19/10/11
Poroviikoilla
Saimme kutsun tulla tutustumaan Ravintola Lasipalatsin Poroviikkojen erikoisannoksiin. Paikalla oli ravintolan edustajien, toimittajien ja muiden bloggaajien lisäksi myös ravintolan porotoimittaja Sallan Villiporon Hannu Lahtela – aito poromies. Hannun tila on Suomen ainoa onnellisten villiporojen lihaa tuottava porotila. Villiporot elävät vapaana Hannun paliskunnan alueella ja hankkivat itse oman ravintonsa. Porot näkevät ihmisen vain kaksi kertaa vuodessa, kerran merkitsemisen aikaan ja toisen kerran erotuksien aikaan. Voitte varmasti kuvitella, että Hannun porot ovat jo ruumiinrakenteeltaan erilaisia kuin tarhassa koko elämänsä seisseet porot. Tämä varmasti vaikuttaa myös lihan rakenteeseen ja makuun.
Aika iso osa poroista menee valitettavasti venäläisten karhujen ja muiden petojen suihin. Ovelat karhut tulevat Suomen puolelle vain ruokailemaan, eikä niiden tuloa tietenkään pystytä estämään. Porojen lukumäärää säännöstellään myös tiukasti, tällä pyritään takaamaan, että luonto kestää niiden aiheuttaman rasituksen. Porotaloutta ei käytännössä voikaan enää kasvattaa. Sallan Villiporon tuottama liha esimerkiksi riittää vain muutaman kuukauden tarpeisiin, vaikka asiakkaina onkin lähinnä vain ravintoloita.
Juttua voisi kirjoittaa vaikka kuinka, niin mukava oli kuunnella Hannun kertomaa tarinaa. Varsinkin kun meille porotalous on aika tuntematonta aluetta. Mielenkiintoisia yksityiskohtia oli vain Suomessa lainsäädännön takia harrastettavat vasateurastukset ja koko poron huodyntäminen ravinnoksi. Hannun sanoin “porosta hukkaan menee vain henki”, liha ja sisäelimet toimitetaan eri ravintotoloille niiden profilien mukaan ja luistakin keitellään vielä leintä.
Hannun tarinoinnin jälkeen Chileläisen viinituottajan Viña Tabalin edustaja Cristian Goich S. saapui maistattamaan meille viinejä. Tabalin viinit on valittu tämän vuoden poroviikoille annosten kumppaneiksi. Cristian kertoi meille hieman suhteellisen nuoren viinituottajan taustaa ja erityispiirteitä mm. alueen tiloja ympäröivästä luonnosta. Chilen pohjoisimmalla viinintuottoalueella sijaitsevien tilojen viinit saavat luonteensa mm. hyvin mineraalipitoisesta maaperästä, sopivasta sademäärästä ja kosteasta sekä viileästä rannikkoilmastosta. Tuottajan päätuotteet ovat Syrah ja Chardonnay -lajikkeista, mutta viiniä tehdään myös mm. Pinot Noirista.
Itse maistoimme läpi kaikki Ravintola Lasipalatsin poroviikkojen Tabali-viinit, joista Alkosta saa harmittavasti vain sitä “tasapaksuinta” sekoitusta Tabali Reserva Especialia. Maistettujen viinien joukossa oli kuitenkin mielenkiintoisen lempeä Pinot Noir (tämä olisi kiva maistaa Riedelin lasista), raikkaan hapokas ja vahvan mineraalinen Chardonnay sekä runsas ja taanniininen ruokaa kaverikseen kaipaava Carmenere.
Jäimme hieman kuitenkin kaipaamaan yhteyttä viinien ja ruoka-annosten välille. Tastingissä maistetut viinit kaikki löytyvät siis Ravintola Lasipalatsin poroviikkojen listalta, joten niille kaikille löytyy varmasti makuparinsa myös ruokalistalta.
Viinien maistamisen lisäksi saimme siis maisteltavaksemme joukon alkuruokia, valinnaisen pääruoan poroviikkojen listalta sekä jälkkärin. Alkuruoista suussa sulavan kypsä porokeitto ja porocarpaccio jäivät erityisesti mieleen. Hienoja makuja löytyi myös muista, oli myös jännä huomata miten hyvin graavattu taimen ja muikunmäti sopivat samalle lautaselle poron kanssa.
Pääruoaksi söimme pippuripihvin poron ulkofileestä sekä poron sisäfileen. Sisäfilee oli niin hyvää kuin vaan voi odottaa, suussa sulavaa ja erityisen hyvää tarjoillun kastikkeen kanssa. Myös poro-wallenberg oli suussa sulavaa. Pippuripihvi oli sopivan mausteinen, tasapainottavien lisukkeiden kanssa. Molemmissa annoksissa oli kuitenkin selvästi pääosassa laadukas ja suussa sulava poro, erittäin taidokkaasti kypsennettynä.
Jälkiruoista suklaamousse toimi marenkileivosta paremmin.
Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun kävimme Ravintola Lasipalatsissa syömässä. Olemme aiemmin kyllä käyneet kahvilan puolella, mutta perusravintola-mielikuva on estänyt kiipeämästä yläkertaan. Ruoan laatu ja tasapainoisuus houkuttelevat meidät varmasti kyllä vierailemaan uudestaankin.
17/10/11
Astiakaapit järjestykseen
Hankimme Ikeasta varmaan jo yli vuosi sitten Rationell Variera upotettavia hyllyjä, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi ottaa ne käyttöön. Ostimme niitä silloin vain kolme kappaletta ja huomasimme nyt, että tarvitsisimme lisää. Onneksi niitä myydään vielä. Irtohyllyt eivät kuitenkaan täysin ratkaisseet ongelmaamme, sillä niiden alle ei mahtunutkaan KoKo-sarjan suuret lautaset eikä Neron suuri vati. Eivätkä nuo hyllyt myöskään maailman kauneimpia ole, mutta näillä mennään.
Kippiovellisiin kaappeihimme ei saa kiinteitä välihyllyjä, joten nämä irtohyllyt taitavat olla ainoa vaihtoehto. Korkeat lautaspinot kaapeissa ovat hankalia varsinkin kun pitää purkaa koko pino, jotta saa otettua alimmaisen. Astiakaappimme kaipaisivat kokonaan uudelleen järjestelyä, mutta vielä emme keksineet miten astiat kannattaisi parhaiten kaappeihin sijoittaa.
Eikä lautasten pinoaminen ole ainoa ongelmamme. Erilaisia viinilaseja on kertynyt niin paljon, että ne vievät kaksi yläkaapillista. Ja Riedelit ovat jo evakossa olohuoneen kirjakaapissa. Pitäisi varmaan hankkia suurempi keittiö, sillä astiat eivät enää meinaa mahtua kaappeihin.
Jos tiedät muunlaisia välihyllyratkaisuja, otamme mielellämme vinkkejä vastaan. :)
16/10/11
Laundry service
Päätin tänään vuodevaatteiden vaihdon yhteydessä, että peitot ja tyynyt pitää pestä myös. Keräsin kimpsut ja kampsut ja suuntasin taloyhtiömme pesulaan. Pesukoneita on kaksi; suuri ja vielä suurempi. Kaksi peittoa ja kolme tyynyä mahtuivat kevyesti suurimpaan koneeseen ja pesuaika 60 asteessa kesti vain hieman yli 30 minuuttia.
Pesukoneessa on melko tehokas linko, mutta viimeisetkin vedet voi lingota vielä alimmassa kuvassa näkyvällä erillisellä lingolla, joka on kyllä aika pelottava laite. Lingosta kuului melkoisia ääniä kun laitoin sinne tyynyt. Ohjeessa luki, että linko pysähtyy automaattisesti, jos se menee epätasapainoon. Päätin luottaa siihen. Kovasta metelistä huolimatta kaikki sujui hyvin.
En ole monessakaan taloyhtiössä törmännyt näin kattavaan pesutupaan kuin meillä. Tätä voisi jo kutsua pesulaksi. Koneet ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja ja huippuluokkaa. Täytyy myöntää, että ylimmässä kuvassa näkyvä suloinen Peko Tropic 15 kuivausrumpu, ei taida olla viimeisintä mallia. Mutta tehoa siitä löytyy senkin edestä. Kaksi untuvapeittoa kuivui alle 30 minuutissa. Jouduin kysymään naapurin mummolta apua kuivausrummun sihdin tyhjentämiseen, koska en löytänyt sihtiä mistään. Lopulta mummon avustuksella selvisi, että rummusta piti irrottaa puoli seinää, jotta melkoisen kokoisen sihdin sai ulos. Se olikin oma operaationsa, mutta jatkossa osaan tehdä senkin.
