Katselet juttuja tunnisteella "fiiliksissä"
24/05/12
Parsapasta
Parsa on kyllä niin hyvää! Sitä voisi syödä loputtomiin. Valmistimme taas yhtä lempi pastaamme, jota teemme aina keväisin. Siihen tulee vihreää parsaa, runsaasti tuoreita yrttejä ja tietenkin voita ja kermaa. Voiko mikään olla parempaa. :)
Parsapasta (2 annosta)
- 6-8 kpl vihreitä parsoja
- 2-3 valkosipulinkynttä
- oliiviöljyä
- 20 g voita
- 2 dl kermaa
- kourallinen tuoretta persiljaa
- kourallinen tuoretta basilikaa
- kourallinen tuoretta oreganoa
- tagliatellea
- suolaa
- mustapippuria
- (valkoviiniä)
Laita pastavesi kiehumaan. Poista parsoista puumainen varsi ja halutessasi kuori parsat sekä pilko ne muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Pilko valkosipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä pannulla hetki. Jos haluat, voit tässä kohtaa lisätä joukkoon tilkan valkoviiniä ja antaa sen kiehahtaa. Lisää joukkoon parsat, mutta säästä nuput. Lisää voi ja paista parsoja hetki voissa. Kaada joukkoon kerma ja anna kiehua hiljalleen. Keitä pasta ja lisää nuput kastikkeeseen, kun pasta on paria minuuttia vaille valmis. Hienonna yrtit ja lisää ne kastikkeeseen aivan lopuksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Yhdistä kastike ja pasta ja tarjoa parmesanin sekä tuoreiden yrttien kera.
Kävimme muuten tänään taimitorilla ja nyt meillä on kassillinen yrttien taimia. Lisää juttua taimitorista tulossa myöhemmin.
[pinit]15/05/12
Jonty’s Ducks – viiniä ja ankkoja
Luomuviinit ovat nostaneet vahvasti päätään esille viime vuosien aikana. Alkon valikoimassakin niitä näkee jo mukavan runsaasti. Viineissä luomuhan tarkoittaa sitä, että viljely on tehty ilman keinotekoisia myrkkyjä tai lannoitteita. Kemikaaleja (kuten sulfiitteja) saa kuitenkin käyttää viininvalmistuksessa. Luomu auttaakin ehkä enemmän tuotantoalueen elinkelpoisuuden säilyttämisessä eikä suuremmin maistu itse viinissä. Toki viinin ja rypäleiden kärsimä kemikaalikuorma on paljon pienempi kuin teollisesti tuotetun viinin osalta, jonka voisi kuvitella vaikuttavan, jos nyt ei makuelämykseen niin viinin nauttimisen kokonaisvaikutukseen ihmisen keholle.
Meille tuli mahdollisuus tehdä pienimuotoista yhteistyötä Etelä-Afrikkalaisen Avondalen viinitilan luomu-viinejä Suomessa edustavan jakelijan kanssa ja mielellämmehän tähän viininystävinä lähdimme.
Luonnonmukaisia ja biodynaamisia menetelmiä viiniensä tuottamisessa käyttävä Avondalen viinitila on vielä suhteellisen nuori tila (perustettu 1997), joka siirtyi luomutuotantoon vuonna 1999. Tila on perheyritys, jota pyörittää pariskunta Johnathan ja Ginny Grieve. Viinituotannossaan tila soveltaa itse kehittämäänsa BioLOGIC® -lähestymistapaa, jossa yhdistetään luomu- ja biodynaamisen viljelyn toimintatapoja uusimman tekniikan kanssa.
Meillä maistettavana olleen Avondalen Jonty’s Ducks -punaviinin nimen taustalle kätkeytyy yksi tilalla noudatettava hauska viljely-rituaali. Tilalla viiniköynnöksille hyvin haitallisten etanoiden torjunta on nimittäin hoidettu poikkeuksellisella vaikkakin hyvin perinteisellä tavalla. Viinitilalla kasvatetaan ankkoja, jotka kuljetetaan aina aika-ajoin herkuttelemaan etanoilla viiniköynnösten juurelle. Tällä saavutetaan vastaava hyöty kuin käyttämällä myrkyllisiä torjunta-aineita. Avondale on julkaissut myös hauskan videon, josta näkee kuinka homma toimii. :)
Ankkojen lisäksi tilalla on kuulemma myös pöllöjä ja ampiaisia hommissa. Rypäleiden viljelyn lisäksi myös viinit pyritään tekemään mahdollisimman luonnollisesti: viinin on annettu käydä luonnollisesti, siinä ei ole käytetty geenimuunneltuja raaka-aineita ja sulfiittejakin lisätään vain viinin säilymiselle välttämätön määrä.
Itse Avondale Jonty’s Ducks 2009 (Alkon numero 427737) viininä on sekoitus Syrahia (60 %) ja Cabernet Sauvignonia (40 %) ja sopii erinomaisesti kesän grilliherkkujen kanssa. Itse grillasimme tällä kertaa kasviksia ja naudan ulkofileepihvit. Ja kyllä maistui! Viini on hyvin tasapainoinen, tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, hieman tammea ja aavistus nokea. Maultaan Jonty’s on rypäleidensä summa, marjaisa ja mausteinen sekä suhteellisen hapokas ja tanniininen, mutta tanniinit ovat hyvin tasapainossa eivätkä ole kovin pitkät. Kokonaisuutena viini on suhteellisen pehmeä ja jopa helppo, hapokkuuden tuodessa siihen luonnetta. Toimii erityisen hyvin ruokaviininä, mutta menee myös helposti seurusteluviininä, varsinkin jos sen kanssa tarjoaa pientä naposteltavaa.
Teimme myös pienen “sala-gallupin” Alkossa ja kysyimme mitä mieltä Alkon asiakaspalvelija oli Jonty’s Ducks viinistä. Hän kertoi, että viini on ehdottomasti Etelä-Afrikkalaisten viinien parhaimmistoa ja viini olikin saanut paljon kehuja heidän omassa tastingissaan.
Viinipullosta löytyy myös QR koodi, jota oli aivan pakko testata. Tämän ideana on siis antaa kätevästi ja nopeasti lisää tietoa tuotteesta. Latasin puhelimeen ilmaisen QR reader ohjelmiston, skannasin QR koodin ja olin hetkessä Avondalen sivuilla. QR readerin voi myös ostaa 79 sentillä, jolloin pääsee eroon mainoksista. Pitää vielä testailla ilmaisversion kanssa, että tuleeko appsia käytettyä.
10/05/12
SPIS
Kävimme täällä jo muutama viikko sitten, mutta kovan kevätkiiruksen keskellä ei vaan ole ehtinyt blogiin raportoimaan. SPIS on siis pienenpieni pohjoismaisia makuja tarjoava ravintola Helsingissä Kasarmikadulla. Viihtyisän rosoisesti mm. Design House Stockholmin ja HAYn kalusteilla sisustettu sali on tosiaan pieni, ravintolassa on vain 18 asiakaspaikkaa. Kattauksia on kaksi illassa ja vain niistä jälkimmäisessä tarjotaan yllätysmenua, jonka me päätimme syödä kera viinipaketin.
Ravintolan ruokalistalta löytyy siis pohjoismaisia makuja, pääpaino on kasviksissa ja koko menunkin saa kasvisvaihtoehtona. Toki listalta löytyy kalaa ja lihaakin. Raaka-aineissa puhtaus ja lähiruoka ovat valttia. Viinilista koostuu artesaaniviineistä, jotka on itse valittu suoraan tuottajilta.
Itse nautimme siis ravintolassa neljän ruokalajin yllätysmenun, jonka meille johdatteli toinen ravintolan omistajista Jani Kinanen. Ennen varsinaisen aterian alkua meille tarkoiltiin porkkanatikkarit ja sipulijäätelö keittiön tervehdyksinä. Näiden kanssa nautimme lasilliset blanc de blancs samppanjaa.
Ensimmäisenä varsinaisena annoksenamme tarjoiltiin selleriä ja maitoa. Annos jossa oli hauskasti saatu niinkin arkisesta raaka-aineesta kuin selleristä todella moniulotteinen annos ja ennenkaikkea keväisen kaunis.
Väliruokana tarjoiltiin toinen kasvisannos eli perunaa, sipulia ja suolaheinää. Tämäkin erittäin hauskasti arkisista raaka-aineista rakennettu pääsi yllättämään mohitahoisuudellaan. Tämän jälkeen keittiö lähetti meille pienen tervehdyksen vielä ennen pääruokaa. Valitettavasti ei millään muista, että mikä tuo tervehdys oli, mutta päällä oli ainakin siitepölyä. :) Tähän väliin on pakko mainita myös ravintolan astioista. Laseina oli itseoikeutetusti Riedeliä, mutta astioissa oli leikitelty hieman enemmän. Moni annoksista tarjoiltiin Nanna Bayerin uniikeissa keramiikka-astioissa.
Seuraavaksi saimme sitten pääruokamme, tällä kertaa kuhaa, fenkolia ja rakuunaa. Ja sen minkä annos ehkä ulkonäössä hävisi tuli kaikki takaisin maussa, moninkertaisesti. Aivan täydellisesti pehmeän kypsäksi haudutettu kuha sai päälleen herkullisen kastikkeen ja äärettömän hyvin annokseen sopivia paahdettuja hampunsiemeniä. Kuha ja hampunsiemenet ovatkin muodostuneet uudeksi omaksi suosikiksemme, olemme jo kotonakin niitä ehtinet valmistamaan. Kannattaa kokeilla.
Ennen jälkiruokaa saimme maisteltavaksemme pienen kupillisen vaahtoa, joka maistui kettukarkilta. Varsinaiseksi jälkiruoaksi tarjoiltiin maitosuklaata ja minttua tai tuttavallisemmin pätkis, aivan siltä se nimittäin maistui.
Erityismaininnan ansaitsevat vielä myös paikan pienet leivät, joita tarjoiltiin aina annosten välissä. Annosten ohella tarjotut viinit olivat hyviä ja varsin toimivia ruoan kanssa. Itse ihastuin varsinkin hapokkaaseen ja aavistuksen kuplivaan jälkiruokaviiniin, jonka nimi pääsi harmittavasti unohtumaan. Saimme myös maistaa oranssia viiniä, joka on kuulemma kovin pinnalla juuri nyt. Oranssi viini on siis yksinkertaistettuna valkoviiniä, johon on rypäleiden kuoret jätetty pidemmäksi aikaa mukaan kuin perinteisessä valkoviinissä.
SPIS on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ruoka on todellakin simppeliä pohjoismaista, jossa raaka-aineet ovat keskiössä ja maut kohdallaan. Koostumuksilla on kuitenkin hauskasti leikitelty ja paikka oli muutenkin erittäin rento. Annoksista ja viineistä kerrottiin asiantuntevasti aina tarjoiltaessa. Pienessä tilassa ei kovin intiimisti pysty ruokailemaan ja menun hintaa ei kerrottu etukäteen. Näistä pienet miinukset, mutta vastapainoksi paljon plussaa. Hinnaltaan ravintola ei ole edullisimmasta päästä, mutta edelleen varsin kohtuullisella hinnalla ruokailimme. Menemme aivan varmasti toistekin.
[pinit]