Katselet juttuja tunnisteella "helsinki"
04/03/15
Shanghai Cowboy ja fuusio-meksikolaista
Meksikolaista fuusio-keittiötä, sitä lupaa tarjota Helsingissä tällä hetkellä remontissa olevan Königin kellarissa sijaitseva ravintola Shanghai Cowboy. Helsingin ydinkeskusta ulkopuolella muutamassa eri osoitteessa kiertänyt ravintola löysi viime vuoden loppupuolella uuden sijainnin ja uuden omistajan Center-Inn ravintoloista. Ravintolaa pyörittää kuitenkin sama porukka ja menon pitäisi olla samanlaista kuin ennenkin, vaikka taustalta löytyykin nyt kotimainen ravintola-alan ketju.
Itse emme vanhoissa Shanghai Cowboyn paikoissa käyneet, mutta keskustelua ja pöhinää on ravintola eri piireissä herättänyt. Mielipiteitä on kuultu sekä puolesta, että vastaan – toiset on tykänneet, toiset ei. Viime viikolla pyörimme nurkilla, joten päätimme käydä kokeilemassa. Varttia vaille kolme oli kuitenkin vielä buffet-lounas käynnissä eikä silloin saanut tilata listalta, ja listaa nimenomaan halusimme testata. Hetkeksi muualle pyörimään ja sitten uusi yritys.
Hieman sekavan sokkeloisessa tilassa toimiva ravintola on sisustettu melkoisen rouheasti ja kuulemma halvalla. Paljon on kierrätettyä ja itse tehtyä, yleisfiilis on yllättävänkin toimiva. Osittain tila asettaa vähän haasteita (on ahdasta) ja toisaalta osa kalusteista tuntuu olevan hieman väärässä käyttötarkoituksessa. Pienet baareihin enemmän sopivat pöydät eivät ole ihan paras yhdistelmä runsaiden meksikolaistyylisten annosten kanssa. Ravintola onkin ehkä enemmän klubin tyyppinen kuin puhdas ruokaravintola ja sitä se kai yrittää ollakin. Kaveriporukalla iltaa istuessa ihan varteenotettavan oloinen paikka.
Mutta siihen ruokaan. Alkuun tilasimme nachoja ja romaine-salaattia kera guacamolen ja salsan. Itse paistetut nachot olivat todella herkullisia, guacamolessa maistui avokado ja salsa oli todella hyvää. Myös nuo romaine-salaatin lehdet toimivat yllättävän hyvin kokonaisuudessa. Hyvä napostelu-annos ja hyvä aloitus ruokailulle.
Pääruoaksi päädyimme, jostain kumman syystä, ottamaan samat annokset. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa kaksi jaettavaa annosta niin olisi saanut vähän laajemman kuvan ravintolan annoksista. Duck corn chalupa tuli siis molemmille, ylikypsää revittyä ankkaa, paria maustekastiketta ja vähän vihanneksia tarjottuna maissi-tacon päältä. Hieman hankalasti syötävä annos, ei onnistunut käsin ja kova “pohja” oli aavistuksen hankala haarukalla ja veitsellä, mutta maut olivat hyvät. Ankkaa oli todella paljon ja se hieman hallitsi makumaailmaa, kastikkeita olisi voinut olla enemmänkin, varsinkin jotain aavistuksen hapokasta. Annos olisi kestänyt myös hieman enemmän potkua eli chiliä. Nämä kuitenkin pikkujuttuja ja maistui kyllä.
Annokset olivat runsaita, joten tänne ei välttämättä kannata mennä pienellä nälällä, ainakaan syömään. Hinnat Shangahai Cowboyssa olivat vähintään kohtuullisia ja ainakin meidän tilaamat annokset olisivat olleet hyvin jaettavissa. Ruoka ei ehkä ollut kovin tyylipuhtaan meksikolaista, vaikutteita on paljon aasiasta ja vähän muualtakin, sitä fuusiota siis. Seuraavaksi sitten se toinen paljon kehuja saanut eli Patrona, joka taitaa olla huomattavasti selkeämmin meksikolainen ravintola.
11/01/15
Passio keittiö & baari
Taloudellisesta taantumasta huolimatta Helsinkiin on viime vuoden aikana noussut monta uutta ravintolaa. Samalla moni pitkän linjan ravintola on sulkenut ovensa. Varsinkin tähtiravintoloilla on ollut tiukkaa, kuten viime päivien uutisoinnistakin on saanut lukea. Jonkinlainen myllerrys on käynnissä, mutta se ei ole asiakkaiden kannalta aina välttämättä niin huono juttu. Uudet jutut pitää mielen virkeänä ja uudet tuulet on nimenomaan ne mitkä ovat ravintolakentässä puhaltaneet.
Selkeys, raaka-aineiden kunnioitus sekä rentous, mutta samaan aikaan kokonaisvaltaisuus ovat asioita, jotka ovat pinnalla. Monessa ravintolassa on palattu juurille – hyvään helposti lähestyttävään ruokaan ja mutkattomaan palveluun. Asioita tehdään samaan aikaan kuitenkin eri tavalla ja kokeillaan aiempaa rohkeammin. Asiakkaana tämä lisää monen ravintolan huokuttelevuutta huomattavasti. Vierailtavien ravintoloiden lista onkin paisunut jo melkoisen pitkäksi. Tältä listalta saatiin kuluneella viikolla vedettyä yksi nimi yli, kun suuntasimme bloggaajakavereiden kanssa keskiviikkoiselle illalliselle viime keväänä aloittaneeseen Passioon.
Passiossa toistuu moni uusissa ravintoloissa vaikuttava trendi, raaka-aineet tulevat läheltä, skandinaavisille mauille on annettu ansaitsemansa arvo ja paikka näyttää ja tuntuu omistajiensa näköiseltä, omistajat ovat läsnä. Se mikä ravintolan erottaa muista, loytyy taustoista. Yksi ravintolan omistajista, Jussi Hukkanen, pyörittää Savonlinnassa maineikasta Panimoravintola Huvilaa. Panimoravintola antaakin mahdollisuuden yhdistää ruokaa itse tehdyn oluen kanssa. Selkeä nouseva trendi ravintoloissa, johon moni ei samaan tapaan pysty vastaamaan. Omat oluet ovatkin ehdottomasti paikan erikoisuus.
Jesse Vottosen luotsaaman keittiön osalta Passio noudattelee hyvin kotimaista ja skandinaavista linjaa, ainakin makumaailman suhteen. Keittotyyli noudattelee ranskalaista, aika klassista tyyliä. Komponentteja on lautasella paljon, mutta annokset ovat puhtaasta fine diningistä poiketen runsaita eikä ruoan rakenteilla ole lähdetty turhaan leikittelemään. Maku ja kypsyydet ovat keskiössä.
Ravintolan ruokalista on hyvin yksinkertainen, tarjolla on kolmen tai viiden ruokalajin maistelumenut, tai päivän kala-, liha- ja kasvis-pääruoat sekä jälkkäriä. Kaikki vaihtelee sen mukaan mitä kunakin päivänä on raaka-aineiden osalta saatu ja mikä on kaudella parhaimmillaan. Pöytäseurueessamme päädyimme kolmen ruokalajin menuun, josta onnistui mainiosti myös muutamat erikoisruokavaliot. Kolmen ruokalaji lisäksi menu sisälsi kaksi “keittiön tervehdystä”, jotka itsessään olivat kyllä ihan annoksen kokoisia, eivät vaan suupaloja. Nälkä ei missään tapauksessa siis jäänyt, päinvastoin. Menun hinnan ollessa 49 euroa oli hinta-laatusuhde erinomaisesti kohdallaan.
Alkuun, ennen varsinaisen menun alkua, saimme erinomaisen peura carpaccion, jossa erityisesti makeaksi paahdettu lanttu herätti pöydässämme ihastusta. Alkuruokana tarjottiin silakkaa, kasviksia ja briossia, kaunis kylmä annos, jossa etikkainen silakka sai mainiosti seuraa muista komponenteista. Hyvin pohjoismainen annos makumaailmaltaan. Pääruoaksi marmorinautaa, kasviksia, sipulipyrettä ja bernaise-kastiketta. Menun “tylsin annos”, jossa kaikki oli kuitenkin niin kuin pitääkin, oli hyvää. Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme maistettavaksi ihanan kuohkeaa sitruunakakkua. Menun päättii vadelmapannacotta kera praliinijäätelön.
Passio oli hyvin miellyttävä kokemus, ruoka oli erinomaisen hyvää ja hinta-laatusuhde erinomaisesti kohdallaan. Palvelu pelasi ja olisi joskus mielenkiintoista käydä maistamassa menu uudelleen ravintolan oluiden kanssa paritettuna. Tällä kertaa tyydyin ottamaan vain pienen lasillisen ravintolan stoutia pääruoan kanssa. Erinomaisen raikas ja helposti kulautettava olut olikin, ei raskaan maltainen, millaiseksi stoutin yleensä miellän.
* * *
Tiskivuoren emäntä tykkäsi kanssa.
12/12/14
Grotesk pikkujoulutunnelmissa
Vietettiin pari viikkoa sitten bloggaajaporukassa pikkujouluja Groteskissa, ravintolassa joka aiemmin tänä vuonna nousi otsikoihin muuttaessaan ruokaviinien hinnoittelun asiakasystävällisempään suuntaan. Jokaiselle pullolle lasketaan 20 euron kate, sillä selvä. Grotesk myös uudisti syksyllä ruokafilosofiaansa isolla kädellä, fine dining korvattiin ronskimmalla ja yksinkertaisemmalla otteella. Puuhiiligrillillä valmistettu, ravintolan keskellä lihakaapissa kypsytetty liha on eri annosten keskiössä.
Itse emme olleet Groteskissa ennen syöneet. Naapurista löytyvässä, varmasti Helsingin upeimmalla drinkkivalikoimalla varustetussa baarissa olemme sen sijaan useammin käyneet. Samassa tilassa aikoinaan sijaitsi Jyrki Sukulan ravintola Via, jossa taisimme käydä useammankin kerran. Paikka on siis tuttu, mutta eri ravintolan ajalta. Ravintolasali on iso, asiakaspaikkoja on paljon, joten paikka oli hyvinkin luonteva pienelle pikkujoulu-illalliselle. Suuri kiitos vaan soppa-Hannalle tilaisuuden järjestämisestä.
A la carte -tilausten sijaan oli sovittu, että pöytään tuodaan jonkinlainen läpileikkaus ravintolan tarjottavista. Alkuun erilaisia kylmiä annoksia jaettavaksi ja päälle lihaa ja kalaa. Jälkiruokaa sitten sitä haluaville. Ilta kuitenkin aloitettiin Kyrö Distilleryn erinomaiseen giniin tehdyllä Gin Tonicilla, Sillä Sipulin Merituulin suosituksesta. Jotenkin ginistä tuli tätä kautta illan teema ja illallinen myös päätettiin gin toniceilla. Kotimaisen ginin loputtua pöytään tuotiin muuta erikoista valittavaksi.
Alkupaloista suurinta herkkua oli ankanmaksamoussea, briossia ja mustikkahilloa sekä kotimaista mätiä, talon crème fraiche ja perunaohukaisia. Eikä ihanassa possunkyljessäkään mitään vikaa ollut. Pääruokina meille tarjoiltiin muun muassa pitkään raakakypsytettyä nautaa “tomahawk” sekä kokonaisena grillattua forellia (= kala). Kala oli herkullista, tomahawk ehkä turhan raskasta omaan makuuni, mutta voiton vei ahvenanmaalta tullut karitsankare. Ja sitten vielä niitä Groteskin kuuluisia, taivaallisen hyviä ranskalaisia, kastikkeita unohtamatta.
Rehellistä, yksinkertaista ja selkeää ruokaa, joissa pääraaka-aine oli kaikki kaikessa. Mielikuvissa Grotesk on ennen kaikkea liharavintola, mutta ainakin meidän illallisella näkyi, että osaamista on myös muilla osa-alueilla. Eikä eksoottisempia raaka-aineita, kuten merisiiliä, pelätä käyttää. Mukavan tunnelmallinen ravintolasali, vaikka tila on iso. Hauskaa tietenkin taas oli, josta kiitos kuuluu erittäin mukavalle seuralle.
