21/08/11
Irlantilainen soodaleipä
Dublinin matkalla kävimme ennen Howthin retkeä tukevalla aamiaisella Kennedy’s bistrossa. Ehdottomasti paras aamiainen koko reissulla, kaikki osaset oli kunnossa, cappuccino oli hyvin tehty, ruoka maistui hyvältä, mutte ehdottomasti parasta oli itse tehty tuore leipä. Irlantilainen tumma soodaleipä joka oli paahdettu pinnaltaan rapeaksi.
Tuosta aamiaisesta asti olen himoinnut kyseistä leipää ja jo silloin päätin, että teen sitä kunhan kotiudumme. Muutama viikko ehti kuitenkin mennä kunnes sain aikaiseksi. Saamamme “suvun perinneresepti” oli ainemääriltään sen verran summittainen, että tuli nyt kuitenkin käytettyä netistä löytynyttä ohjetta. Hyvä ohje olikin, nämä ovat suurta herkkua paahdettuina.
Tumma irlantilainen soodaleipä
- 320 g grahamjauhoa
- 260 g (tavallista) vehnäjauhoa
- 80 g venhänalkioita
- 4 tl hunajaa
- 1 tl ruokasoodaa
- 1 tl suolaa
- 1,5 rkl huoneenlämpöistä voita
- 1 suuri kananmuna
- 0,5 l kirnupiimää
Lämmitä uuni aluksi 200 asteiseksi. Älä aloita taikinan tekoa ennen uunin lämpeämistä, taikina syntyy nopeasti eikä kestä pöydällä seisottamista.
Levitä vehnänalkiot tasaisesti (leivinpaperin päälle) uunipellille ja paahda niitä 3-5 minuuttia kuumassa uunissa, kunnes alkavat saamaan väriä. Sekoita sillä välin muut kuivat aineet suuressa kulhossa sekaisin. Vispaa kananmuna, hunaja ja noin 3/4 piimästä sekaisin toisessa kulhossa.
Anna vehnänalkoiden jäähtyä muutaman minuutin ajan ja sekoita ne sitten muiden kuivien aineiden sekaan. Leikkaa sitten huoneenlämpöinen voi pieniksi paloiksi kuivien aineiden sekaan ja nipistele sormin tasaisesti jauhojen joukkoon.
Tee kuivien aineiden keskelle onkalo ja kaada piimäseos siihen. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi käsin nostelle. Älä vaivaa taikinaa. Lisää tarvittaessa piimää, taikinan on tarkoitus olla aavistuksen märkää kun se on valmista. Sellaista, että se tasoittuu vuoan pohjalle, mutta ei ole kuitenkaan juoksevaa vaan kiinteää.
Voitele noin 25×13 cm alumiininen leipävuoka ja nostele taikina sinne. Nosta uuniin ja paista noin 50 minuutin ajan. Leipä on valmista kun se on kauniin ruskea pinnalta ja kun siihen kopauttaa kuuluu kumea, ontto ääni. Anna leivän jäähtyä ja levätä hetki ennen kumoamista.
Tämä leipä säilyy huoneenlämmössä muutaman päivän. Parhainta se on heti syötynä. Leivän voi kääriä folioon ja odottaa yön yli, tällöin se on helpompi leikata viipaleiksi. Itse leikkasin leivän valmiiksi viipaleiksi ja pakastin viipaleet pusseissa. Leivänpaahtimella sulattaen ja paahtaen näistä tulee todella herkullisia.
Erittän nopeita ja helppoja tehdä. Viikonloppuisin ehtii hyvin tekemään ja paistamaan aamupalalle. Kannattaa kokeilla!
18/08/11
Puutalo Tampereelta
Oikeastaanhan tuo on kyllä kivitalo, joka näyttää puutalolta, mutta kuitenkin.
Kauppalehti Optiossa ehdottomasti parasta on viimeisten sivujen ruokaan, viiniin ja arkkitehtuuriin keskittyvät jutut. Erityisesti tykkään hieman erikoisempaa kotimaista arkkitehtuuria esittelevistä jutuista, joissa on ollut mm. julkitilaa, omakotitaloa, kirkkoa ja tällä kertaa tämä hieno pienkerrostalo. Voisimme muuttaa koska tahansa tuonne. Aivan upea, vaikka nämä kuvat eivät oikein teekään talolle oikeutta! Miksi pienempiä asuntoja ei useammin rakenneta tällä tyylillä? Vaikka tilaa on rajallisesti niin fiksuilla ratkaisuilla asunnot on saatu näyttämään avarilta ja tilavilta. Seitsemän asuntoa ja 455 neliötä. Lisää talosta voi lukea uusimmasta Optiosta, siellä myös lisää kuvia.
Pakko myöntää, että täällä meillä on pieniä merkkejä asunnonvaihto-kuumeen noususta ollut liikkeellä. Kaipaisimme vaihtelua. Luonnollinen suunta olisi katsella pientalojen (rivi- tai pari-) suuntaan, mutta ahdistavien pieniksi kopeiksi pilkotut, kahteen kerrokseen jaetut ja matalalla huonekorkeudella entisestään ahdistetut “tehoneliöt” eivät oikein kiinnosta. Kerrostalot ovat taas niin kovin samanlaisia, eikä meillä ole lisäneliöillekään tällä hetkellä juurikaan tarvetta. Omakotitaloa ei taas valmiina voi ostaa ja siinä suurin ongelma on tonttimaan kalleus.
17/08/11
Kermainen sienikeitto
Emme ole itse vielä ehtineet sienimetsälle, mutta saimme ihanaksi yllätykseksi Mikon vanhemmilta taas purkin kuivattuja kanttarelleja ja tatteja. Suunnittelimme aluksi tekevämme keiton pakkasessa löytyvistä suppilovahveroista, mutta päätimmekin valmistaa keiton kuivatuista sieniestä. Olemme harkinneet vihanneskuivurin hankkimista, mutta minne kaappiin sekin mahtuisi. Osaako joku suositella hyvää vihanneskuivuria?
Kermainen sienikeitto (4 annosta)
- 1 dl kuivattuja sieniä tai 1/2 l tuoreita
- 2-3 salottisipulia
- 1 valkosipulinkynsi
- voita
- merisuolaa
- mustapippuria
- 1 dl kuivaa valkoviiniä
- 2 dl kermaa
- 8 dl vettä
- kasvisfondia
- 3 rkl vehnäjauhoa
- 100g Philadelphia juustoa
- (tryffeliöljyä)
Liota kuivattuja sieniä kunnes ne ovat pehmeitä. Paista silputtuja sipuleita ja sieniä voissa kattilassa kunnes sipulit alkavat hieman ruskistua. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon valkoviini ja anna alkoholin haihtua. Lisää vehnäjauho ja sekoita hyvin. Lisää heti tämän jälkeen vesi ja kasvisfondi. Kun fondi on sekoittunut lisää kerma ja kun keitto on jälleen kuumaa Philadelphia juusto.
Kun keitto alkaa olla valmista, aja keitto vielä sauvasekoittimella tai blenderillä samettiseksi. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Maun kruunaa annoksen päälle lorautettu tryffeliöljy.
Keitto oli todella hyvää ja tätä teemme varmasti uudestaan! Keiton voi tehdä mistä tahansa kotimaisista metsäsienistä. Herkkusieniä ei tähän kannata laittaan. :) Kuvan tuoreet kanttarellit pääsivät karppipizzan päälle. Siitä tulossa reseptiä myöhemmin.
