. Tampereella Ravintola C:ssäkin käytiin jo kesälomalla heinäkuussa, mutta jutunraakile on vaan pyörinyt tietokoneella siitä asti. Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä ja kirjoittaa juttu vielä kun muistaakin jotain.
Viivyimme kesälomareissuillamme muutaman päivän Tampereella, kaupungissa jossa on usein tullut käytyä, mutta harvemmin turistina. Olimme siellä maanantaista keskiviikkoon, jolloin meille jäi yksi ilta käytettäväksi johonkin hienompaan ravintolaan. Ravintolathan ovat yleensä maanantaisin kiinni. Vaihtoehdoiksi valikoitui nopeasti C ja Ravinteli Bertha, joista lopulta päädyimme hieman pidempään toimineen ja hieman pidempään vierailulistalla olleeseen C:hen.
Ekologisuuteen, ja mahdollisimman paljon luomu- ja biodynaamisiin sekä eettisesti tuotettuihin raaka-aineisiin luottava C valittiin vuonna 2011 Suomen Gastronomisen seuran toimesta Vuoden ravintolaksi, joka on varsin merkittävä saavutus pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevalle ravintolalle. Itse saimme ravintolan ruokiin ensikosketuksen viime vuoden Taste of Helsingissä ja sieltä jäi oikeastaan se kipinä käydä jossain vaiheessa paikassa syömässä.
Ravintola taisi itseasiassa olla ihan ensimmäisiä päiviä auki kesäloman jälkeen kun siellä kävimme, pöydän varasimme ajoissa, mutta sille ei tällä kertaa olisi ollut tarvetta. Saavuimme ensimmäisten joukossa ruokailemaan ja muita asiakkaita alkoi tipahdella vasta siinä vaiheessa kun itse jo päättelimme illallistamme. Lämpimän vastaanoton jälkeen tilasimme tarjoilijannamme toimineen mukavan nuoren miehen suosituksesta lasilliset kuohuvaa, tällä kertaa cavaa ja lähdimme miettimään valintaa menun suhteen. Päädyimme Viinimestarin menuun, jonka kylkeen otimme annoksiin sovitetun viinipaketin. Tian teki kuitenkin kovasti mieli karitsaa ja pääruoan vaihtaminen toisesta menusta onnistui onneksi muitta mutkitta. Hyvää palvelua. Annokset noudattelivat seuraavaa järjestystä.
* * *
Jääkellarin siikaa sipulin ja fenkolin kera
Viskilän tilan kukon reittä herneen ja kallioimarteen kera
Pyhäjärven kalaa rosvokesäperunoiden ja ruusuvoin kera / Ylätalon karitsaa kanttarellien ja haudutusliemikastikkeen kera
Juustoa
Vadelmaa fenkolin kera
* * *
Annoksista mieleen jäi erityisesti kesäisen raikas alkuruoka, jossa pöydässä liekitetty kevyesti kypsentynyt siika oli pääroolissa, sekä erittäin hyvä jälkiruoka, jossa oli kaikki kohdallaan. Jokaisessa annoksessa oli kuitenkin hienoja ajatuksia ja kekseliäitä komponentteja, mutta kokonaisuus silti pääraaka-ainetta kunniottavan yksinkertainen. Erityismaininnan ansaitsevat useat keittiön tervehdykset, jotka melkein varastivat shown herkullisuudellaan. Leivät olivat myös herkullisia ja hauskana yksityiskohtana oli voinappiin kaiverrettu sana voi. Annosten kanssa tarjotut viinit olivat myös hyvin mielenkiintoisia, näki selvästi ettei niiden kanssa oltu menty aivan helpointa reittiä vaan oli hieman haettu haasteellisuutta ja täydellistä kumppania annoksille. Ensimmäistä kertaa tuli maistettua Lemberger-rypäleestä tehtyä viiniä. Illallisen päätteeksi joimme kahvit, tosin pienellä tvistillä. Tarjoilijan aloitteesta Tia otti ravintolan valikoimaan varsinaisesti kuulumattoman bulletproof-kahvin, kahvin joka on blendattu kookosöljyn kanssa maidon sijaan.
Kaiken kaikkiaan hyvin laadukas ja maukas kokonaisuus, jossa näkyi hyvin ravintolan mainostamat periaatteet. Jokin pieni juttu jäi kuitenkin puuttumaan, ehkä samantyylisissä ravintoloissa on vaan tullut käytyä liian paljon tai sitten juuri tätä ennen vierailtu Kaskis nosti riman hetkellisesti turhan korkealle. Ruoasta ei mitään negatiivista sanottavaa, mutta silti jäi vähän vaisu fiilis. Palvelu oli huippuluokkaa ja siitä vastasivat tämä jo mainittu nuori herrasmies, sekä ravintoloitsija Christina Suominen. Palvelu oli aidon kiinnostunutta, lämmintä ja sopivan rentoa, eikä mitenkään päällekäyvää tai väkinäistä. Tuntui, että asiakkaasta oltiin aidosti kiinnostuneita, tästä vielä erityismaininta. Tässä ravintolassa osattiin ottaa asiakas huomioon.
Hinta-laatusuhteeltaan ravintola oli aika keskiluokkaa. Illallinen kahdelta oli samaa hintatasoa kuin vastaavissa ravintoloissa Helsingissä, eli ei mikään tarkan markan paikka.
