Katselet juttuja tunnisteella "fiiliksissä"
13/12/11
Millainen on hyvä ruokakirja?
Millainen on hyvä ruokakirja? Tätä kysymystä kyselimme teiltä parin viikon takaisessa kirja-arvonnassamme ja tätä itse pääsimme pohtimaan kirjamessujen yhteydessä. Ennen messuja tutustuimme muutamaan uuteen ruokakirjaan ja pohdimme kysymystä näiden herättämien ajatusten valossa. Tutustuttavina kävivät Pieni suuri kaali, Maailman parhaat kasvisruoat, Basta!, Risotto, Mamma Mia, Makkaroita maailmalta sekä Arabialainen keittiö.
Jo näissä seitsemässä kirjassa pystyy hyvin havaitsemaan sen mitkä ovat ehkä jo muutaman viime vuoden ajan ollut ruokakirjojen pääteemoissa esillä: Italia, “maailmanruoka” ja yksittäiset raaka-aineet. Kaikki kirjat noudattelevat myös trendiä, jossa kirjassa kerrotaan tarinaa pelkkien reseptien sijaan. Ne ovat siis nimenomaan ruokakirjoja, kertomuksia ruokakulttuureista, reseptikokoelmien sijaan.
Itseämme eniten näistä kirjoista puhuttelivat Saku Tuomisen ja kumppaneiden mainiolle Aglio & Olio -kirjalle tehty “jatko-osa” Basta!. Koko kirjan läpi kantaa hyvä tarina, reseptit ovat yksinkertaisia sekä kaikkea muuta kuin ryppyotsaisia, ja kirja on ennekaikkea hienosti kuvattu ja taitettu. Todellinen Italialaisen ruokakulttuurin A-B-C. Toiseksi suosikiksemme nousi Maailman parhaat kasvisruoat. Kirjassa on monipuolisia sekä mielenkiintoisia reseptejä, eksoottista arkiruokaa, joka on ilahduttavan usein toteuttamiskelpoista myös täällä pohjolassa. Tekijät ovat maailmaa kiertäneitä valokuvaajia, joka näkyy hienoina kuvina eri kulttuureista. Ruokia on toisaalta kuvattu harmittavan vähän, välillä tarina tuntuukin saavan hieman yliotteen ruoasta.
Tästä jo ehkä hieman sai vinkkejä siitä millaisia ruokakirjoja itse hankimme ja luemme. Olennaisinta on ehkä idea ja tarina kirjan takana, unohtamatta kirjan kohderyhmää. Suomalaisten suomalaisille kirjoittamat kirjat toimivat usein käännöskirjoja paremmin. Visuaalisuus on myös erittäin tärkeää, tämä pitää sisällään kirjan taiton ja mm. sen, että kaikki reseptit on kuvattu. Jos kuvaa ei ole, tulee harvoin kyseistä ruokaa tehtyä.
Kirjassa pitää olla joko selkeä ja ehkä kurinalainenkin reseptiikka, tai vaihtoehtoisesti sillä tavalla rento, että liikkumavara ja periaatteet on selitetty hyvin johdannossa. Rentojen kirjojen ongelmana on usein kuitenkin se, että sitä johdantoa ei tule luettua ennen kuin alkaa kokeilemaan, toisaalta parhaat kirjat ovat usein juurikin näitä. Jollakin tavalla pitäisi siis herättää mielenkiinto tarinaan ennen reseptejä. Kirjoittajan intohimo auttaa tässä, se näkyy välittömästi ja saa usein meidätkin innostumaan.
Meille on myös hyvin tyypillistä, että “hurahdamme” yhteen kirjaan kerrallaan ja teemme ruokia vaan siitä ennen kuin siirrymme seuraavaan kirjaan.
Loppujen lopuksi emme olleet omien ajatuksiemme kanssa aivan yksin, kun arvontaan tulleita kommentteja kahlasi läpi. Herkulliset kuvat ovat useimmille tärkeitä ja monelle myös se, että jokaisesta ruoasta löytyy se kuva. Aivan kuten meillekin. Selkeitä ohjeita myös peräänkuulutettiin ja toivottiin mm. myös suosituksia ateriakokonaisuuksien kokoamiseen ja viinien valintaan. Helppoutta, yksinkertaisuutta ja raaka-aineiden saatavutta myös arvostetaan. Kuitenkaan unohtamatta omaperäisyyttä ja sitä niin tärkeää kantavaa tarinaa.
Kiitos vielä kaikille ruokakirja-arvontaan osallistuneille. Teidän kommentteja on ollut kiva lukea, toivottavasti joku kirjoja työstävä käy poimimassa niiden joukosta parhaat vinkit tulevien ruokakirjojen pohjaksi.
[pinit]11/12/11
Herkkutatti-täytteiset raviolit
Yleiskone ja siihen hommattu pastakone-lisäosa ovat osoittautuneet pastan teossa aivan ehdottomiksi. Taikina syntyy hetkessä koneella ja pastalisäosan avulla taikinasta saa helposti ja nopeasti sopivan paksua levyä. Kaulinta, eikä käsikäyttöistä pastakonettakaan osaa ollenkaan kaivata. Hetken aikaa olemme pastayliannostuksen saatuamme syöneet muunlaista ruokaa mutta nyt oli taas aika kokeilla itse tehtyä pastaa. Tällä kerralla teimme herkkutatti-ravioleja.
Ruoan valmistus kannattaa aloittaa laittamalla kuivatut tatit likoamaan noin tunniksi, tehdä sillä välin pastataikina ja pastataikinan vetäytyessä valmistaa täyte. Täytteen pitää vielä ehtiä jäähtyä, joten aikaa valmisteluihin kuluu. Pastan voit tehdä jo aiemmin bloggaamallamme ohjeella. Täytettä riittää tuplataikinaan, josta tulee noin 6 annosta ravioleita. Sen verran kannattaa vähintäänkin tehdä ja pakastaa sitten loput mitä ei tällä kertaa syö. Ruoan tekeminen on sitten paljon helpompaa seuraavalla kerralla kun voi vain pakastimesta heittää raviolit kiehuvaan veteen. Itse teemme usein kermaisen tryffeliöljykastikkeen näiden raviolien kaveriksi, muitakin yksinkertaisia ja lempeitä kastikkeita voi toki tehdä.
Herkkutatti-täyte (n. 6 annosta)
- 60 g kuivattuja herkkutatteja
- 2 isoa salottisipuli, hienonnettuna
- 4 valkosipulin kynttä, hienonnettuna
- oliiviöljyä
- 0,75 dl valkoviiniä
- 1 dl kermaa
- hienonnettua persiljaa
- mustapippuria
- suolaa
- 1 dl ricottaa
Liota kuivattuja tatteja kylmässä vedessä tunnin ajan. Siivilöi ja hienonna sienet. Hienonna salottisipuli ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pannulla kunnes pehmenevät hieman, lisää joukkoon sienet ja kypsennä. Kaada sitten sekaan valkoviini ja kun viini on osittain höyrystynyt myös kerma. Keitä kasaan. Lisää hienonnettu persilja ja mausta mustapippurilla sekä suolalla. Siirrä pois levyltä ja anna jäähtyä hetken. Lisää sitten ricotta. Sekoita hyvin ja jäähdytä.
Tee pastataikinasta ohuita (noin 1 mm paksuja) levyjä. Leikkaa taikinalevyt noin 7×7 cm ruuduiksi, voitele reunat vedellä ja lisää jokaisen päälle vajaa teelusikallinen täytettä. Taita kolmioiksi ja painele hyvin kiinni. Voit käyttää apuna esim. haarukkaa. Aseta kevyesti jauhotetun leivinpaperin päälle sivuun.
Keitä ravioleja runsaasti suolatussa vedessä 2-5 minuutin ajan, pastan paksuudesta riippuen. Tarjoa heti tryffeliöljykastikkeen ja parmesan-raasteen kera, basilikalla koristeltuna.
Voit myös pakastaa kypsentämättömat raviolit levyinä leivinpaperin avulla pinottuna. Keitä ne silloin juuri pakastimesta otettuina.
Kermainen tryffeliöljykastike (2 annosta)
- 1 valkosipulin kynsi, hienonnettuna
- oliiviöljyä
- 1 dl valkoviiniä
- 2 dl kermaa
- 0,5 tl tryffeliöljyä
- hienonnettua persiljaa
- hienonnettua basilikaa
- mustapippuria
- suolaa
Hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi, kuullota kattilassa oliiviöljyssä. Kaada valkoviini joukkoon ja anna alkoholin höyrystyä, lisää kerma. Keitä kunnes alkaa sakeutua. Lisää sitten tryffeliöjy ja mausta lopuksi hienoksi hienonnetulla persiljalla ja basilikalla sekä mustapippurilla ja suolalla.
On muuten herkkua, kannattaa kokeilla ja nähdä tarvittava vaiva. Mutta jos oikein pahasti laiskottaa niin kaupoista löytyy nykyään (ainakin) Giovanni Ranan valmistuorepastoja, joiden joukosta löytyy myös herkkutattiversio. Sekin toimii helpon tryffeliöljykastikkeen kanssa.
Loppuun vielä pieni kuvallinen pikaohje pastalevyjen tekoon. (1) Jaa levännyt pastataikina 6-8 osaan, pyörittele palloiksi, paina sitten käsin littanaksi ja jauhota kevyesti molemmin puolin. (2) Aja taikina pastakoneen suurimman välin (asento 1) kautta läpi kolme kertaa. (3) Taita pastalevy kolmeen kertaan poikittain ja aja jälleen pari kertaa pastakoneen läpi. Toista muutamaan kertaan. (4) Ala lopuksi kaventamaan pastakoneen väliä ja aja jokaisella asennolla taikina kaksi kertaa sen läpi. Lopeta kun olet saanut pastasta sopivan ohutta (hieman alle 1 mm), omassa koneessamme tämä tulee asennolla 7.
09/12/11
Irti arjesta
Pieni hengähdystauko viikkoon tuli sopivasti itsenäisyyspäivän muodossa. Viime viikkoina on taas ollut kaikenlaista iltaisin, eikä kotona ole oikein ehtinyt kuin käydä nukkumassa. Nyt Joulukiireet meinaavat iskeä päälle ja saa juosta pääkolmantenajalkana paikasta toiseen. Lahjatkin pitäisi miettiä.
Tiistaina rentouduimme ja maistelimme muutaman ihanan macaron-leivoksen sekä lasillisen viiniä. Macaronit ovat aivan parhaita. Pitää taas joskus kokeilla niiden valmistusta itse. Viime kerta ei mennyt ihan putkeen, mutta ehkä ne seuraavaksi onnistuu. Tai sitten ei. :)
Iltaisin on todella hankalaa valokuvata, kun valoa on niin vähän ja salamalla sitä tulee helposti liikaa. Emme saaneet kuvaa kuntoon perinteisin konstein, joten kokeilimme leikkimielellä selaimella toimivaa Pixlr kuvankäsittelyohjelmaa. Polaroid-kehykset tosin syntyivät Photoshopissa.
[pinit]