Katselet juttuja tunnisteella "design"
09/06/13
Voiko lähiössä viihtyä?
Olen muutaman viikon ajan pikkuhiljaa selaillut Katja Lindroosin kirjoittamaa (ja Riikka Kantinkosken sekä Niclas Wariuksen kuvaamaa) mielenkiintoista MoMo -kirjaa (Modest Modern) eteenpäin ja samalla on tullut mietittyä lähiössä elämistä ja muutenkin lähiöiden syvempää olemusta. Kuten kirjan alkupuheessakin jo todetaan, on suomalaisten yleisimmät unelmat joko omakotitalo meren tai järven rannalla tai ns. “arvoasunto” arvoalueella kaupungin keskustassa. Suurin osa asukkaista kuitenkin asuu erilaisissa lähiöissä, joissa jo pelkästään termi lähiö saa monet nyrpistämään nenäänsä. Harva unelmoi lähiöelämästä.
Lähiöiden synty ja rakentaminen on pitkä tarina joka sai alkunsa ennen toista maailmansotaa fuktionalismin ja modernismin myötä, mutta suurin sysäys taisi olla sodanjälkeinen uudelleenrakennus, teollistuminen ja sitä mukaa kaupungistuminen. Tällöin lähiöt olivat uuden modernin aikakuden symboleita, joissa monet nykyasumisen itsestäänselvyyden esiteltiin ensimmäisen kerran suurelle massalle. Kirjassa on hyvin paljon mielenkiintoista tietoa historiasta ja siitä miten asiat liittyvät toisiinsa, ei siitä kuitenkaan tässä sen enempää. Kirja kun lopulta kertoo enemmän nykyisyydestä ja siitä miten näissä 50-70 luvuilla rakennetuissa lähiöissä nykyään eletään.
Itse olen lähinnä pohdiskellut sitä miten nykyrakentaminen ja 50-70 lukujen suurten lähiöiden rakentaminen eroaa toisistaan. Itse kun koen jonkinlaista viehtymystä varsinkin 70-luvun (alkupuolen) lähiörankentamiseen, mutta en lainkaan samassa määrin nykyiseen kerrostalorakentamiseen. Tähän on muutama syy, joista ensimmäisenä asuntojen pohjaratkaisut. Lähiörakentamisen kultaisina vuosina asunnot suunniteltiin hyvin eri tavalla, pääpaino oli asuintiloissa, pyörähdys-ympyröitä ei myöskään ollut keksitty joten eteistilat, säilytystilat, kylpyhuoneet ja keittiöt on suunniteltu usein tehokkaasti. Kääntöpuolena on se, että mm. keittiöt usein erillään asuintiloista ja suljettavia pieniä koppeja. Se mikä tämän aikakauden asunnoista kuitenkin tekee erityisen kiinnostavia on kevyet ja tarvittaessa siirrettävän väliseinät. Asunnot on usein suunniteltu niin, että kantavat seinät ovat ulkoseiniä ja sisäseiniä siirtämällä voi pohjarakatkaisuja muuttaa tarpeen mukaan. Uusissa asunnoissa pesutilat, pakollinen sauna, “puoliavoimet” keittiöratkaisut ja suuret eteistilat leveine käytävineen vievät asunnoista avaruuden.
Toinen ero tulee lähiöistä kokonaisuutena. 50-70 luvun lähiöitä rakennettaessa tonttimaa oli paljon halvempaa kuin nykyään, onhan moni lähiöistä rakennettu käytännössä senaikaiselle maaseudulle. Talojen väliin mahtuu enemmän vihreää ja viheralueita on harvemmin rakennettu aivan niin kliinisiksi kuin nykyään. Vanhat lähiöt on myös usein suunniteltu kokonaisuuksina jolloin joukkoon mahtuu monimuotoisempaa rakentamista. Nykyäänhän ei esim. 3-4 kerroksia kerrostaloja enää rakenneta, se ei ole tehokasta.
Voiko sitten lähiössä viihtyä? Itse ainakin viihdyn, olen melkein koko ikäni viihtynyt. Haikailen kuitenkin omakotitalon ja merenrannan perään kuten niin moni muukin. Syynä ehkä enemmän omakotiasumisen tuoma vapaus kuin se, että en “neukkukuutiossa” viihtyisi. Taloyhtiössä joutuu kuitenkin elämään niin paljon muiden ehdoilla. Lähiöt on aikoinaan rakennettu ajatukselle yhteisöllisyydestä ja nykyihmisen ollessa itsetuntoinen ja pidättyväisempi ei elävän lähiön yhteisöjä paase enää niin helposti rakentumaan. Usein halutaan pitää vain omat nurkat kunnossa eikä yhteiseen investoida. En kuitenkaan sano ettei päinvastoin voisi olla, ehkä ongelma on enemmän siinä, että vanhoissa lähiöissä asuu niin erilaista ja eri-ikäistä porukkaa. Niiden rakentamisen aikaan kun tavallinen asukas oli nuori lapsiperhe joka oli muuttanut muualta työn perässä.
Aiheesta innostuneena kävin hieman kuvailemassa yhtä omista lempi-lähiöistä eli Espoon Kivenlahtea. Siellä meren läheisyys tekee tietenkin oman vivahteensa, mutta itse pidän erityisesti siitä, että rakentaminen on monimuotoista ulottuen rivitaloista pienkerrostaloihin, isoihin muurimaisiin kerrostaloihin ja aina muutamaan korkeaan tornitaloon asti. Vaikka alue on melkein täyteen rakennettu niin siitä ei tule betoniviidakko-oloa, reunoilta löytyy kuitenkin ihan metsää. Hyvin suunnitellun lähiön arvostuksesta kertoo myös se, että sijainnin suhteen alueen asunnot ovat aika arvokkaita. Toki hintaa nostaa meren läheisyys, mutta silti.
PS. Tarkkasilmäiset voivat bongata MoMo -kirjasta muutaman tutunoloisen kuvan. ;)
09/05/13
Hottentotti
Kävimme tänään Plantagenissa ja meinasimme ostaa parvekkeelle kirsikkatomaattipensaan, mutta jätimme sen ostamatta sillä vieressä ollut nainen kertoi ystävättärelleen ettei se vielä selviydy näin kylmistä öistä. Tomaattipensas on muutenkin haasteellinen, sillä se levittää tahmaista pölyä ympärilleen, joten sisätiloissa sitä ei viitsi pitää.
Päädyimme ostamaan tällaisen söpön Crassula Hottentotin, jonka sijoitimme Lighthouseen Valkoisen Harmajan Suvia matkien. Kiitos vain vinkistä. :) Nopealla googletuksella selvisi, että mehikasvit viihtyvät kuivassa ja valoisassa paikassa. Toivottavasti emme kastele Hottentottiamme kuoliaaksi.
Lisäksi mukaan tarttui nippu Kalloja. Ne ovat niin kauniita. Plantagenissa on muuten suhteellisen edullisia leikkokukkia, vailkoima vaan ei ollut mikään kovin hyvä. Pääasiassa löytyi ruusuja ja rumia valmiskimppuja.
08/05/13
Vinkkejä lattianhoitoon
Kuten parketti-kirjoituksessa lupasimme, tässä tulee vinkkejä lattian hoitoon ja pesuun. Pääsimme haastattelemaan ehkä Suomen kovinta asiantuntijaa parketteihin liittyen, nimittäin Parketti Romanoffin toimitusjohtajaa Tommi Romanoffia.
Meillä itsellämme on ehkä pölyn kannalta haasteellisin lattia. Tumman puun päällä näkyy heti kaikki pöly. Melkein jo kävimme Romanoffilta tilaamassa harmaan lankkulattian, mutta pitää ensin löytää se uusi asunto tai tontti.
Kysyimme Tommilta parhaimmat vinkit lattian hoitoon ja hän kertoi, että pölyjen poistoon paras ja nopein puhdistuskeino on imurointi pehmeällä harjasuulakkeella. Jos imuriisi ei kuulu parkettisuulaketta, yleensä sen saa hankittua lisäosana. Parin viikon välein voi lattian pyyhkiä nihkeällä liinalla, jolloin pienimmätkin pölyhiukkaset saavat kyytiä. Jos pölyä pahempaa likaantumista ei ole, pesu pelkällä vedellä riittää.
Pesuaineissa kannattaa suosia parketille tarkoitettuja puhdistusaineita, mutta pesuliuos voidaan tehdä myös lisäämällä muutama tippa mietoa ja neutraalia puhdistusnestettä puhtaaseen veteen. Yleensä esimerkiksi tiskiaineet ovat mietoja ja hellävaraisia. Tämä toimii siis lakattuun parkettiin ja laminaattiin. Lakattuun parkettiin ei kannata mennä laittamaan mitään kaupoissa myytäviä parkettivahoja, sillä ne tukkivat puun pinnan ja niitä on mahdoton saada enää pois.
Öljyvahattu parketti taas tarvitsee pesun lisäksi hoitoöljyä kerran pari vuodessa. Kannattaa varmistaa, että hoitoöljy on saman tuoteperheen öljyä kuin alkuperäinen pintakäsittely. Parketti Romanoff tekee myös öljyvahattujen parkettien pintakäsittelyjä. Eli jos epäilyttää, niin kannattaa tilata ammattilainen paikalle, näin ei ainakaan pääse sattumaan mitään mokia arvokkaalle öljyvahatulle puulattialle.
Meidän vanha kuitunauhamoppimme sai kyytiä ja hankimme tilalle irrotettavalla liinalla varustetun mopin. Kuitunauhamoppi ei Tommin mukaan ole paras parketille, sillä sitä on vaikea saada tarpeeksi kuivaksi. Moppi tai moppiliina tulee puristaa niin kuivaksi, että siitä ei tipu vettä. Lisäksi moppiliina on helpompi pitää puhtaana, useimmat voi heittää suoraan pesukoneeseen ja ne kuivuvat paljon nopeammin kuin perinteinen moppi.
Tommi kertoi, että parkettiin tulleita naarmuja voi käsitellä korjauslakoilla, joita löytyy useita erisävyjä. Meidän täytyy laittaa korjauslakka ostoslistalle, sillä keittiöremontin yhteydessä lattiasuojan alle oli päässyt kivi ja yhdessä kohtaa keittiönlattiaa on ikävä naarmu. Öljyvahatun parketin naarmuja voi korjata hoitoöljyllä. Olemme kuulleet urbaanin legendan, että naarmut katoaa hankaamalla niitä saksanpähkinällä. Tommi vahvisti tämän urbaaniksi legendaksi ja suositteli kääntymään korjauslakkojen puoleen. Näin hieman arvelimmekin.
Kaiken puun, naturellin ja sävytetyn, väri muuttuu hieman vanhetessaan ja päivettyessään. Yleensä suurimmat värimuutokset tapahtuu 1-2 vuodessa, joten huonekalujen paikkaa kannattaa vaihdella uuden lattian kanssa. Meille on päässyt käymään niin, että keittiön pöydän pyöreän jalan alla on hieman vaaleampi läikkä.
Parketin hoito ja puhtaanapito ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä. Tämä haastattelu sai meidät innostumaan kevätsiivouksesta aivan uudella tavalla. Täällä mopit heiluu, mutta ikkunat odottavat vielä pesijäänsä. Palataan niihin myöhemmin.
Yhteistyössä Parketti Romanoffin kanssa.
[pinit]
