20/11/11
Autokosmetiikkaa
Autoilusta ei ollut tarkoitus hirveästi tänne kirjoitella, mutta nyt oli pakko. Näköjään auton pesemiseenkin voi hurahtaa ja pakko myöntää, että minulle on päässyt käymään niin. :) Toisaalta kun on tullut tehtyä näinkin iso hankinta kuin auto niin miksi sitä ei pitäisi samaan tapaan puhtaana kuin kotiakin.
Auton pesemiseen ja puhtaanapitoon liittyy kaikenlaista “mystiikkaa”, josta yksi hyvä esimerkki on valtava puhdistus- ja hoitoaineiden kirjo. Omasta mielestäni ne muistuttavat hyvin paljon naisille myytävää kosmetiikkaa, on kaikenlaista hajusaippuaa, värikkäitä pakkauksia ja hassuja nimiä. On markettiaineet ja “merkkituotteet”, joita markkinoidaan toinen toistaan kummallisimmilla vaikuttavilla aineilla. Sama jatkuu myös tarvikkeissa, minäkin pesen auton lampaantaljasta tehdyllä pesuhanskalla ja kuivaan mikrokuitupyyhkeillä. :D
Aineissa on kuitenkin eroja, vaikka merkkituote ei aina olekaan parempi kuin markettituote. Usein suurin ero tulee siitä, että kalliimmissa aineissa käytetään luonnollisia ja biohajoavia ainesosia. Vahassa se tarkoittaa carnauba-vahaa, puhdistusaineissa mm. mänty- ja sitrusöljyjä. On olemassa eri aineet maalipinnan, muoviosien, ikkunoiden ja vanteiden puhdistamiseen. On miedompia pesuaineita joilla pestään usein ja toisaalta pinttynyttäkin likaa irrottavia liuottimia, joilla pestään vain ennen vahausta. Kummallisimman puhdistusaineen titteli menee taas puhdistussavelle, jota käytetään pesun jälkeen ennen vahausta ja jolla maalipinnan saa täysin puhtaaksi kaikesta sellaisesta liasta, jota ei välttämättä silmällä edes erota. Ja vaikka netistä saa tilattua kaikenlaista hienolta kuulostavaa, näyttävää ja tuoksuvaa, on lopulta yksi suurimmista suosikeistani kotimainen ympäristöystävällinen AS 40. Se vain sumutetaan veteen laimennettuna auton päälle ja huuhdotaan hetken vaikuttamisen jälkeen painepesurilla pois. Tulee usein jo riittävän puhdasta.
Hurahtamisesta on ollut ainakin se hyöty, että naarmuja on tullut ensimmäisen vuoden aikana aika vähän. Ja niistäkin naarmuista suurin osa tuli kun kerran erehdyin pesettämään auton käsinpesussa. Ja onhan tuo auton puunaaminen toisaalta välillä ihan terapeuttistakin, näkee heti kättensä jäljen. Alla vielä tuo meidän kulkupeli viimeisimmän kunnon puhdistuksen ja vahauksen jälkeen alkusyksystä.
16/11/11
Kesäkurpitsalastuja ja sienimuhennosta
Kuten on tullut jo muutamaan otteeseen mainittua on meillä taas syksyn jäljiltä sienivarastot pullollaan, lähinnä suppilovahveroita. Viime vuodeltakin on vielä vaikka kuinka monta annospussia pakastimessa. Ajattelimme siis tehdä sieniruokaa ja mikäs sen helpompaa kuin aina yhtä hyvä sienimuhennos. Tavanomaisen pastan sijaan päätimme hyödyntää jääkaapissa pyörineen kesäkurpitsan ja tehdä siitä sopivan lisukkeen.
Kesäkurpitsalastut ja sienimuhennos (2 annosta)
- 2 sipulia
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl voita
- suppilovahveroita tai muita metsäsieniä (pakaste tai tuore)
- 2 dl kermaa
- suolaa
- mustapippuria
- 1 suurehko kesäkurpitsa
- oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria
Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa tai kattilassa, kuullota sipuleita siinä parin minuutin ajan. Lisää voinokare sipuleiden joukkoon, ja heti perään karkeasti silputut sienet. Kuullota seosta kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Kaada kerma sieni-sipuliseoksen joukkoon, kuumenna kiehuvaksi ja anna sitten sakeutua hieman. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla.
Pese kesäkurpitsa ja leikkaa siitä päädyt pois. Leikkaa se sitten pituussuunnassa kahtia ja koverra siemenet pois lusikan avulla. Leikkaa sitten kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi vihannesleikkurin tai juustohöylän avulla. Voit halutessasi poistaa kuoren, mutta itse emme tätä tehneet.
Kuumenna sitten loraus oliiviöljyä pannulla. Laita suikaleet pannuun, mausta suolalla ja mustapippurilla ja kypsennä parin minuutin ajan.
Nostele lastut lautasille ja annostele päälle sienimuhennosta. Halutessasi voit hienontaa annosten päälle vielä hieman persiljaa.
Tästä tuli, ehkä vähän yllättäen, todella hyvää. Oliiviöljyssä paistettu kesäkurpitsa on aikamoista herkkua, eikä sienimuhennos petä koskaan. Vähän kuin olisi syönyt kaksi pastakastiketta samaan aikaan. :) Kesäkurpitsa toi kuitenkin sopivasti kaivattua raikkautta sienten maanläheiseen makumaailmaan.
Samalla tuli sitten otettua syksyn ensimmäiset salamakuvat ja onhan tässä taas totuttelemista ja harjoittelemista. Ei ihan nappiin onnistunut vielä, eikä kauaa viitsinyt ihmetellä ettei ruoka jäähdy. Tuli myös otettua ensimmäiset ruokakuvat 5D mkII ja Canonin 100 mm macro -yhdistelmällä. Siinäkin vähän totuttelemista vielä. Aika mainio yhdistelmä kuitenkin, kunhan oppii käyttämään. :)
15/11/11
Hopeanharmaa haavelista
Huh miten kiirettä on taas pitänyt! Kaikki ylimääräiset rahat menivät uuteen kameraan, mutta saahan sitä aina haaveilla uusista sisustusesineistä.
Nyt kun on koko ajan harmaata ja pimeää, niin olisi ihanaa sytyttää Steltonin komea laivalyhty parvekkeelle. Kotona kun ei ehdi valoisan aikaan olemaan lainkaan. Ja viikonloppuisinkin on ollut niin synkät ilmat.
Pienet hienot yksityiskohdat viimeistelevät sisustuksen. Eva Solon tyylikäs tiskiharja sopisi keittiöömme mainiosti, siihen ei tosin taida saada vaihtopäitä ihan joka marketista. Kylpyhuoneen Bliw-purkin taas vaihaisin mielelläni yllä olevaan Eva Solon saippuapulloon. Saman merkin peilirasia näyttää ainakin kuvissa upealta. Siinä olisi varmasti hyvin tilaa kaikille arkimeikeille. En ole harmi vain nähnyt sitä missään kaupassa täällä pääkaupunkiseudulla.
Mitä ruokapuoleen tulee, hankimme saletisti Eva Solon kaasugrillin, jos meillä joskus on oma piha. Toivotaan että on! Juhlavampaan kattaukseen olisi ihana laittaa Iittalan ohuen ohuet Kartio-lasit.
Kuvat: Finnish Design Shop
