Katselet juttuja tunnisteella "löytöjä"
27/04/12
Luonnonkosmetiikkaa ranskalaisittain
Olen löytänyt aivan ihania uusia kosmetiikka- ja meikkituotteita. Kaikki alkoi siitä kun kävin Katjan meikkikonsultaatiossa muutamia viikkoja sitten. Sieltä lähdin upea meikki kasvoillani ja uusia meikkejä laukussa. Tämä kaikki sattui niin sopivaan aikaan, sillä minulla oli lähes kaikki vanhat meikit ja puhdistusaineet loppu, joten nyt oli sopiva hetki kokeilla jotain uutta. Kokeiltu on ja olen vallan ihastunut näihin. Nämä päihittävät Diorit ja Lancomet mennen tullen ja kaiken lisäksi hinta on noin kolmasosan.
Ylimmässä kuvassa on L’atelier des Délices puhdistustuotteita. Sitruunakakun tuoksuinen kasvojen ja meikin puhdistusgeeli, hedelmäisen mantelin tuoksuinen kasvovesi, macaronin tuoksuinen kasvonaamio ja toffeen tuoksuinen vartalonkuorinta. Kaikkia muita olen jo ehtinyt kokeilla paitsi kasvonaamiota. Meikit lähtee noin vain hieromalla kasvoihin vaahtoavaa puhdistusgeeliä kevyesti. Pumpulilapulla hankaamista ei siis tarvitse tehdä. Puhtaasta lopputuloksesta kertoo myös se, että pesun jälkeen kasvoveden pumpulilappu ei muutu likaisen väriseksi. Kasvot ovat todella virkistyneet ja puhtaat tämän hoidon jälkeen.
Pesun jälkeen tarvitaan kosteutusta ja se hoituu Terre d’Oc -tuotteilla. Katja suositteli minun kohta kolmekymmentä (Iiik!) vuotiaalle iholleni Terre d’Ocin Intia-linjaa, jonka pohjana on käytetty granaattiomenaa. Voiteet ovat hyvin antioksidanttipitoisia sekä ihoa kirkastavia ja elvyttäviä. Intia-sarjan lisäksi Terre d’Ocilta löytyy Marocco, Bali, Japani ja Burkina Faso sarjat. Intian kaveriksi hankin Japani-sarjasta kevätkukkia sisältävän anti-age silmänympärysvoiteen, joka on siis tuo puhkipalanut putkilo tuossa kuvan alareunassa. :)
Vasemmalla oleva pieni pumppupullo sisältää kasvoseerumia, jota levitetään kosteusvoiteen alle. Kesellä oleva purnukka sisältää kuorintavoiteen kasvoille. Sen vieressä on heleyttävä päivävoide ja etualalla oikealla vaalean beige purnukka on meikinpohjustusvoide. Tällä hetkellä laitan päiväksi vain seerumin ja meikinpohjustusvoiteen ja yöksi seerumia ja päivävoidetta.
Ja sitten meikkeihin, jotka ovat luonnonkosmetiikkamerkeiltä Couleur Caramel ja Terre d’Oc. Vasemmalla Couleur Caramel luomivärejä, joita on muuten myytävänä varmaan yli sataa erilaista väriä. Pienet napit ovat saman sarjan silmänympärys- ja peitevoide. Silmänympäryspeitevoide on huippu, sillä saa piiloon niin tummat silmän aluset kuin siniset suonet luomista. Terre d’Ocin mineraalimeikkivoide päihittää Baremineralsin mennen tullen. Tässä jo ihan ohut kerros tekee ihosta tasaisen värisen. Eniten epäilin luonnonkosmetiikkaista ripsiväriä, mutta sekin osoittautui aivan huipputuotteeksi. Pysyy hyvin, eikä valu edes tihkusateessa.
Ja sitten koko komeuden päälle suihkaus Honoré des Prés 100% luonnonantimista valmistettua tuoksua. Sain tuoksusta pienen näyteputkilon mukaani Katjalta ja jäin heti koukkuun ja tilasin itselleni koko purkin. Pakkaus oli mainio hillopurkki. Tämä tuoksuu aivan marsipaanilta. Tuoksu on makea, mutta samaan aikaan raikas ja puhdas. Tätä ei voi vastustaa. :)
Nämä tuotteet oikeasti maksavat noin kolmasosan siitä mitä Diorit, Lancomet ja sun muut. Kaiken lisäksi iho tuntuu niin paljon virkeämmältä ja paremmalta näiden jälkeen, joten tuskin palaan enää koskaan Stockmann Beautyyn. Näissä ei ole siis käytetty lainkaan myrkyllisiä aineita. Itselläni punoitti ja kirveli silmät aina hurjasti meikinpesun jälkeen, ei enää. Kaiken lisäksi pakkaukset ovat kauniita eli siitäkään ei tarvitse luopua siirtyäessä puhtaaseen kosmetiikkaan.
Ja mistä näitä sitten saa. Katja Kokolta ja hänen työkumppaniltaan Jutalta. Tällä hetkellä vielä ainoastaan heidän toimitilaltaan, mutta uskoisin että he saattavat myyvät näitä kohta myös netissä. ;) Ps. Tämä ei ollut maksettu mainos.
[pinit]25/03/12
Versot kasvamaan
Innostuin versojen kasvattamisesta törmättyäni tähän ihmekasvattimeen netissä. Lähdin etsimään lisää tietoa vesojen kasvattamisesta ja hyviä vinkkejä tuli vastaan muun muassa ihanassa Moments blogissa. Tuo laite jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni, sillä olisi siistiä kasvattaa versot ilman multaa. Viime viikon maanantaina menin heti töiden jälkeen käymään Plantagenissa tarkoituksena ostaa jokin laakea astia, jossa versoja voisi kasvattaa. Minulla oli jo korissa sellainen, kunnes viime hetkellä näin Nelson Gardenin versotuskaukalot.
Nämä olivat juuri sellaiset mitä olin ajatellut! Ostin yhden isomman kaukalon ja yhden kahden kaukalon setin pieniä. Sekä luomulaatuisia siemeniä neljää eri sorttia: auringonkukkaa, sinimallasta, vesikrassia ja parsakaalia. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt jättää tuo iso kokonaan ostamatta ja ostaa enemmän näitä pieniä. Kuten kuvasta näkyy, isossa on niin laajat reiät ettei siinä voi kasvattaa muita kuin auringonkukanversoja tai herneenversoja. Muut siemenet ovat niin pikkuruisia, että putoavat rei’istä läpi.
Istutushommat tyssäsivät heti täysin, koska ohjeessa käskettiin liottaa siemeniä yön yli ja nyt oli aamu. Ehkä ne olisi voinut laittaa päiväksikin likoamaan, mutta päätin odottaa iltaan kuten ohjeessa neuvottiin. Voihan olla, että kuun vetovoimalla on jotain tekemistä lopputuloksen kanssa. ;)
Kun siemenet ovat lionneet, ne levitetään tasaisesti ritilälle ja niitä suihkutetaan suihkepullolla muutaman kerran päivässä. Kun juuret alkavat kasvaa alusta täytetään vedellä ja vesi vaihdetaan kerran päivässä. Satoa pitäisi tulla noin viikon kuluttua istutuksesta. Nelson Gardenilta löytyy selkeä opasvideokin aiheesta.
Luin jostain, että versotettavia siemeniä pitää säilyttää pimeässä kunnes ne alkavat itämään. Näissä ohjeissa ei puhuta mitään siitä. Mitä luulette, kannattaako nämäkin pitää aluksi pimeässä vai voiko pitää valoisassa?
Ps. Täällä Koemaistajan versotuspuuhia samaisilla välineillä. :)
[pinit]20/02/12
Uusi matkalaukku
Pian alkaa talviloma ja kävimme hankkimassa reissua varten uuden matkalaukun. Vanhassa Samsonitessamme ei sinänsä ollut mitään muuta vikaa kuin, että se on aivan liian suuri. Nykyisillä lentojen painorajoilla sen voi pakata vain puolilleen ja silloin kaikki tavarat menevät ihan sekaisin laukussa. Päätimme siis hankkia uuden ja hieman pienemmän laukun.
Suuntasimme Stockmannin matkalaukkuosastolle, sillä meillä oli kaikki helmikuussa tulleet etusetelit käyttämättä. Hankkimamme laukku oli kanta-asiakasalennuksessa, mutta poikkeuksellisesti myös siihen sai käyttää etuseteleitä. Tämä viimeistään lukitsi ostopäätöksemme. Alennusta tuli siis yhteensä 140 euroa. Hintaa jäi siitä huolimatta enemmän kuin olimme suunitelleet, mutta kerrankos sitä kun “halvalla” saa.
Laukku on Samsoniten Cosmolite Spinner ja se painaa vain 3,4 kg. Laukku on valmistettu erityisen kestävästä ja kevyestä kuitumateriaalista, jota käytetään muun muassa luotiliiveissä ja suksissa. Halusin ehdottomasti nelipyöräisen laukun, kuten aikaisempi laukkummekin oli. Mikko ei pitänyt tätä niin tärkeänä ominaisuutena, mutta nelipyöräistä laukkua on todella kätevä liikutella jonoissa ja muuallakin matkan eri vaiheissa.
Cosmolite on voittanut Red Dot Design Awardin, mutta täytyy sanoa että tuo simpukkamainen muotoilu ei mielestämme ole mikään kovin hieno. Mutta palkinto on tainnut tulla funktionaalisuuden perusteella, sillä aaltoileva muoto tekee tästä materiaalista entistä kestävämmän.
Keveys oli myös yksi kriteerimme. Tästä kokoluokasta löytyi vain muutama tätä kevyempi laukku ja nekin olivat vain 200 grammaa kevyempiä. Vanha laukkumme painoi noin 7 kg, joten kyllä vuosien varrella jotain kehitystä on tapahtunut. Suosimme kovakuorisia matkalaukkuja, sillä ne on helpompi pitää siistimpänä kuin kangaslaukut. Ja ne saattavat suojata myös sisältöä hieman paremmin, varsinkin jos laukku joutuu alimmaiseksi ruumassa.
Laukku pääsee pian tulikokeeseen ja nähdään miten se reissussa toimii. Valmistaja lupasi laukulle 10 vuoden takuun, joten luotto tuotteeseen näyttää olevan vahva.
[pinit]