09/02/11
Thaimaalainen lohikeitto
Tykkäämme tehdä talvella arkisin keittoja. Ne ovat yksinkertaisia, riittävän nopeita valmistaa sekä kestävät hyvin uudelleen lämmittämistä, usein jopa paranevat lämmityskerrasta toiseen. Täydellistä arkiruokaa siis. Ja koska tämä Thaimaalaisen lohikeiton jo pari vuotta sitten julkaistu resepti on jostain syystä viimeaikoina jatkuvasti kummitellut Verkko-Hesarin etusivulla, niin pitihän sitä kokeilla. Kalakeitto kun on herkkua ja niin on myös thaimaalainen ruoka.
Thaimaalainen lohikeitto (4 annosta)
- 600 g lohta
- 1 pkt siitakesieniä
- 1 l vettä
- 2 oksaa sitruunaruohoa
- pala tuoretta inkivääriä
- 2 rkl kalakastiketta
- 1 tlk kookosmaitoa (400 ml)
- 1 punainen chili
- 1 tl suolaa
- 2 rkl kurkumaa
- 1 lime
- (tuoretta korianteria)
Mittaa vesi kattilaan ja laita se liedelle kiehumaan. Pilko sitruunaruoho noin 5 sentin pätkiksi ja litistä ne. Hienonna inkivääri ja lisää sitruunaruohon kanssa kattilaan. Keitä 10 minuuttia.
Poista lohifileestä nahka ja kuutioi lohi sopiviksi paloiksi. Nosta lohipalat kulhoon ja kierittele ne kurkumassa ja suolassa. Aseta jääkaappiin maustumaan vähäksi aikaa.
Mittaa sitten kattilaan kalakastike, kookosmaito, pilkottu chili ja suola. Lisää lohipalat ja sienet siinä vaiheessa kun keitto alkaa jälleen kiehumaan. Sammuta liesi, mutta jätä kattila levylle. Anna hautua noin 5 minuuttia, kunnes lohi on kypsää. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Nosta kattila liedeltä ja lisää limetinmehu. Jaa lautasille ja koristele annokset limelohkoilla ja hienonnetulla korianterilla.
Hyväähän tämä oli, thaimaalaisen sävyn maussa maistoi kyllä hyvin. Kurkumalla värjäytynyt ja maustunut lohi oli myös kiva lisä muutenkin värikkääseen ulkomuotoon. Ei tämä taida kuitenkaan perinteistä lohikeittoa voittaa. Joitain kasviksia tähän olisi voinut myös lisätä, kuten myös aavistuksen tulisuutta, vaikka toisen chilin.
Lähi S-Marketin itämaisten ruoka-aineiden osasto oli myös aavistuksen kehno, jouduimme käyttämään kookoskermaa -maidon sijaan ja sitruunaruohon jouduimme ostamaan purkissa. Molempia on kyllä aiemmin löytynyt, joten kyseessä lienee väliaikainen puute valikoimissa. Kaikesta tästä huolimatta, tätä tehdään varmasti toistekin.
[pinit]07/02/11
Samppanjaa ja herkuttelua Helkassa
Meillä oli ilo osallistua Hotelli & Ravintola Helkan järjestämään ruokablogi-tapahtumaan viikonloppuna. Paikalle oli kokoontunut iloinen joukko ruokabloggaajia. Yksi päivän ehdottomasti mielenkiintoisimmista hetkistä oli samppanjatasting Essi Avellanin johdolla. Olemme yrittäneet tutustua samppanjoiden ihmeelliseen maailmaan omin nokkinemme, mutta tämä ohjattu samppanjatasting avasi aiheeseen aivan uusia ikkunoita.
Ranskan pohjoisosissa sijaitseva Champagnen maakunta on Ranskan viilein viininviljelyalue ja maaperä on hyvin kalkkikivistä ja niukkaravinteista. Tämä tarkoittaa sitä, että rypäleet kypsyvät hitaasti, jos kypsyvät. Kun raaoista rypäleistä tehtiin viiniä, siitä tuli harmaata ja sitä pidettiin rahvaanomaisena. Kuplat viiniin syntyivät kaksoiskäymisen tulkoksena, kylmä talvi keskeytti viinin käymisen ja keväällä viini alkoi käydä uudestaan.
Munkki Dom Pérignon tutki ja kehitti monia samppanjan valmistukseen liityviä tekijöitä, mutta nykyistä samppanjaa hän ei ole keksinyt. Itseasissa hän käytti koko elämänsä taistelemalla samppanjan kuplia vastaan, koska kuplia viinissä ei pidetty elegantteina. Kuulostaa koomiselta, mutta englantilaiset ovat ranskalaisen samppanjan nykymuodon takana. Englannissa kuplia arvostettiin ja he lisäsivätkin viiniin sokeria, jolloin kuohuminen saatiin käyntiin uudestaan.
Tärkeintä nykymuotoisen samppanjan valmistuksessa on oikean sekoitussuhteen löytäminen. Samppanjan valmistuksessa käytetään useimmiten kolmea rypälettä: Chardonnaytä, Pinot Noiria sekä Pinot Meunier’tä. Samppanjaa valmistetaan toki myös yksittäin näistä rypäleistä ja Essin opastuksella pääsimme maistamaan juuri näitä viinejä sekä chardonnaysta ja pinot noirista sekoitettua vintage samppanjaa. Sekoittamisen kulttuuri tekee samppanjasta juuri niin ainutlaatuista. Huonoina vuosina sekoitetaan vanhoja hyviä vuosikertoja joukkoon. Kellarimestari onkin samppanjan valmistuksen tärkeimpiä henkilöitä, koska hän tuntee tarkasti kaikki vuosikerrat. Sekoituksen tekeminen on kriittisin kohta koko samppanjan valmistuksessa. Samppanjan sielu on sekoittamisessa.
Essi kuvaili hienosti eri rypäleiden ominaisuuksia ja ne todella huomasi tastingissa. Chardonnay on ikään kuin samppanjan luuranko. 100% Chardonnay eli blanc de blancs samppanjan suutuntuma on kapeahko, hedelmäinen ja hapokas. Pinot Noir on puolestaan kuin samppanjan lihaksisto. 100% Pinot Noir eli blanc de noirs samppanja onkin moniulotteinen ja runsas. Pinot Meurier on rasva luiden ympärillä, yhdistävä tekijä kahden muun rypäleen välillä. 100% Pinot Meunier samppanja on hapokas, mutta yksinään hieman ryhditön. Sekoituksessa sen tarkoitus on yhdistää samppanjan luusto ja lihaksisto.
Pääsimme maistamaan neljää hyvin erilaista samppanjaa. Kolmea vain yhtä samppanjan rypäleistä sisältävää viiniä ja yhtä pidempään kypsynyttä vintage-viiniä.
Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Brut NV
(100% Chardonnay)
Jérôme Prévost La Closerie Les Béguines Extra Brut (2007)
(100% Pinot Meunier)
André Clouet Brut Grande Réserve NV
(100% Pinot Noir)
Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998
(50% Chardonnay, 50% Pinot Noir)
Hyvin erilaisten viinien avulla Essin sanat saivat konkretiaa ympärilleen. Viineistä oli helppo maistaa eri rypäleiden ominaispiirteet. Oli myös yllättävää huomata kuinka lähellä 100% Pinot Noir oli maultaan ja tuoksultaan samasta rypäleestä tehtyjä punaviinejä, ja silti niin kaukana. Maistoimme myös ensimmäistä kertaa hieman ikääntyneempää samppanjaa ja kuten ikääntyneissä viineissä yleensä oli sen maku intensiivinen ja runsas, kypsempi. “Juustomainen” maku oli alkuun jopa hieman järkytys non vintage samppanjoihin tottuneelle, alkujärkytyksestä selvittyä kyseisen samppanjan voisi kuitenkin hyvin kuvitella erinomaiseksi ruokajuomaksi.
Samppanjan kallista hinta selittää se, että kilo rypäleitä maksaa 5-6 euroa eli yhden pullon materiaalikustannukset ovat jo noin 9 euroa. Lisäksi valmistusmenetelmä on vaativa ja logistiikkakustannukset korkeita suurien ja painavien pullojen vuoksi. Tietenkin myös suurien samppanjatalojen luomalla glamourilla on hintansa, mutta siitä pääsevät onneksi hyötymään myös pienemmät samppanjatuottajat.
Samppanjoita kotona pohtiessamme saimme hauskan idean maistaa kaikki Alkon kuivat samppanjat läpi. Toisaalta siitä saattaa tulla aika puuduttava projekti, sillä suurin osa Alkon samppanjoista on perinteisiä 33/33/33 – sekoituksia. Essi ihmetteli kuka oikein haluaa juoda nuorta “metallisen” makuista Dom Pérignonia aamuyöllä yökerhossa. Meillä on kaapissa vuoden 2000 “Domppa” ja olemmekin nyt arponeet minä vuonna se on juotavaa ja säilyykö se hyvänä kuinka kauan?
Nyt kuitenkin samppanjasta illan pääaiheeseen eli ruokaan. Helka oli järjestänyt aivan upean Master Chef tyylisen keittiön neukkariin, jossa aloimme valmistelemaan illan alkupaloja ja jälkiruokia. Hässäkkää oli tarvikepöydällä, mutta kaikki ruoat saatiin lopulta kunnialla valmiiksi, tai ainakin melkein. Meidän ryhmällä taisi tipahtaa hieman pippuria sorbettikulhoon, mutta mitä pienistä. :) Sorbetin teko oli ehdottomasti yksi ruoanvalmistuksen kohokohdista. Huoneen keskelle oli tuotu varsin iso pyörillä kulkeva kone. Itse luulin sitä aluksi aggregaattiksi, jonka tarkoitus olisi tuottaa sähköä pikkuliesille, mutta kone osoittautuikin jäätelökoneeksi. Koneen kokoon nähden jäätelön valmistusosa oli todella pieni. Mutta jäädyttämiseen tarvitaan ilmeisesti tehoja.
Lopulta ruoat alkoivat valmistua ja myöhemmin illalla neljän ruokalajin illallinen tarjoiltiin meille pöytiin. Kokit olivat valmistaneet loput ruoat ja asetelleet annokset upeasti lautasille. Helkan henkilökunta oli aivan mainiota ja Helka kaunis ja tunnelmallinen ravintola ja hotelli. Suomalainen muotoilu näkyy vahvasti Helkan sisustuksessa, mikä oli todella iloinen yllätys.
Hieno tapahtuma ja olemmekin oikein otettuja, että pääsimme mukaan. Suuret kiitokset vielä järjestäjille. Oli myös hauska tavata useita uusia naamoja (ja muutama ennestään tuttukin) tuttujen blogien taustalla. Mukava porukka ja erinomainen ilmapiiri kruunasi päivän ja vähän seuraavan päivän puolelle jatkuneen illan.
Muissa blogeissa: Herkku ja koukku, Kannat kattoon, Kulinaarimuruja, Liemessä-ruokablogi, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä, Pumpkin Jam, Sillä sipuli, Sorsanpaistaja, Unelias kokki.
[pinit]30/01/11
Tryffeliöljyllä silattu tattirisotto
Viime syksyn hyvä tattisato meinasi meillä kaatua katastrofin puolelle, kuivatus epäonnistui ja jouduimme heittämään melkein kaikki herkkutattimme roskiin. Vanhemmillani kuivatus onnistui onneksi paremmin ja saimmekin heiltä ison purkillisen kuivattuja tatteja vielä myöhemmin syksyllä. Kun varsinaista kuivuria ei ole, osoittautui salaisuudeksi se, että tatit raaskii pilkkoa riittävän pieniksi paloiksi. Se on itseasiassa ihan järkevää myös jatkokäytön kannalta.
No, nuo kuivatut herkkutatit ovat tähän asti vain odotelleet kaapissa käyttöä, eilen raaskimme ensimmäisen kerran raottaa purkin kantta ja verottaa noin neljäsosan sisällöstä. Tuloksena tämä hieman tavanomaisesta tattirisotosta muunneltu versio. Ja herkullinen versio olikin, omasta mielestämme parasta mitä tattirisottorintamalla on tullut tehtyä. Hetken mielijohteesta annoksen päälle lorautettu tryffeliöljy oikein kruunasi ruoan, ja maistuu ne mökin metsistä kerätyt tatitkin varmasti kaupasta ostettuja paremmalta. :)
Tryffeliöljyllä silattu tattirisotto (4 annosta)
- 30 g kuivattuja herkkutatteja
- 2 valkosipulin kynttä
- 2-3 salottisipulia
- 2 rkl oliiviöljyä
- 50 g voita
- 3 dl risottoriisiä
- 1 dl kuivaa italialaista valkoviiniä
- 6 dl kasvislientä
- 50 g parmesania raastettuna
- suolaa
- mustapippuria
- hienonnettua (lehti)persiljaa
- tryffeliöljyä
Liota herkkutatteja kädenlämpöisessä vedessä noin tunnin ajan. Puserra kuiviksi talouspaperin välissä ja hienonna tarvittaessa pieniksi paloiksi. Hienonna valkosipuli ja salottisipulit hienoksi hakkelukseksi. Kuumenna öljy kasarissa, lisää sipulit ja kuullota niitä keskilämmöllä kunnes alkavat saamaan pehmetä. Lisää herkkutatit sekä puolet voista sipuleiden joukkoon ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Lisää sitten risottoriisi kasariin ja kuullottele jatkuvasti käännellen noin viidenn minuutin ajan.
Kaada valkoviini pannulle sienten, sipulin ja riisin sekaan. Sekoittele ja anna alkoholin ja nesteen osittain haihtua. Annostele sitten kuumennettua kasvislientä pieninä annoksina risoton sekaan. Anna risoton kiehua liedellä noin 15-20 minuutin ajan, useasti sekoitellen. Seuraa kuinka riisi imee nestettä ja lisää aina tarvittaessa kasvislientä.
Kun risotto on kypsynyt al dente, vähennä lämpöä ja lisää toinen puolikas voista. Lisää myös raastettu parmesan, sekä hieman (n. 1/2 dl) hienoksi hienonnettua persiljaa. Sekoita, tarkista maku ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoa heti, risotto menee helposti ylikypsäksi. Jaa risotto lautasille, lorauta aavistus tryffeliöljyä annosten päälle ja koristele lopulta persiljasilpulla.
Kannattaa todella kokeilla tuota tryffeliöljyä tattirisoton kanssa. Maku sopii hienosti herkkutattien kanssa yhteen ja tuo annokseen ylellisen vivahteen. Herkkua!
Tattirisotto kaikessa herkullisuudessaan on pelkästään hieman tylsä ruoka, joten teimme sen kanssa alkupalaksi aina herkullisen tomaatti-mozzarella salaatin ja jälkiruoaksi söimme tiramisut. Aika italialainen lauantai-menu siis, varsinkin kun viinikin oli sieltä peräisin. Tiramisut tuli ostettua valmiina, mutta se on kyllä yksi niistä jälkiruoista joita pitäisi ehdottomasti joskus tehdä itse.
[pinit]