Katselet arkistoa 2011
15/12/11
Joululounas Raflassa
Ihana Raflan & Chiclingin Hanna kutsui meidät Raflaan joululounaalle. Mikko ei päässyt paikalle, mutta minä nautin onneksi meidän molempien edestä. Valitsin kalapainotteisen menuun: alkupalaksi kevyesti savustettua lohta, punajuurta ja inkiväärisiirappia ja pääruoaksi hiillostettua kuhaa, uunissa kuivattua tomaattia ja sitruuna-basilikavoikastiketta. Maut ja rakenne olivat kohdallaan, niin kuin Raflassa aina. Innostuin sitruuna-basilikavoikastikkeesta sen verran että ostin tänään Otavan ystävämyynnistä kastikekirjan, jonka avulla aion opiskella kastikemestariksi.
Raflan joulumenu oli aivan ihanan raikas, laatikoita sun muuta ehtii syömään mielinmäärin joulupöydäsäkin. Pääruoaksi olisi voinut valita myös poronpaahtopaistia, valkosipuliperunaa ja kermaista riistakastiketta. Meinasi iskeä annoskateus, sillä poro oli myös todella herkullisen näköinen. Pitää varmaan viikonloppuna viedä Mikko syömään Raflan joulumenu, niin pääsen testaamaan myös toisen annoksen. :P
Mukana oli ihanat naiset: Hanna, Anu, Jenni, Dorit, Peppe ja Stellagee
[pinit]13/12/11
Millainen on hyvä ruokakirja?
Millainen on hyvä ruokakirja? Tätä kysymystä kyselimme teiltä parin viikon takaisessa kirja-arvonnassamme ja tätä itse pääsimme pohtimaan kirjamessujen yhteydessä. Ennen messuja tutustuimme muutamaan uuteen ruokakirjaan ja pohdimme kysymystä näiden herättämien ajatusten valossa. Tutustuttavina kävivät Pieni suuri kaali, Maailman parhaat kasvisruoat, Basta!, Risotto, Mamma Mia, Makkaroita maailmalta sekä Arabialainen keittiö.
Jo näissä seitsemässä kirjassa pystyy hyvin havaitsemaan sen mitkä ovat ehkä jo muutaman viime vuoden ajan ollut ruokakirjojen pääteemoissa esillä: Italia, “maailmanruoka” ja yksittäiset raaka-aineet. Kaikki kirjat noudattelevat myös trendiä, jossa kirjassa kerrotaan tarinaa pelkkien reseptien sijaan. Ne ovat siis nimenomaan ruokakirjoja, kertomuksia ruokakulttuureista, reseptikokoelmien sijaan.
Itseämme eniten näistä kirjoista puhuttelivat Saku Tuomisen ja kumppaneiden mainiolle Aglio & Olio -kirjalle tehty “jatko-osa” Basta!. Koko kirjan läpi kantaa hyvä tarina, reseptit ovat yksinkertaisia sekä kaikkea muuta kuin ryppyotsaisia, ja kirja on ennekaikkea hienosti kuvattu ja taitettu. Todellinen Italialaisen ruokakulttuurin A-B-C. Toiseksi suosikiksemme nousi Maailman parhaat kasvisruoat. Kirjassa on monipuolisia sekä mielenkiintoisia reseptejä, eksoottista arkiruokaa, joka on ilahduttavan usein toteuttamiskelpoista myös täällä pohjolassa. Tekijät ovat maailmaa kiertäneitä valokuvaajia, joka näkyy hienoina kuvina eri kulttuureista. Ruokia on toisaalta kuvattu harmittavan vähän, välillä tarina tuntuukin saavan hieman yliotteen ruoasta.
Tästä jo ehkä hieman sai vinkkejä siitä millaisia ruokakirjoja itse hankimme ja luemme. Olennaisinta on ehkä idea ja tarina kirjan takana, unohtamatta kirjan kohderyhmää. Suomalaisten suomalaisille kirjoittamat kirjat toimivat usein käännöskirjoja paremmin. Visuaalisuus on myös erittäin tärkeää, tämä pitää sisällään kirjan taiton ja mm. sen, että kaikki reseptit on kuvattu. Jos kuvaa ei ole, tulee harvoin kyseistä ruokaa tehtyä.
Kirjassa pitää olla joko selkeä ja ehkä kurinalainenkin reseptiikka, tai vaihtoehtoisesti sillä tavalla rento, että liikkumavara ja periaatteet on selitetty hyvin johdannossa. Rentojen kirjojen ongelmana on usein kuitenkin se, että sitä johdantoa ei tule luettua ennen kuin alkaa kokeilemaan, toisaalta parhaat kirjat ovat usein juurikin näitä. Jollakin tavalla pitäisi siis herättää mielenkiinto tarinaan ennen reseptejä. Kirjoittajan intohimo auttaa tässä, se näkyy välittömästi ja saa usein meidätkin innostumaan.
Meille on myös hyvin tyypillistä, että “hurahdamme” yhteen kirjaan kerrallaan ja teemme ruokia vaan siitä ennen kuin siirrymme seuraavaan kirjaan.
Loppujen lopuksi emme olleet omien ajatuksiemme kanssa aivan yksin, kun arvontaan tulleita kommentteja kahlasi läpi. Herkulliset kuvat ovat useimmille tärkeitä ja monelle myös se, että jokaisesta ruoasta löytyy se kuva. Aivan kuten meillekin. Selkeitä ohjeita myös peräänkuulutettiin ja toivottiin mm. myös suosituksia ateriakokonaisuuksien kokoamiseen ja viinien valintaan. Helppoutta, yksinkertaisuutta ja raaka-aineiden saatavutta myös arvostetaan. Kuitenkaan unohtamatta omaperäisyyttä ja sitä niin tärkeää kantavaa tarinaa.
Kiitos vielä kaikille ruokakirja-arvontaan osallistuneille. Teidän kommentteja on ollut kiva lukea, toivottavasti joku kirjoja työstävä käy poimimassa niiden joukosta parhaat vinkit tulevien ruokakirjojen pohjaksi.
[pinit]12/12/11
Joulupallot osa 2
Meille tuli jonkin verran kyselyjä joulupallonauhan kokoamisesta, niin päätimme laittaa esille muutaman kuvan vaiheista. Täytyy sanoa, että pallojen kiinnittäminen ei ollut kovin helppoa. Siksi se varmaan olikin ulkoistettu asiakkaalle. Aloitimme suunnittelemalla pallojen järjestyksen valmiiksi laatikkoon.
Palloihin siis pitää leikata noin sentin mittainen viilto, jotta valon saa ängettyä palloon. Leikkasimme viillon pienillä saksilla, mutta mattoveitsi tms. toimii myös. Viillosta huolimatta valon joutuu runnomaan pallon sisälle. Pallot ovat sen verran kovaa materiaalia etteivät ne meinaa antaa periksi. Pallo siis saattaa mennä hieman kuopalle kun valoa laittaa, mutta kuopan saa suoristettua kun vetää valoa johdosta takaisin päin.
Kun lamppu on sisällä, johto kiristetään vetämällä kevyesti molempiin suuntiin. Jos leikkaat vahingossa liian pitkän viillon, palloa voi korjata laitamalla siihen hieman läpinäkyvää liimaa. Leikkaus kannattaa tehdä pallon ohuimpaan kohtaan.
Valonauha meneekin ympyränä, eikä sitä saa yhdeksi pitkäksi nauhaksi. Se ei aivan riittänyt ikkunalautamme koko pituudelle, joten lopullista paikkaa pitää vielä miettiä. Myös virtajohto oli yllättävän lyhyt eli nauhaa ei saa ripustettua kovinkaan korkealle.
[pinit]