29/07/13
Bistro O mat
Viimeinkin tuli lähdettyä Kirkkonummella sijaitsevaan Bistro O mat:iin illalliselle. Monta kertaa siitä on puhuttu, mutta aina on tullut jotain muuta ohjelmaa. Jo alkuruokien jälkeen totesimme, että tänne tulemme varmasti uudestaankin. Ravintola nimittäin sijaitsee meiltä vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä.
Itse tilasin 3 ruokalajin menuun ja Mikko päätti poimia ruokalajit itse listalta. Alkupaloiksi otimme Chez Jasun suosittelemia etanoita ja maalaisleipää valkosipuli-yrttivoissa sekä haudutettua grillattua valkoista parsaa. Etanat olivat todella maukkaita, eikä valkosipulia oltu säästelty. Parsa-annos kaikessa yksikertaisuudessa oli loistava, maut ja rakenne oli kohdallaan. Täydellinen kesäillan alkupala.
Pääruoaksi menuun kuului Boeuf, joka sisälsi grillattua häränmarmorifileetä, valkoista parsaa ja bearnaisevoita. Liha oli todella hyvin maustettu ja muutenkin maut olivat kohdallaan. Pieni miinus marmorihärän hieman sitkeästä rakenteesta, mutta ehkä marmoriliha on aina hieman sitkeää? Mikko otti pääruoaksi klassikkolistalta löytyvän O Mat burgerin. Annoksena burgeri oli melko tavanomainen, mutta hyvin valmistettu. Erityisesti burgerin pihvi sai kiitosta täydellisestä kypsyysasteesta. Avokadokastike burgerin välissä oli yllättävä, mutta toimi mainiosti muiden makujen kaverina.
Tässä kohtaa aloimme olla jo todella täynnä, sillä annokset olivat melko suuria ja täyttäviä. Jälkiruoat oli kuitenkin vielä pakko maistella. Mocca Créme Brülée sitruunavaahdolla oli taivaallista. Brüléen sokerikuorrute oli rapeaa ja sitruunavaahto sopi yllättävän hyvin mokan kanssa, vaikka aluksi tämä yhdistelmä hieman epäilytti. Mikko tilasi superkauniin suklaamousse ja mandariinisorbetti -annoksen. Suklaamoussekakku oli aivan mielettömän hyvää ja mandariinisorbetti sopi moussen kaveriksi kuin nakutettu.
Kolmen ruokalajin illalliset kahdelle ja kaksi lasia viiniä kustansivat hieman alle 100 euroa, joten ei paha. Menuun ottamalla säästää varsinkin jos havittelee listan kalleimpia pääruokia. Harmi, että Taste of Helsingin suosikkiannostani, haukiburgeria, ei ollut tarjolla. ;) Mutta ilmeisesti se löytyy lounaslistalta.
25/07/13
Maailman parhaat kanelipullat
Innostuin taas leipomisesta ja päätin kokeilla hieman normaalista poikkeavaa korvapuustireseptiä. Aikaa tämä resepti kaikkine kohotuksineen ja keittiön siivouksineen vie noin 16 tuntia, mutta lopputulos on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Taikina eroaa normaalista pullataikinasta muun muassa siten, että siihen tulee vain 5 g hiivaa. Tämän hiivattomuuden kyllä maistaa pullien maussa, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä ruotsalaisen Martin Johanssonin reseptiä.
Pullat ovat makeudeltaan totisesti ruotsalaiseen makuun tehtyjä. Täytteestä ja takinasta voi hieman vähentää sokeria, jos pidät enemmän suomalaisista, ei niin makeista pullista. Toisaalta rapea sokerinen makeus kyllä kruunaa kanelipullan, ei näitä terveyseväiksi ole tarkoitettukaan.
Kanelipullat (36-40 pullaa)
- juuri
- 5 g tuorehiivaa
- 250 g vettä
- 250 g vehnäjauhoja
- taikina
- 650-700 g vehnäjauhoja
- 250 g maitoa
- 6 g suolaa
- 150 g sokeria
- 10 g kaardemummaa
- 150 g voita
- täyte
- 300 g voita
- 20-30 g kanelia
- 300 g sokeria
- 1 rkl vehnäjauhoja
- sokerikiille
- 1/2 dl vettä
- 1/2 dl sokeria
- ripaus aitoa vanjiljaa tai 1/3 vaniljatanko
Valmista ensin juuri. Sekoita hiiva, jauhot ja vesi keskenään yleiskoneen kulhossa. Juuri on niin löysä, että taikinakoukku ei saanut aineita sekaisin, joten kannattaa sekoittaa se puuhaarukalla tai lusikalla. Peitä kulho liinalla ja anna juuren tekeytyä 5 tuntia vedottomassa paikassa.
Ota voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Kiinnitä kulho yleiskoneeseen ja lisää vähitellen jauhot, suola ja maito juuren joukkoon. Voit vaivata taikinan myös käsin, mutta koneella se sujuu huomattavasti nopeammin. Kun taikina alkaa olla kiinteä, lisää joukkoon voi, sokeri ja kaneli. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Laitoimme aluksi 650g jauhoja, mutta taikina jäi sen verran tahmeaksi, että lisäsimme loput 50g vielä joukkoon. Nosta taikina hyvin jauhotetulle alustalle ja muotoile taikinasta pallo nostelemalla taikinan reunoja kohti keskustaa. Tässä kohtaa voit käyttää enemmän jauhoja jos taikina on tahmeaa. Käännä taikina ylösalaisin (ns. sauma pöytää vasten), peitä kelmulla ja anna nousta pöydällä vedottomassa paikassa 60 minuuttia.
Valmista tällä välin täyte. Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri, kaneli ja jauhot tasaiseksi massaksi. Tämä onnistuu parhaiten sähkövatkaimella.
Nosta levännyt taikina jauhotetulle alustalle ja kaulitse siitä mahdollisimman tasainen noin 80 x 40 cm levy. Jaoimme itse taikinan kolmeen osaan, koska tila ei riittänyt näin ison taikinan käsittelyyn. Levitä täyte levylle ja taita se kuin kirjepaperi (ennen vanhaan) Eli toinen reuna käännetään 2/3 osaa kohdalle ja taittamaton 1/3 sen päälle. Taikinalevy on nyt siis kolmikerroksinen. Tarkemmin vaiheet näet tästä videosta. Käännä avonaiset päät sivuille ja kaulitse taikinalevyä kevyesti hieman suuremmaksi. Ison levyn tulisi nyt olla noin 20 cm korkea ja 50 cm leveä.
Leikkaa taikinalevy ohuiksi nauhoiksi taikinapyörällä tai veitsellä. Kiepauta taikinanauha pariin kertaan sormiesi ympäri, vie häntä rullan yli ja piilota pää rullan alle. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta tästä videosta selviää paremmin miten homma menee. Voit myös kierää nauhaa varovasti kämmenellä ennen solmun tekemistä, katso video täältä. Keskikokoinen pulla painaa noin 60-70g.
Aseta pullat leivinpaperille, suihkauta päälle kevyesti vettä ja laita pellit kylmään uuniin yöksi. Anna pullien kohota ja tekeytyä noin 7-8h. Ota aamulla pellit ulos uunista ja kuumenna uuni 250 asteeseen. Kun uuni on valmis, laita pelti uuniin ja laske lämpötila 200 asteeseen. Paista pullia koosta riippuen noin 10-15 min. Jos haluat paistaa useamman pellillisen samaan aikaan, niin käytä kiertoilmaa. Ainakin omassa uunissamme tasaisimman paiston saa aikaiseksi paistamalla vain yhden pellin kerrallaan.
Valmista sokerikiille sillä välin kun ensimmäinen pelti pullia on uunissa. Laita vesi, sokeri ja vanilja kattilaan ja kiehauta seos. Kun pullat tulevat uunista, sudi ne kiilteellä.
Aluksi ohje saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta lopulta se on aika yksinkertainen. Aikaa vaan kuluu kohotuksiin runsaasti. Kannattaa siis aloittaa taikinan teko jo edellisenä iltapäivänä. Itse pyörittelimme pullia lopulta klo 02 yöllä, koska laitoimme juuren tulemaan hieman liian myöhään. No onneksi olemme vielä kesälomalla. Kannattaa myös katsoa nuo lyhyet Martinin tekemät videot, ne selventävät kummasti leivontavaiheita.
Näistä pullista tuli suorastaan täydellisiä. Maku on suussasulava ja rakenne pehmeä, mutta samaan aikaan rapsakka. Perustaikinan ohjetta voi hyödyntää myös tavallisiin pulliin. Jatkossa käytämme ehdottomasti tätä reseptiä kaikkiin pulliin, jos vain aikaa riittää kohottamiseen. Kaiken lisäksi taikina oli aivan unelma käsitellä. Se muotoutui pehmeästi kaulimen alla eikä ottanut missään kohtaa kiinni alustaan. Ainoa miinus on, että pullat ovat kiilteen vuoksi hieman tahmeita, joten kädet pitää pestä heti kun pulla on syöty.
24/07/13
Perunapizza
Tänä kesänä on lomaa tullut vietettyä niin ahkerasti ettei tänne blogiinkaan ole hirveästi tullut kirjoiteltua. Kaikenlaista on tullut kuitenkin tehtyä, vaikka tämän kesäloman pääajatus onkin ollut vain latailla akkuja sen suurempia stressaamatta. Muutama onnistunut ruokakokeilukin on kesään mahtunut niin niistä nyt ainakin voisi tännekin raapustella, etteivät pääse ihan kokonaan unohtumaan.
Yksi kesän onnistuneista oli tämä perunapizza, joka syntyi oikeastaan vähän vahingossa jääkaappia tyhjennellessä, vaikka perunapizzaa on kyllä pitänyt jo pitkään kokeillakin. Ranskankerma piti kaupasta hakea, mutta muut aineet löytyivät “nurkista”. Ohje onkin vähän viitteellinen, sillä tätä voi mm. yrttien osalta soveltaa makunsa tai saatavuuden mukaan.
Perunapizza (4 pizzaa)
- täyte
- 8 keskikokoista (uutta) perunaa
- oliiviöljyä
- timjamia (tuore tai kuivattu)
- persiljaa (tuore tai kuivattu)
- suolaa
- mustapippuria
- 4-6 kevätsipulia
- 200 g ranskankermaa
- 100 g gruyéreä, raastettuna
- 8 rkl kapriksia
- tuoretta timjamia tai oreganoa
- pohja
- 285 g vehnäjauhoja
- 255 g durum-vehnäjauhoja
- 17 g (1,5 pss) kuivahiivaa
- 1,5 tl suolaa
- 338 g lämmintä vettä
- 3 rkl oliiviöljyä
Aloita valmistamalla taikina pohjaa varten. Mittaa jauhot, hiiva ja suola yleiskoneen kulhoon ja sekoita. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää oliiviöljy sen joukkoon. Käynnistä yleiskone ja vaivaa vesi pikkuhiljaa valuttaen kuivien aineiden sekaan. Vaivaa tämän päälle taikinaa koneella vielä noin 5 minuuttia (tai käsin 10 min). Siirrä lämpimään paikkaan liinan alle kohoamaan noin tunniksi.
Taikinan noustessa on hyvin aikaa valmistella täytteet. Pese (tai kuori) perunat ja viipaloi ne noin 3 mm paksuisiksi viipaleiksi. Huuhdo viipaleita vedellä kunnes niistä ei enää irtoa tärkellystä. Kuivaa perunat suurimmasta vedestä. Kaada reilu loraus oliiviöljyä kulhon pohjalle, lisää muutama hyppysellinen kuivattua timjamia ja persiljaa sekä suolaa ja pippuria. Sekoita ja lisää perunaviipaleet öljyn joukkoon. Sekoita kevyesti ja siirrä sivuun maustumaan.
Raasta gruyére ja sekoita ranskankerman joukkoon. Leikkaa kevätsipuli pitkittäin neljään lohkoon.
Jaa taikina neljään osaan ja kaulitse ohuiksi levyiksi hyvin jauhotetulla alustalla. Anna pohjan levätä hetki ja sivele sille sitten ranskankermaseos, ripottele päälle kapriksia, asettele sopivasti perunaviipaleita ja sipulilohkoja.
Paista pizzaa 250 °C:ssa noin 8-10 minuuttia, pizzakiven tai kuuman uunipellin päällä. Parhaan lopputuloksen saa pizzakivellä kun uuni on lämmitetty jo hyvissä ajoin ennen paistamisen aloittamista.
Koristele tuoreilla yrteillä (timjami ja oregano toimivat hyvin), lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja tarjoa heti. Tykkäämme itse vielä murustella pikkasen sormisuolaa pizzan päälle, mutta tämän kanssa saa olla tarkkana ettei pizzasta tule liian suolaista.
Perunapizza on ehkä sellainen ruoka joka ei äkkiseltään tulisi mieleen. Kerran kun sitä maistaa niin ymmärtää kyllä miksi tällainenkin on keksitty. Toimii vaan todella hyvin. Maku on hienostunut sekä yksinkertainen ja sitä kautta raaka-aineiden hyvyydellä on onnistumisen kannalta iso merkitys. Kesän uusi sato (perunat ja sipuli) toimiikin tässä hyvin.
Kuten tuli jo mainittua syntyi tämä resepti hieman vahingossa, mutta kun jälkikäteen selaili netistä miten perunapizza pitäisi oikeasti tehdä, niin ei tämä nyt niin kaukana siitä ollut. Toiset tykkäävät tehdä pizzan tomaattipohjaisena ja toiset valkoisena pizza biancana. Meidän pizza on taas vähän enemmän sukua flammkuchenille, Alsacelaiselle pizzalle. Ranskankerman kun korvaa oliiviöljyllä ja gruyéren parmesanilla ja/tai mozzarellalla niin saadaan autenttisempi valkoinen pizza. Yrteistä tässä meidän mielestä parhaiten toimii timjami – persilja ja oregano sopivat myös kuten rosmariinikin. Ei muuta kuin kokeilemaan mikä omassa keittiössä toimii! :)
