Vielä Tallinnasta: Kolm Sibulat
Toisena ravintolana Tallinnan ruokamatkaltamme on pakko nostaa esiin itseasiassa Kohvik Moonin kanssa samoille omistajille kuuluva Kolm Sibulat. Zastserinskin perheen ravintoloihin kuuluu näiden kahden lisäksi vielä Ö, jossa emme itse ole (vielä) käyneet. Kun Moon oli slaavilais-skandinaavinen, nojaa Kolm Sibulat vielä vähän enemmän itään yhdistäen slaavilaiseen ruokaan mm. japanilaisia raaka-aineita ja maku-maailmaa.
Kolm Sibulat oli tyyliltään sellainen, että sinne voisi mennä illallisen lisäksi aivan yhtä hyvin lounaalle ja miksei myös kahville ja pienelle välipalalle. Ravintola on kuitenkin hieman turhan kaukana Tallinnan keskustasta, että turistina sinne tulisi pelkälle kahville eksyttyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ravintolaa ei kannattaisi lähteä etsimään vaikka vähän kauempaa, päinvastoin. Itse söimme ravintolassa hieman myöhäisen lounaan juuri ennen lähtöämme takaisin kohti Helsinkiä.
Itse ravintola oli ensivaikutelmaltaan rosoinen ja rento sekä selvästi nuorekas. Myös henkilökunta oli selvästi aika nuorta, tiesivät kuitenkin hyvin ruoasta ja palvelu pelasi. Paikasta tuli sellainen mielikuva, että se palvelee monen paikallisen toisena olohuoneena. Ravintolassa olikin muita vierailemiamme paikkoja enemmän lapsiperheitä ja kaveriporukoita viettämässä aikaa.
Ravintolan ruoka oli tyyliltään kokeilevaa, mutta silti hyvin maanläheistä ja annokset oli koottu melko perinteisesti suurempia kikkailematta. Makuja oli kuitenkin käytetty erittäin mielikuvituksellisesti. Ruokalista oli aika lyhyt, mutta siltä löytyi silti niin lihaa, mereneläviä kuin kasvisannoksiakin. Makuaailma oli yhdistelmä bistro-tyyliä, slaavilaista ja itämaista. Annokset olivat suhteellisen kookkaita, joten tänne kannattaa mennä nälkäisenä. Ravintolan hinta-laatusuhde on erinomainen, tänne kannattaa ehdottomasti poiketa jos on Tallinnassa yhtään pidempään. Päiväristeilyllä voi olla hieman liian kaukana ellei taksilla ajele.
Itse tilasin alkuruoaksi lohi-tonnikala tartarin ikivääri-lime pikkelsillä. Tämä oli erinomainen valinta ja todella mainio annos. Suola, happo, tulisuus ja muut maut erinomaisesti tasapinossa. Annos oli erikoinen komponenteiltaan, ehkä vähän leikittelevä, mutta kokonaisuus toimi erinomaisesti ollen samalla maukas, tasapaoinoinen, raikas, mutta ei raskas. Pääruona kanssa tarjoiltu punaviini otettiin tarjoilijan suosituksen perusteella. Se oli erinomainen yhdessä ankan kanssa.
Tia puolestaan tilasi kampasimpukoita chili-inkivääri aiolilla, ja tietenkin pikkupullon proceccoa sen kaveriksi. Kampasimpukat oli verhottu gratiiniin joka oli rakenteeltaan kevyt, mutta hieman raskas kaikessa juustoisuudessaan. Kampasimpukat olivat täydellisen kypsyisiä. Pääruokakin pysyi merenelävissä ja pöytään tuotiin grillattua tonnikalaa kikherneillä. Erinomaisesti maustetussa annoksessa esille nousi kikherneiden mainio kastike, tonnikalan jäädessä turhan kevyesti suolattuna hieman taka-alalle.
Omassa pääruoassani suolainen ja pinnaltaan rapea ankanrinta sai vastapainokseen makean kurpitsan ja kumkvatti-kastikkeen. Happoa annokseen toi sitruunaruoho. Kuten alkuruokakin oli tämäkin raaka-aineiltaan poikkeuksellinen annos, raikas ja kekseliäs kokonaisuus. Pieni miinus kuitenkin aavistuksen ylikypsästä ankasta.
Jälkiruoassani yhdistyi lähes klassiset maut, mutta jälleen kerran kekseliäästi koottuna. Makea ja hapokas, pehmeä kirsikkahilloke yhdistyi rapeaan crumbleen ja raikkaaseen vaniljamaitoon, kardemumman tuodessa itämaista vivahdetta kokonaisuuteen. Olisin voinut syödä tätä vaikka kuinka paljon. Tian panna cotta oli kermainen ja maukas. Jälkiruokien kanssa tarjoiltu cappuccino oli yksinkertaisesti erinomainen, koko reissumme paras. Tässä ravintolassa kannattaa siis käydä myös vaikka vain kahvilla.
Tässä vaiheessa olimme täynnä kuin turusen pyssyt, joten maistoimme myös paikan itsetekemät snapsit ruoansulatusta auttaaksemme. Ne olivat hyvin samanlaiset kuin Moonissa, mutta tällä kertaa kirsikasta tehdyt.
Kannattaa käydä. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen paikka. Ravintola oli lounasaikaankin täynnä ja jopa sunnuntaina melkein kaikissa pöydissä varaus illaksi, joten pöydän varaaminen etukäteen voi olla paikallaan, ainakin viikonloppuna.
3 kommenttia juttuun "Vielä Tallinnasta: Kolm Sibulat"
aleksi kommentoi 29/10/13, 19.59hmm.. ei tuo musta kyllä niin pitkällä ollut että takia pitäisi taksia ottaa, kai sinne parikyt minuuttia käveltiin viimeksi laivalta eikä edes tiedetty missä paikka oli..
