Hansin hampurilaisbaari

Midhill, © avaruuasema

Chez Dominique ilmoitti lopettavansa toimintansa tämän syksyn aikana. Samalla Hans Välimäki mainosti, että jatkossa keittää lähinnä Midhill-ravintolaketjussaan. Pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa, että millainen burgeribaari tämä keväällä kotimaisen “watergate” skandaalin johdosta otsikoissa paistatellut ravintola on. Kerran olemme Linnanmäen Midhillissä käyneet, mutta nyt kävelimme ensimmäistä kertaa City-käytävän ravintolan ovesta sisään.

Ravintolahan on tyyliltään ronski amerikkalaistyylinen diner, joka tarjoaa ruokaa jollaista amerikkalaistyylissessä dinerissä voisi kuvitella tarjottavan. Burgereita, sormisyötävää ja ällömakeita jälkkäreitä. Mainosteksteissä puhutaan myös ranskalaisvivahteesta brasserie-sanaa viljellen. Ehkä sillä on haluttu ottaa etäisyyttä amerikkalaismielikuviin (lue: pikaruoka), kun ravintola kuitenkin pyrkii käyttämään laadukkaita raaka-aineita ja muutenkin tarjoamaan laadukkaasti valmistettua ruokaa. Tai sitten se viittaa ravintolan tarjoamaan aamupalaan jne. tarkoittaahan brasserie käytännössä Ranskan vastinetta brittien pubille.

Midhill, © avaruuasema

Tilasimme pulled pork – ja hummeriburgerit sekä yhdet tryffeliranskalaiset jaettavaksi. Juomat tulivat nopeasti pöytään, mutta ruokaa sai puolitäydessä ravintolassa odotella hetken aikaa. Tai sitten se nälkäisen aika vaan kului hitaasti. Possuburger oli mielettömän hyvä, liha mehevästi ylikypsää ja maut selkeitä ja toimivat erityisen hyvin yhteen. Burgerin oheen kuulunut dippikokoinen perunamuusiannosaiheutti alkuun hämmennystä kunnes tajusin maistaa sitä yhdessä burgerin kanssa. Hyvinhän se toimi. Hummeriburgeri oli kaikessa erikoisuudessaa myös loistava. Hummeria oli annoksessa suhteellisen paljon, mutta olihan tuo 22 euron hinta silti aika kova.

Burgereista innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruoat. Snickers-mutakakkua ja marenkia. Hyvää, mutta ehkä molemmat annokset makuumme liiaan makeita. Tässä ravintolassa jälkiruoan voisikin aivan hyvin jakaa seuralaisen kanssa, ei sen takia että annokset ovat valtavia vaan siksi, että ne ovat ylitsevuotavan makeita. Vähempikin siis riittää.

Midhill oli siis ruoan puolesta oikein positiivinen kokemus, hyvinkin samalla tasolla Köpiksen Cocks & Cowsin kanssa. Melkeinpä uskaltaisin väittää, että jos haluaa hyvän burgerin Suomesta niin tänne kannattaa suunnata. Mitään puoli-ilmaista pikaruokaa ravintolasta ei kuitenkaan saa vaan hinnat ovat ns. oikeiden ravintoloiden luokkaa. Kahdelta hengeltä meni burgereihin ja jälkiruokiin juomineen ja sideordereineen 75 euroa. Käydään toistekin.

Parapähkinäkeitto

Parapähkinäkeitto, © avaruusasema

Tilasin useita vuosia sitten jo toimintansa lopettaneessa Helsingin Bossassa parapähkinäkeittoa (onkohan Turussakaan enää Bossaa?). Se oli mielettömän hyvää ja olen siitä asti halunnut tehdä sitä kotonakin. Nyt käveli ihan sattumalta vastaan kuulemma ihan aito Brasialialainen resepti, jota oli pakko kokeilla kun mietimme, että minkä keiton teemme “taustoittamaan” nacho-fingerfoodiemme makuja.

Parapähkinäkeitto (6 annosta)

  • 3,5 dl parapähkinöitä
  • 1 l kanalientä
  • 2 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • muskotin kukkaa (1/4 tl jauhettua)
  • suolaa ja valkopippuria
  • 2,5 dl kermaa
  • 1/2 granaattiomenan mehu
  • 1/2 granaattiomenan siemenet (koristeeksi)

Paahda parapähkinöitä 200 asteessa uunin ylätasolla noin 10 minuuttia. Kääntele pähkinöitä välillä. Kun pähkinät ovat jäähtyneet raaputa kuoret pois. Kuumenna kanaliemi kattilassa. Itse lisäsimme litraan vettä kaksi fondinappia. Aja pähkinät tehosekoittemessa jauheeksi. Lisää muutama desilitra kanalientä joukkoon ja aja seos paksuksi tahnaksi.

Kuumenna paistokasaria keskilämmöllä, lisää voi. Kun voi alkaa vaahdota, nosta pannu sivuun levyltä ja vispaa vehnäjauho puuhaarukan avulla pikkuhiljaa sen sekaan. Siirrä pannu takaisin levylle ja kuumenna tasaisesti sekoittaen kunnes seos alkaa paeta pannun reunoilta. Lisää puolet kanaliemestä pikkuhiljaa voi-jauhoseoksen joukkoon samalla tasaisesti vispaten.

Yhdistä voi-jauhoseos sitten kanaliemen kanssa kattilaan ja sekoita se tasaiseksi. Lisää myös pähkinäseos ja mausta suolalla, valkopippurilla ja muskotin kukalla. Lisää joukkoon myös kerma, kuumenna ja anna kiehua hiljalleen noin 20 minuutin ajan.

Purista puolikkaasta granaattiomenasta mehu ja lisää se keiton joukkoon. Tarjoa keitto lämmitetyiltä lautasilta ja koristele annokset granaattiomenan siemenillä.

Omasta parapähkinäkeistostamme jäi valitettavasti granaattiomenan mehu puuttumaan, emme onnistuneet tätä hedelmää tällä kertaa kaupasta saamaan. Keitosta puuttui tietty hapokkuus, joka olisi mehun myötä siihen tullut. Emme myöskään voineet koristella annoksia granaattiomenan siemenillä. Käytimme koristeluun paahdettua paprikaa ja korianteria, jotka toimivat myös erittäin hyvin yhteen keiton muun makumaailman kanssa.

Vaikka keitto olikin samettista, täyteläistä ja hyvää niin jokin tästä jäi puuttumaan. Ei vaan tullut samanlaista elämystä kuin aikoinaan ravintolassa. Voi toki olla, että se ero tuli juuri siitä granaattiomenasta. Pitää joskus kokeilla uudelleen ja kehitellä reseptiä eteenpäin. Onko joku muu kokeillut tätä keittoa joskus? Kulkee nimellä Sopa de Castanha do Pará tai Brazil nut soup, ainakin tietääkseni. Suomalaisella nimellä ei löytynyt kuin yksi rohkea, joka oli tätä joskus yrittänyt tehdä. Ja sielläkin oli vissiin luovutettu. :)

Pikkupurtavaa meksikolaisittain

Indian, © avaruusasema

Meksikolaiset maut taisivat rantautua Suomen kotikeittiöihin joskus 90-luvulla. Ainakin meillä syötiin melko usein viikonloppuisin tacoja ja myöhemmin tortilloja. Ja syödään edelleen! Tasaisin väliajoin valmistamme viikonloppuillaksi fajitaksia. Tällä kertaa kuitenkin halusimme tehdä jotain pientä fingerfood-syötävää, joita on mukava napostella illanvieton yhteydessä.

Meksikolainen keittiö meille tarkoittaa rentoa, maukasta ja hieman tulista ruokaa, joka on ennen kaikkea melko helppo tehdä. Meksikoilaista ruokaa ei ikinä vain käydä syömässä nopeasti, vaan ääressä istutaan iltaan. Oletteko huomanneet saman? :)

Avokado-jokirapu-nachot (6 annosta)

  • 2 kypsää avokadoa
  • 1 tomaatti
  • 1 punainen chili
  • 1/2 pieni punasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1/2 limen mehu
  • suolaa ja mustapippuria
  • tuoretta korianteria
  • jokiravunpyrstöjä
  • Indian chili nachoja

Kalttaa aluksi tomaatti. Tee sen molempiin päihin ristiviillot ja upota hetkeksi kiehuvaan veteen, näin saat kuoren helposti pois. Kuori sitten tomaatti, poista kanta ja sisus, pilko pieniksi kuutioiksi. Halkaise avokadot, poista niistä kivi ja kuori sisus lusikalla irti kuoresta. Purista limen mehu ja sekoita avokadojen kanssa. Kuori ja hienonna punasipulin puolikas sekä valkosipuli sekä chili, josta on poistettu siemenet. Sekoita kaikki ainekset keskenään

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Laita tahna maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Nostele tahnaa lusikalla nachojen päälle juuri ennen tarjoilua. Asettele päälle jokiravunpyrstyö ja viimeistele hienonnetulla korianterilla.

Paprika-chorizo-nachot (6 annosta)

  • 1/2 punainen paprika
  • 1/2 vihreä paprika
  • 100 g chorizoa
  • 1 sipuli
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 5 rkl Indians chipotle salsaa
  • 1 tomaatti
  • ranskankermaa
  • tuoretta korianteria
  • manchego-juustoa
  • Indian natural nachoja

Puolita paprikat ja poista sisus. Paahda niitä sitten uunin ylätasolla kuori ylöspäin kunnes kuori alkaa paikoin mustumaan. Nosta paprikat suoraan uunista kylmään jääveteen. Kuori paprikat hetken kuluttua ja kuutioi ne pienehkoiksi paloiksi.

Kuutioi chorizo ja hienonna sipuli. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle, heitä chorizo pannulle ja paista muutama minuutti. Lisää tarvittaessa öljyä, jos lihat meinavaat ottaa pannuun kiinni. Lisää sitten sipulit pannulle ja kuullota kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää tomaattipyre ja paahda sitä hetki, jotta tomaatin kitkeryys taittuu makeudeksi. Lisää sitten salsa ja kuumenna.

Lisää juuri ennen annosten kokoonpanoa joukkoon tuore kuutioitu tomaatti (vain tomaatinliha) sekä hienonnettua korianteria. Nosta kastiketta Indians natural nachojen päälle, lisää nokare ranskankermaa ja koristele pienellä manchego-lastulla. Tarjoa heti, ettei nacho ehdi vettymään kastikkeen alla.

Tarjoilimme nachojen ohella vähän kuin alkupalana parapähkinäkeittoa. Vaikka sen syntyjuuret ovatkin Brasiliassa niin samettinen ja lempeä keitto toimi kivasti myös meksikolaisten makujen kanssa ja sopi erityisesti paahdetun paprikan kanssa yhteen. Pitää laittaa keiton resepti myös myöhemmin blogiin.

Indian, © avaruusasemaIndian, © avaruusasema

Teimme lisäksi vielä täytettyjä Indian kirsikkapaprikoita. Täytimme paprikat maustamattomalla tuorejuustolla, johon oli sekoitettu tuoretta korianteria sekä aavistus limemehua ja ripaus suolaa. Olimme aluksi suunnitelleet hieman monimutkaisemman mausteseoksen paprikoiden täytteeksi, mutta onneksi tuli maistettua yhtä paprikaa pelkällä tuorejuustolla. Kirsikkapaprikat olivat sen verran maukkaita, että täyte sai olla hyvin yksinkertainen ja raikas.

Indianin nachot kestivät yllättävän hyvin kosteaa täytettä ja napostelimme niitä vielä myöhään illallakin. Erityistä kiitosta täytyy antaa maukkaalle ja runsaalle tölkistä löytyvälle salsalle. Tietenkin purkki on haasteellinen kun sitä ei voi enää sulkea uudestaan, mutta sisältö sen verran maukasta, että tuskin mitään säilytettävää edes jää. :)

Indian, © avaruusasemaIndian, © avaruusasema

Käykää muuten klikkaamassa itsenne mukaan Indianin kilpailuun, jossa palkintona on Nachos Supreme -illallistarpeita koko heimolle.

blogirinki_logoYhteistyössä Indianin kanssa.