Kohvik Moon

Aloitetaan suoraan Tallinnan ruokamatkamme suurimmasta kohokohdasta. Ravintola Kohvik Moon taisi nousta meidän kolmen hengen porukkamme yksimieliseksi suosikiksi kaikkien käymiemme ravintoloiden joukosta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus käydä täällä lounaalla, mutta onneksi aikataulu menikin erinäisten sattumien johdosta uusiksi ja päädyimme ravintolaan illalliselle. Harmittavasti kuitenkin päivän toiselle illalliselle, joten nälkäänsä ravintolassa ei tarvinut syödä.

Kohvin Moon on siis nimestään huolimatta täysiverinen ruokaravintola, joka sijaitsee hieman piilossa Tallinnan sataman läheisyydessä. Ravintolan ruoka on tyyliltään slaavilaista, mutta modernilla otteella ja tarjolla on puhtaita, aavistuksen tummia luonnollisia makuja. Listalla näkyi myös syyskauden kasvikset ja riista ilahduttavasti. Sisutukseltaan paikka on konstailematon, yksinkertaisen hillitty ja siisti, ehkä jopa aavistuksen skandinaavinen.

Alkuruoaksi tilasin perinteiset tattariblinit kera siianmädin, punasipulin ja smetanan. Blinit tuotiin tirisevän kuumana pöytään, ne olivat täydellisen rapeita pinnalta ja ihanan kuohkeita sisältä. Lisukkeet olivat tuoreita ja annos toimi kokonaisuutena. Mikään kovin erikoinen annos tämä ei ollut, vaan erittäin hyvin tehty klassikkoannos. Tia otti alkuun kantarelli-tattigratiinin marinoiduilla puolukoilla ja briossilla, joka oli myös erinomaisen maukas ja raaka-aineita kunnioittava. Briossi oli hieman raskas, tulimmehan ravintolaan täydellä vatsalla. :)

Pääruoaksi tilasin alkuruoan kanssa samaa yksinkertaista linjaa noudattelevan lampaan kotletin tomaattikastikkeessa, kera munakoisopaistoksen ja papujen. Lammaskotletti oli mielettömän hyvin tehty, juuri oikean kypsyinen, samettinen sisältä ja hyvin yrteillä maustettu ja juuri sopivan suolainen. Munakoisopaistos oli herkullisen yrttinen ja raikasti kokonaisuuden. Tomaattikastike toimi kaiken yhdistäjänä. Pavut olivat hieman irti kokoaisuudesta ja olisi mielestäni voinut jättää poiskin, vaikka ei niiden maussa mitään vikaa ollut. Tia otti pääruoaksi sampea punaviinikastikkeessa, perunaröstin ja juuriselleripyreen kera. Muuten mielettömän hyvän kokonaisuuden yleisvaikutelmaa hieman laski se, että kala oli päässyt aavistuksen ylikypsäksi. Pääruoista pitää vielä mainita Annan tilaama hirvifilee, joka oli annoksena todella kaunis. Juureksia oli osattu käyttää todella hienosti myös visuaalisesti.

Ruoan kanssa nautimme lasilliset tarjoilijan suosittelemia viinejä. Itse otin Shirazia, joka oli hyvä yhdistelmä sekä alku- että pääruoan kanssa. Punaviini tuotiin oikeaoppisesti hieman jäähdytettynä pöytään. Viinit ja muut juomat osattiin suositella ja esitellä erinomaisesti ja niitä löytyi paljon myös laseittain nautittaviksi. Kaikki viinit tarjottiin samanlaisista laseista, mutta ainakin omani toimi siitä hyvin. Hauskana yksityiskohtana vesi tarjoiltiin pöytään kannussa kurkulla ja puolukoilla maustettuna. Toimi hyvin aavistuksen raskaiden annosten raikkaana vastapainona.

Tässä vaiheessa vatsa oli jo hirvittävän täynnä, joten päätimme tilata vain yhden jälkiruoan jaettavaksi. Ja jälkiruoan kyytipojaksi “Normadialaisen reiän” eli pienen digestiivin. Jälkiruoaksi valikoitui Napoleon leivos puolukkahillolla. Leivos oli samanaikaisesti juuri sopivan rapea ja kostea, erittäin makeaa leivosta tasapainoitti hapokas puolukkahillo sekä erittäin hyvin tehty cremé patissere. Ehkä paras koskaan nauttimani versio tästä klassisesta leivoksesta. Jälkiruoan kanssa kokeilimme ravintolan omia snapseja jotka saivat toimia ruoansulatuksen kiihdyttäjinä. Aronia- ja pihlajasnapsit olivat sopivan tasapainoisia ja erittäin hyviä nekin. Saimme myös erinomaiselta tarjoilijaltamme ohjeet kuinka samaa snapsia voi tehdä kotona.

Tarjoilu tosiaan tässä ravintolassa toimi. Palvelu oli koko illan ajan erinomaista, ystävällistä ja rentoa, mutta hyvin asiantuntevaa. Tarjoilijamme oli aivan huipputyyppi. Asiakkaan lyhyt empiminen osattiin loistavasti täyttää annosten suosittelulla ja koko tarjontaa osattiin myydä mitään tuputtamatta. Annoksille löytyi myös hyvät kumppanit juomista ja niiden valinta osattiin myös perustella ja tarvittaessa tarjota myös muita vaihtoehtoja. Tarjoilija tunsi läpikotaisin mitä ravintola tarjoaa ja miten kaikki toimii keskenään. Tietoa löytyi myös ruoka- ja viinilistan ulkopuolelta ja jäi todella asialleen omistautunut vaikutelma.

Tallinnassa kovin harvassa ravintolassa on talon viinien lisäksi mitään muita tarjolla laseittain, täältä löytyi kuitenkin useampi vaihtoehto. Ruoka oli siis selvästi juuriltaan slaavilaista ja venäläisen keittiön klassikoita löytyi listalta monia. Ruoka oli siis tyyliltään yksinkertaista, runsasta ja vähän raskastakin. Yrttejä ja mausteita oli kuitenkin käytetty upeasti tuomassa raikkautta kokonaisuuteen, annokset olivat samalla yksinkertaisia ja runsaita, mutta eivät kookkaita ja niissä oli keskitytty hyvin valmistettuihin pääraaka-aineisiin. Kypsyydet olivat kohdallaan ja raaka-aineet selvästi laadukkaita. Astiat ja ympäristö toistivat sopivasti annosten sanomaa. Hinnatkin olivat kohdallaan, kolmen ruokalajin illallisen viineineen nautti noin 40 eurolla per henki. Ravintolan ainoa miinus tulee raskaasta ilmasta ja huonohkosta ilmanvaihdosta. Sisällä oli koleana alkusyksyn iltanakin todella kuuma. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä jos Tallinnassa käy. Viikonlopuksi kannattaa pöytä varata hyvissä ajoin, ravintola oli aivan täynnä kuin sinne menimme.

Tunnisteet: matkailu ravintola tallinna
Aiheet: ruoka

Kirjoittanut Mikko - 07/10/13, 15:44. Tilaa Seurataksesi jutun kommentointia. Kommentoi tai viittaa omalta sivustoltasi. 

Aikahaasteet ratkeaa... « Selaa ajassa » Arvotaan Pentikin...

Aikahaasteet ratkeaa... « Selaa aiheessa ruoka » Terveisiä Chilestä!