Katselet juttuja tunnisteella "tuotteet"
20/11/11
Autokosmetiikkaa
Autoilusta ei ollut tarkoitus hirveästi tänne kirjoitella, mutta nyt oli pakko. Näköjään auton pesemiseenkin voi hurahtaa ja pakko myöntää, että minulle on päässyt käymään niin. :) Toisaalta kun on tullut tehtyä näinkin iso hankinta kuin auto niin miksi sitä ei pitäisi samaan tapaan puhtaana kuin kotiakin.
Auton pesemiseen ja puhtaanapitoon liittyy kaikenlaista “mystiikkaa”, josta yksi hyvä esimerkki on valtava puhdistus- ja hoitoaineiden kirjo. Omasta mielestäni ne muistuttavat hyvin paljon naisille myytävää kosmetiikkaa, on kaikenlaista hajusaippuaa, värikkäitä pakkauksia ja hassuja nimiä. On markettiaineet ja “merkkituotteet”, joita markkinoidaan toinen toistaan kummallisimmilla vaikuttavilla aineilla. Sama jatkuu myös tarvikkeissa, minäkin pesen auton lampaantaljasta tehdyllä pesuhanskalla ja kuivaan mikrokuitupyyhkeillä. :D
Aineissa on kuitenkin eroja, vaikka merkkituote ei aina olekaan parempi kuin markettituote. Usein suurin ero tulee siitä, että kalliimmissa aineissa käytetään luonnollisia ja biohajoavia ainesosia. Vahassa se tarkoittaa carnauba-vahaa, puhdistusaineissa mm. mänty- ja sitrusöljyjä. On olemassa eri aineet maalipinnan, muoviosien, ikkunoiden ja vanteiden puhdistamiseen. On miedompia pesuaineita joilla pestään usein ja toisaalta pinttynyttäkin likaa irrottavia liuottimia, joilla pestään vain ennen vahausta. Kummallisimman puhdistusaineen titteli menee taas puhdistussavelle, jota käytetään pesun jälkeen ennen vahausta ja jolla maalipinnan saa täysin puhtaaksi kaikesta sellaisesta liasta, jota ei välttämättä silmällä edes erota. Ja vaikka netistä saa tilattua kaikenlaista hienolta kuulostavaa, näyttävää ja tuoksuvaa, on lopulta yksi suurimmista suosikeistani kotimainen ympäristöystävällinen AS 40. Se vain sumutetaan veteen laimennettuna auton päälle ja huuhdotaan hetken vaikuttamisen jälkeen painepesurilla pois. Tulee usein jo riittävän puhdasta.
Hurahtamisesta on ollut ainakin se hyöty, että naarmuja on tullut ensimmäisen vuoden aikana aika vähän. Ja niistäkin naarmuista suurin osa tuli kun kerran erehdyin pesettämään auton käsinpesussa. Ja onhan tuo auton puunaaminen toisaalta välillä ihan terapeuttistakin, näkee heti kättensä jäljen. Alla vielä tuo meidän kulkupeli viimeisimmän kunnon puhdistuksen ja vahauksen jälkeen alkusyksystä.
15/11/11
Hopeanharmaa haavelista
Huh miten kiirettä on taas pitänyt! Kaikki ylimääräiset rahat menivät uuteen kameraan, mutta saahan sitä aina haaveilla uusista sisustusesineistä.
Nyt kun on koko ajan harmaata ja pimeää, niin olisi ihanaa sytyttää Steltonin komea laivalyhty parvekkeelle. Kotona kun ei ehdi valoisan aikaan olemaan lainkaan. Ja viikonloppuisinkin on ollut niin synkät ilmat.
Pienet hienot yksityiskohdat viimeistelevät sisustuksen. Eva Solon tyylikäs tiskiharja sopisi keittiöömme mainiosti, siihen ei tosin taida saada vaihtopäitä ihan joka marketista. Kylpyhuoneen Bliw-purkin taas vaihaisin mielelläni yllä olevaan Eva Solon saippuapulloon. Saman merkin peilirasia näyttää ainakin kuvissa upealta. Siinä olisi varmasti hyvin tilaa kaikille arkimeikeille. En ole harmi vain nähnyt sitä missään kaupassa täällä pääkaupunkiseudulla.
Mitä ruokapuoleen tulee, hankimme saletisti Eva Solon kaasugrillin, jos meillä joskus on oma piha. Toivotaan että on! Juhlavampaan kattaukseen olisi ihana laittaa Iittalan ohuen ohuet Kartio-lasit.
Kuvat: Finnish Design Shop
[pinit]08/11/11
Hifi- ja Digiexpossa
Syksy on melkoista messukautta. Melkein joka viikonloppu ollaan käyty joillakin messuilla. Aluksi oli Habitare, sitten Kirja- ja Viinimessut ja nyt viime viikonloppuna vielä Hifi- ja Digiexpo. Habitarea lukuunottamatta muuten kaikki uusia tuttavuuksia meille.
Viime lauantaina suuntasimme siis etupäässä Hifiexpoon, samalla kurkkasimme hieman Digiexpon puolelle. Ihmisiä oli todella paljon, kuulemma kävijäennätykseen oikeuttava 38 000, joten ruuhkaa riitti. Isossa hallissa viivähdimme vain hetken, katselimme hieman Amphionin ja Genelecin osastoa ja suuntasimme sitten kohti messukeskuksen kyljessä sijaitsevaa hotellia, jossa pääosa näytteilleasettajista sijaitsi, hotellihuoneisiin rakennettuine kuuntelutiloineen.
Nykyisin meillä on kotonamme kaksi kuuntelutilaa: olohuoneemme, jossa katsellaan lähinnä leffoja ja soitellaan taustamusiikkia ja työhuoneemme, jota on hieman akustoitu jotta se toimisi myös kuunteluhuoneena. Työhuoneessa on tietokoneeseen kytketyt Genelecin 8040A aktiivikaiuttimet, joka ovat tarpeisiimme oikein sopivat. Ainoa huono puoli on, että ne ovat ajalta jolloin kyseisiä kaiuttimia sai vain grafiitinharmaina. Olohuoneessa on hieman sekalainen joukko kaiuttimia. Blueroomin Minipodit toimivat pääkaiuttimina ja keski sekä takakaiuttimina niihin äänellisesti yhteensopivat B&W:t. Blueroomin kaiuttimet tehtiin aikoinaan käsityönä Tanskassa B&W:n elementeistä, joten tässä syy yhteensopivuudelle. Myöhemminhän samannäköisiä kaiuttimia on tehty Scandynan merkillä Kiinassa. Subwooferina on edelleen aikoinaan väliaikaiseksi hankittu Audio Pro, jolle nyt lähdimme pääasiassa katselemaan seuraajaa.
Olemme molemmat musiikin suurkuluttajia ja äänentoisto on meille tärkeää. Olemme samalla kuitenkin hyvin nirsoja kaiuttimien muotokielen suhteen, joka on perinteisesti ollut jonkinlainen este kaiuttimien ja muutenkin hifilaitteiden hankinnassa. Toki hyvin muotoiltuja, siroja ja hyvin soivia kaiuttimia löytyy, mutta ne tuppaavat maksamaan paljon. Kaiuttimien ja laitteiden muotokielenä suosimme mahdollisimman minimalistista ulkonäköä ja kompaktia kokoa. Esim. lattiakaiuttimia ei ainakaan nykyiseen olohuoneeseemme saa ängettyä.
Kuten tuli jo mainittua, osuimme ihan aluksi kotimaisten Amphionin ja Genelecin osastoille. Amphion on siitä mielenkiintoinen, että vaikka perinteisesta laatikkokaiuttimesta on pidetty kiinni, on pienillä muutoksilla ja yksinkertaisuudella saatu ihan kivannäköinen mallisarja aikaiseksi. Amphionin Impact subbari on meillä vahvasti harkinnassa, mutta sen sopivuudesta muiden kaiuttimiemme kanssa ei oikein ole varmuutta. Harmi, että osastolla oli niin tunkua, että kuvien ottaminen ei käytännössä onnistunut.
Genelecillä oli esille koko valkoinen mallisarjansa. Itse kun tykkään kovasti meidän 8040A-kaiuttimista, voisin ihan hyvin nähdä Genelecit myös olohuoneessa. Sitten pitäisi kyllä pistää kaikki kaiuttimet uusiksi, joka olisi aikamoinen investointi. Toisaalta alkuun voisi lähteä hankkimalla nyt syksyllä esitellyn uutuusmallin 5051A:n, joka on kyllä jo itsessäänkin kallis. Vaikka olen kyllä edelleen sitä mieltä, että myös tuon pikkuveli 5040A viiden pikkukaiuttimen kanssa riittäisi meidän kerrostalokäyttöön. :) Genelecin kuunteluhuone oli harmittavasti niin ääriään myöten täynnä, että kaiuttimet jäi tällä kertaa kuulematta.
Pienet kaiuttimet tuntuvat muutenkin olevan nykyisin kovin “muodissa”. Vaikka totuus lienee se, että hyvin soiva pieni kaiutin on huomattavasti vaikeampaa ja sitä kautta kalliimpaa tehdä. Messuilla esillä ja kuunneltavina olivat mm. KEFin KHT-sarjan kaiuttimet, sekä Elipsonin Planet M:t. Molemmat edustavat keskihintaista luokkaa pienissä, kotiteattereihin suunnatuissa kaiuttimissa, mutta ovat jo iso askel ylöspäin markettien “kotiteatterijärjestelmistä”.
Muuten messuilla oli hieman hankala kuvata. Kuten mainittua, oli suurin osa näytteilleasettajista pienissä hotellihuoneissa, joihin vieraat eivät uskaltaneet mennä sisälle. Yleinen linjaus näyttää edelleen suosivan kirsikkapuusta tehtyjä massiivisia torneja, kuviin yritimme kerätä muutaman mielenkiintoisesti muotoillun kaiutinyksilön. Laitteissa linja tuntui taas suosivan mustaa ja kultaa, muuten yksinkertaista, mutta putket pitää näkyä. :) Sinänsä oli kiva huomata, että monessa huoneessa oli myös allaolevan kuvan NAD:in kaltaisia suhteellisen siroja laitteita, myös sellaisi joita voi jopa pitää esillä.
Jos oli hankala kuvata niin välillä oli myös hankala kuunnella. Ensinnäkin musiikkivalikoima oli aika suppea, koostuen lähinnä progesta ja klassisesta, jos halutaan kärjistää. Meitä kehotettiin ottamaan omia levyjä mukaan, mikä olikin siis ihan hyvä vinkki. Meidän CD:t on vaan pakattu pois ja siirretty tietokoneelle soitettaviksi. Toiseksi hotellihuoneet tiloina ovat hieman hankalia, ovea pitäisi pitää kiinni ja ihmisten pitäisi mahtua istumaan jne. Tilaisuudesta saisikin varmaan vähän enemmän irti jos olisi jotakin tiettyä katsomassa ja kuuntelemassa. Harvoin samasta paikasta löytyy näin suuri valikoima erilaista äänentoistoa vertailtavaksi.
Hifiexposta koukkasimme vielä pikaisesti Digiexpon ja Rajalan myyntipisteen kautta. Ihan näyttävä osasto muuten, jossa pääsi näpräämään mm. Canonin pitkiä ammattilaisputkia. Kamera tarttui mukaan, kuten tuli jo kerrottuakin.
Suuret kiitokset vielä Hifiharrastajat ry:lle kutsusta messuille sekä lyhyestä briiffaksesta siitä mistä siellä on kysymys. :)
[pinit]