Katselet arkistoa 2013
25/11/13
Bocanáriz
Bocanáriz on Santiagossa Chilessä sijaitseva viinibaari ja ravintola jolle löytäisi mielellään suomalaisenkin vastineen. Ravintolan vain Chileläisiä viinejä sisältävä viinilista on vaikuttava. Yli 300 viinin kokonaisvalikoimasta on poimittu 35 viiniä joita saa myös laseittain. Laseittain tarjoiltavat viinit ovat tyhjiösuljettuina oikeassa tarjoilulämpötilassa, tottakai. Viinin kaveriksi ravintolassa tarjoillaan tapas-tyyppistä pientä suupalaa sekä bistro-henkisiä isompia annoksia.
Se mikä paikasta tekee erikoisen on, että ruoka seuraa viiniä eikä toisinpäin, kuten yleensä. Ruoat on ryhmitelty perusmakujen suhteen siten, että viinit olisi mahdollisimman helppo valita annosten yhteyteen. Jos tietotaito ei riitä niin apua onneksi myös löytyy erittäin asiantuntevan henkilökunnan puolelta. Toinen erikoisuus on tiettyyn makumaailmaan tai teemaan sovitetut “viinilennot”, jotka sisältävät kolmen lasin valikoiman erilaisia, mutta jollakin yhdistävällä tekijällä varustettuja viinejä, joita voi sitten vertailla ja maistella ruoan kanssa, tai ilmankin. Jokaisen viinilasin kaulan ympärille on kiinnitetty paperi, josta selviää mitä viiniä lasissa on, erinomainen idea tämäkin. Viinit tarjoillaan 5 cl annoksina pienistä viinilaseista, joten lentoja voi ihan hyvällä omallatunnolla tilata jokaiselle ruokalajille, kuten mekin teimme. :)
Viinit olivat hyviä, erikoisia ja toivat todella erilaisia vivahteita esiin itsestään kuin myös ruoasta. Ruoka oli myös erinomaisen hyvää. Erityisesti alkuun nauttimamme tapas-annokset olivat loistavia, eikä taso notkahtanut muutenkaan. Ruoka oli simppeliä, konstailematonta ja hyvistä raaka-aineista tehtyä. Ei ehkä aina niin kaunista, mutta herkullista. Viinit ja varsinkin “viinilennot” ovat kuitenkin se pääsyy miksi tänne kannattaa eksyä, jos Santiagoon asti tulee lähdettyä. Missään muualla Chilessä ei pääse käymään läpi yhtä kattavaa poikkileikkausta siitä mitä maan viininviljelyssä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Pöytävaraus paikkaan on aikalailla pakollinen. Samanlaista Suomeen kiitos! Tosin ei mikään pakko toteuttaa vain suomalaisilla viineillä.
11/11/13
Viinitiloilla
Chilen matkasta on kohta jo kuukausi, joten on varmaan aika kirjoitella siitä jotain. Pääsimme reissumme aikana käymään kolmella Cono Surin omistamalla viinitilalla, aluksi yrityksen pääkartanolla ja viininvalmistamossa Colchaguassa, sekä seuraavana päivänä Leyda- ja Casablanca-laaksoissa. Cono Sur ei järjestä turistikäyntejä eli aika harvinaista herkkua. Viinitiloilla emme olleet aiemmin käyneet ja reissut olivatkin hyvin mielenkiintoisia. Meillä oli loistavat oppaat ja tietoa tulikin siihen tahtiin ettei kaikkea millään pystynyt omaksumaan. Jo pelkkä viiniköynnösten kasvattaminen on melkoisen monimutkaista puuhaa.
Kaikkea ei siis millään pysty muistamaan, mutta jotain kuitenkin tuli opittua ja jotain jäi informaatiotulvasta mieleen. Ohessa siis jokaisesta tilasta pieni kertomus kuvineen. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta todellisuudelle, maisemat olivat paikoin todella henkeäsalpaavia. Luonto on hyvin erilaista kuin täällä koto-Suomessa.
Chimbarongo, Colghagua
Chimbarongossa Colghagua-laaksossa sijaitseva viinitila on Cono Sur -viinitalon pääpaikka. Upean kartanon ja puutarhan lisäksi tilalla sijaitsee kaikki yrityksen viinit valmistava viininvalmistamo (engl. winery) sekä suuri, täysin tasamaalla sijaitseva viinitarha joka toimii kokonaisuudessaan luomu-viljelyn periaattein. Tilalla myös säilötään ja sekoitetaan viinit ennen niiden pullottamista ja suuri tammikypsytyshalli olikin melkoisen vaikuttava näky.
Tilaan tutustuimme, tottakai, Cono Surin viineistäkin tutulla polkupyörällä liikkuen. Samalla saimme kuulla kuinka luomu-periaattein viiniä tehdään. On hyvin mielenkiintoista miten erilaisiin viinituotantoa haittaaviin ongelmiin on keksitty luonnollinen torjuntatapa. Vai miltä kuulostaa paikallisia koppakuoriaisia syövät ankat, köynnöksen varteen kiinnitetty valkosipulin kynsi, joka saa maasta nousevat tuholaiset kääntymään takaisin, tai tilalle tuodut hämähäkin, jotka syövät toisia hämähäkkejä, jotka taas tykkäävät rouskuttaa ruoakseen viiniköynnöksen lehtiä. Ravintonsa köynnökset saavat mädätetystä hapankermahässäkästä ja matojen valmistelemasta mullasta. Mielenkiintoista. :)
Chimbarongossa vietimme muutenkin hieman enemmän aikaa, saimme nauttia kartanoa ylläpitävän pariskunnan valmistamasta lounaasta ja myös maistella melkoisen määrän (17 kpl) talon viinejä viinintekijä Matías Ríosin johdolla. Suomeen Cono Surin valikoimasta tuodaan vain harmittavan pientä osuutta, lähinnä menekkiviinejä. Esimerkiksi mainiosta 20 Barrels -sarjasta tuodaan vain pinot noiria ja Single Vineyard -tilaviineistä paria valkoviiniä.
Campo Lindo, Leyda
Campo Lindo, kaunis laakso suoraan Suomeksi käännettynä oli nimensä mukaisesti henkeäsalpaavan kaunis laakso syrjäseudulla oikeastaan aivan keskellä ei mitään. Täällä sijaitseva viinitila on suhteellisen uusi, mutta osoittautunut jo erittäin oivalliseksi chardonnayn ja sauvignon blancin kasvattamiseen. Tilalla viljellään myös pinot noiria ja syrahia. Leydan alue on sinänsä tunnettua viinialuetta, mutta tämä kyseinen tila sijaitsee muista tiloista syrjässä.
Tila koostuu laaksosta ja loivahkoista rinteistä ja poikkeaa siten Chimbarongosta. Koko Cono Surin uusista tilahankinnoista ja maanviljelyksestä vastaavan Gustavo Amenábarin mukaan tilassa on erityistä joka aamu koko laakson valtaava mereltä maalle nouseva kostea usva jota seuraa kolea tuuli, kellontarkasti aika puoliltapäivin. Lämpötila on kuulemma myös kesällä aika viileä ja tuulenvireen alettua sai kevätaikaan vetää takkia tiukasti päälle. Aurinko kuitenkin lämmittää samalla, josta viini tykkää. Kuohkea ja mineraalipitoinen maaperä on myös tilan suuria etuja, haasteita oli kastelun suhteen, alueella kun ei ole hirveästi vettä.
Kaunis paikka, erityisen hienoa oli nauttia lasilliset tilalta ja juuri alle levittäytyvältä lohkolta poimituista rypäleistä tehtyä chardonnayta ja nauttia hieman välipalaa.
El Centinela, Casablanca
Jos Campo Lindossa on koleaa niin El Centinelassa oli jo melkein kylmä. Samantyyppisessä tyyneen valtamereen ulottuvan laakson pohjukassa sijaitsevassa viinitilassa erona oli, että köynnökset kasvoivat korkeammalla ja paikoin jo jyrkillä rinteillä. Vieläkin mineraalirikkaampi maaperä, kolea ilma ja runsas auringonpaiste toimii hyvänä kasvualustana chardonnaylle ja sauvignon blancille. Luonto oli melko karua ja tuntuu melkein ihmeeltä, että tällaisessa paikassa voi jokin kasvaa.
Tältä viinitilalta oli huikeat näkymät kauas merelle asti. Harmi että me emme (täältä tällä kertaa) merta kuitenkaan nähneet rannikolla vallinneen sankan sumun takia.
Kuten tuli jo alussa mainittua ei Cono Sur järjestä turisteille opastettuja kierroksia, mutta moni muu tila järjestää. Jos Chilessä päin tulee liikuttua niin ainakin Concha y Torolla on viinitila suhteellisen lähellä Santiagoa ja siellä järjestetään päivittäin tutustumiskierroksia ja tastingejä. Toki Chileen asti ei tarvitse lähteä viinitilojen perään vaan niitä löytyy paljon myös Euroopasta välimeren alueelta.
—
Kaikenkaikkiaan tämä matka oli varmaan hienointa mitä tämän blogin kautta on järjestynyt. Todella upeaa että kotimainen maahantuoja oli kilpailun Cono Surin kanssa pystyyn laittanut ja hienoa tietenkin, että voitto osui kohdalle. Kiitokset siis Tuomakselle ja Janinalle Suomeen Winestateen.
Thank you all friendly, warm and helpful people at Cono Sur! Thank you Antonia, Kendal and Daniela for touring us around, and Matias and Gustavo for filling our minds with wine and precious information. It was really nice meeting you all. Let’s keep in touch!
[pinit]29/10/13
Vielä Tallinnasta: Kolm Sibulat
Toisena ravintolana Tallinnan ruokamatkaltamme on pakko nostaa esiin itseasiassa Kohvik Moonin kanssa samoille omistajille kuuluva Kolm Sibulat. Zastserinskin perheen ravintoloihin kuuluu näiden kahden lisäksi vielä Ö, jossa emme itse ole (vielä) käyneet. Kun Moon oli slaavilais-skandinaavinen, nojaa Kolm Sibulat vielä vähän enemmän itään yhdistäen slaavilaiseen ruokaan mm. japanilaisia raaka-aineita ja maku-maailmaa.
Kolm Sibulat oli tyyliltään sellainen, että sinne voisi mennä illallisen lisäksi aivan yhtä hyvin lounaalle ja miksei myös kahville ja pienelle välipalalle. Ravintola on kuitenkin hieman turhan kaukana Tallinnan keskustasta, että turistina sinne tulisi pelkälle kahville eksyttyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ravintolaa ei kannattaisi lähteä etsimään vaikka vähän kauempaa, päinvastoin. Itse söimme ravintolassa hieman myöhäisen lounaan juuri ennen lähtöämme takaisin kohti Helsinkiä.
Itse ravintola oli ensivaikutelmaltaan rosoinen ja rento sekä selvästi nuorekas. Myös henkilökunta oli selvästi aika nuorta, tiesivät kuitenkin hyvin ruoasta ja palvelu pelasi. Paikasta tuli sellainen mielikuva, että se palvelee monen paikallisen toisena olohuoneena. Ravintolassa olikin muita vierailemiamme paikkoja enemmän lapsiperheitä ja kaveriporukoita viettämässä aikaa.
Ravintolan ruoka oli tyyliltään kokeilevaa, mutta silti hyvin maanläheistä ja annokset oli koottu melko perinteisesti suurempia kikkailematta. Makuja oli kuitenkin käytetty erittäin mielikuvituksellisesti. Ruokalista oli aika lyhyt, mutta siltä löytyi silti niin lihaa, mereneläviä kuin kasvisannoksiakin. Makuaailma oli yhdistelmä bistro-tyyliä, slaavilaista ja itämaista. Annokset olivat suhteellisen kookkaita, joten tänne kannattaa mennä nälkäisenä. Ravintolan hinta-laatusuhde on erinomainen, tänne kannattaa ehdottomasti poiketa jos on Tallinnassa yhtään pidempään. Päiväristeilyllä voi olla hieman liian kaukana ellei taksilla ajele.
Itse tilasin alkuruoaksi lohi-tonnikala tartarin ikivääri-lime pikkelsillä. Tämä oli erinomainen valinta ja todella mainio annos. Suola, happo, tulisuus ja muut maut erinomaisesti tasapinossa. Annos oli erikoinen komponenteiltaan, ehkä vähän leikittelevä, mutta kokonaisuus toimi erinomaisesti ollen samalla maukas, tasapaoinoinen, raikas, mutta ei raskas. Pääruona kanssa tarjoiltu punaviini otettiin tarjoilijan suosituksen perusteella. Se oli erinomainen yhdessä ankan kanssa.
Tia puolestaan tilasi kampasimpukoita chili-inkivääri aiolilla, ja tietenkin pikkupullon proceccoa sen kaveriksi. Kampasimpukat oli verhottu gratiiniin joka oli rakenteeltaan kevyt, mutta hieman raskas kaikessa juustoisuudessaan. Kampasimpukat olivat täydellisen kypsyisiä. Pääruokakin pysyi merenelävissä ja pöytään tuotiin grillattua tonnikalaa kikherneillä. Erinomaisesti maustetussa annoksessa esille nousi kikherneiden mainio kastike, tonnikalan jäädessä turhan kevyesti suolattuna hieman taka-alalle.
Omassa pääruoassani suolainen ja pinnaltaan rapea ankanrinta sai vastapainokseen makean kurpitsan ja kumkvatti-kastikkeen. Happoa annokseen toi sitruunaruoho. Kuten alkuruokakin oli tämäkin raaka-aineiltaan poikkeuksellinen annos, raikas ja kekseliäs kokonaisuus. Pieni miinus kuitenkin aavistuksen ylikypsästä ankasta.
Jälkiruoassani yhdistyi lähes klassiset maut, mutta jälleen kerran kekseliäästi koottuna. Makea ja hapokas, pehmeä kirsikkahilloke yhdistyi rapeaan crumbleen ja raikkaaseen vaniljamaitoon, kardemumman tuodessa itämaista vivahdetta kokonaisuuteen. Olisin voinut syödä tätä vaikka kuinka paljon. Tian panna cotta oli kermainen ja maukas. Jälkiruokien kanssa tarjoiltu cappuccino oli yksinkertaisesti erinomainen, koko reissumme paras. Tässä ravintolassa kannattaa siis käydä myös vaikka vain kahvilla.
Tässä vaiheessa olimme täynnä kuin turusen pyssyt, joten maistoimme myös paikan itsetekemät snapsit ruoansulatusta auttaaksemme. Ne olivat hyvin samanlaiset kuin Moonissa, mutta tällä kertaa kirsikasta tehdyt.
Kannattaa käydä. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen paikka. Ravintola oli lounasaikaankin täynnä ja jopa sunnuntaina melkein kaikissa pöydissä varaus illaksi, joten pöydän varaaminen etukäteen voi olla paikallaan, ainakin viikonloppuna.
