Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
25/11/13
Bocanáriz
Bocanáriz on Santiagossa Chilessä sijaitseva viinibaari ja ravintola jolle löytäisi mielellään suomalaisenkin vastineen. Ravintolan vain Chileläisiä viinejä sisältävä viinilista on vaikuttava. Yli 300 viinin kokonaisvalikoimasta on poimittu 35 viiniä joita saa myös laseittain. Laseittain tarjoiltavat viinit ovat tyhjiösuljettuina oikeassa tarjoilulämpötilassa, tottakai. Viinin kaveriksi ravintolassa tarjoillaan tapas-tyyppistä pientä suupalaa sekä bistro-henkisiä isompia annoksia.
Se mikä paikasta tekee erikoisen on, että ruoka seuraa viiniä eikä toisinpäin, kuten yleensä. Ruoat on ryhmitelty perusmakujen suhteen siten, että viinit olisi mahdollisimman helppo valita annosten yhteyteen. Jos tietotaito ei riitä niin apua onneksi myös löytyy erittäin asiantuntevan henkilökunnan puolelta. Toinen erikoisuus on tiettyyn makumaailmaan tai teemaan sovitetut “viinilennot”, jotka sisältävät kolmen lasin valikoiman erilaisia, mutta jollakin yhdistävällä tekijällä varustettuja viinejä, joita voi sitten vertailla ja maistella ruoan kanssa, tai ilmankin. Jokaisen viinilasin kaulan ympärille on kiinnitetty paperi, josta selviää mitä viiniä lasissa on, erinomainen idea tämäkin. Viinit tarjoillaan 5 cl annoksina pienistä viinilaseista, joten lentoja voi ihan hyvällä omallatunnolla tilata jokaiselle ruokalajille, kuten mekin teimme. :)
Viinit olivat hyviä, erikoisia ja toivat todella erilaisia vivahteita esiin itsestään kuin myös ruoasta. Ruoka oli myös erinomaisen hyvää. Erityisesti alkuun nauttimamme tapas-annokset olivat loistavia, eikä taso notkahtanut muutenkaan. Ruoka oli simppeliä, konstailematonta ja hyvistä raaka-aineista tehtyä. Ei ehkä aina niin kaunista, mutta herkullista. Viinit ja varsinkin “viinilennot” ovat kuitenkin se pääsyy miksi tänne kannattaa eksyä, jos Santiagoon asti tulee lähdettyä. Missään muualla Chilessä ei pääse käymään läpi yhtä kattavaa poikkileikkausta siitä mitä maan viininviljelyssä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Pöytävaraus paikkaan on aikalailla pakollinen. Samanlaista Suomeen kiitos! Tosin ei mikään pakko toteuttaa vain suomalaisilla viineillä.
29/10/13
Vielä Tallinnasta: Kolm Sibulat
Toisena ravintolana Tallinnan ruokamatkaltamme on pakko nostaa esiin itseasiassa Kohvik Moonin kanssa samoille omistajille kuuluva Kolm Sibulat. Zastserinskin perheen ravintoloihin kuuluu näiden kahden lisäksi vielä Ö, jossa emme itse ole (vielä) käyneet. Kun Moon oli slaavilais-skandinaavinen, nojaa Kolm Sibulat vielä vähän enemmän itään yhdistäen slaavilaiseen ruokaan mm. japanilaisia raaka-aineita ja maku-maailmaa.
Kolm Sibulat oli tyyliltään sellainen, että sinne voisi mennä illallisen lisäksi aivan yhtä hyvin lounaalle ja miksei myös kahville ja pienelle välipalalle. Ravintola on kuitenkin hieman turhan kaukana Tallinnan keskustasta, että turistina sinne tulisi pelkälle kahville eksyttyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ravintolaa ei kannattaisi lähteä etsimään vaikka vähän kauempaa, päinvastoin. Itse söimme ravintolassa hieman myöhäisen lounaan juuri ennen lähtöämme takaisin kohti Helsinkiä.
Itse ravintola oli ensivaikutelmaltaan rosoinen ja rento sekä selvästi nuorekas. Myös henkilökunta oli selvästi aika nuorta, tiesivät kuitenkin hyvin ruoasta ja palvelu pelasi. Paikasta tuli sellainen mielikuva, että se palvelee monen paikallisen toisena olohuoneena. Ravintolassa olikin muita vierailemiamme paikkoja enemmän lapsiperheitä ja kaveriporukoita viettämässä aikaa.
Ravintolan ruoka oli tyyliltään kokeilevaa, mutta silti hyvin maanläheistä ja annokset oli koottu melko perinteisesti suurempia kikkailematta. Makuja oli kuitenkin käytetty erittäin mielikuvituksellisesti. Ruokalista oli aika lyhyt, mutta siltä löytyi silti niin lihaa, mereneläviä kuin kasvisannoksiakin. Makuaailma oli yhdistelmä bistro-tyyliä, slaavilaista ja itämaista. Annokset olivat suhteellisen kookkaita, joten tänne kannattaa mennä nälkäisenä. Ravintolan hinta-laatusuhde on erinomainen, tänne kannattaa ehdottomasti poiketa jos on Tallinnassa yhtään pidempään. Päiväristeilyllä voi olla hieman liian kaukana ellei taksilla ajele.
Itse tilasin alkuruoaksi lohi-tonnikala tartarin ikivääri-lime pikkelsillä. Tämä oli erinomainen valinta ja todella mainio annos. Suola, happo, tulisuus ja muut maut erinomaisesti tasapinossa. Annos oli erikoinen komponenteiltaan, ehkä vähän leikittelevä, mutta kokonaisuus toimi erinomaisesti ollen samalla maukas, tasapaoinoinen, raikas, mutta ei raskas. Pääruona kanssa tarjoiltu punaviini otettiin tarjoilijan suosituksen perusteella. Se oli erinomainen yhdessä ankan kanssa.
Tia puolestaan tilasi kampasimpukoita chili-inkivääri aiolilla, ja tietenkin pikkupullon proceccoa sen kaveriksi. Kampasimpukat oli verhottu gratiiniin joka oli rakenteeltaan kevyt, mutta hieman raskas kaikessa juustoisuudessaan. Kampasimpukat olivat täydellisen kypsyisiä. Pääruokakin pysyi merenelävissä ja pöytään tuotiin grillattua tonnikalaa kikherneillä. Erinomaisesti maustetussa annoksessa esille nousi kikherneiden mainio kastike, tonnikalan jäädessä turhan kevyesti suolattuna hieman taka-alalle.
Omassa pääruoassani suolainen ja pinnaltaan rapea ankanrinta sai vastapainokseen makean kurpitsan ja kumkvatti-kastikkeen. Happoa annokseen toi sitruunaruoho. Kuten alkuruokakin oli tämäkin raaka-aineiltaan poikkeuksellinen annos, raikas ja kekseliäs kokonaisuus. Pieni miinus kuitenkin aavistuksen ylikypsästä ankasta.
Jälkiruoassani yhdistyi lähes klassiset maut, mutta jälleen kerran kekseliäästi koottuna. Makea ja hapokas, pehmeä kirsikkahilloke yhdistyi rapeaan crumbleen ja raikkaaseen vaniljamaitoon, kardemumman tuodessa itämaista vivahdetta kokonaisuuteen. Olisin voinut syödä tätä vaikka kuinka paljon. Tian panna cotta oli kermainen ja maukas. Jälkiruokien kanssa tarjoiltu cappuccino oli yksinkertaisesti erinomainen, koko reissumme paras. Tässä ravintolassa kannattaa siis käydä myös vaikka vain kahvilla.
Tässä vaiheessa olimme täynnä kuin turusen pyssyt, joten maistoimme myös paikan itsetekemät snapsit ruoansulatusta auttaaksemme. Ne olivat hyvin samanlaiset kuin Moonissa, mutta tällä kertaa kirsikasta tehdyt.
Kannattaa käydä. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen paikka. Ravintola oli lounasaikaankin täynnä ja jopa sunnuntaina melkein kaikissa pöydissä varaus illaksi, joten pöydän varaaminen etukäteen voi olla paikallaan, ainakin viikonloppuna.
07/10/13
Kohvik Moon
Aloitetaan suoraan Tallinnan ruokamatkamme suurimmasta kohokohdasta. Ravintola Kohvik Moon taisi nousta meidän kolmen hengen porukkamme yksimieliseksi suosikiksi kaikkien käymiemme ravintoloiden joukosta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus käydä täällä lounaalla, mutta onneksi aikataulu menikin erinäisten sattumien johdosta uusiksi ja päädyimme ravintolaan illalliselle. Harmittavasti kuitenkin päivän toiselle illalliselle, joten nälkäänsä ravintolassa ei tarvinut syödä.
Kohvin Moon on siis nimestään huolimatta täysiverinen ruokaravintola, joka sijaitsee hieman piilossa Tallinnan sataman läheisyydessä. Ravintolan ruoka on tyyliltään slaavilaista, mutta modernilla otteella ja tarjolla on puhtaita, aavistuksen tummia luonnollisia makuja. Listalla näkyi myös syyskauden kasvikset ja riista ilahduttavasti. Sisutukseltaan paikka on konstailematon, yksinkertaisen hillitty ja siisti, ehkä jopa aavistuksen skandinaavinen.
Alkuruoaksi tilasin perinteiset tattariblinit kera siianmädin, punasipulin ja smetanan. Blinit tuotiin tirisevän kuumana pöytään, ne olivat täydellisen rapeita pinnalta ja ihanan kuohkeita sisältä. Lisukkeet olivat tuoreita ja annos toimi kokonaisuutena. Mikään kovin erikoinen annos tämä ei ollut, vaan erittäin hyvin tehty klassikkoannos. Tia otti alkuun kantarelli-tattigratiinin marinoiduilla puolukoilla ja briossilla, joka oli myös erinomaisen maukas ja raaka-aineita kunnioittava. Briossi oli hieman raskas, tulimmehan ravintolaan täydellä vatsalla. :)
Pääruoaksi tilasin alkuruoan kanssa samaa yksinkertaista linjaa noudattelevan lampaan kotletin tomaattikastikkeessa, kera munakoisopaistoksen ja papujen. Lammaskotletti oli mielettömän hyvin tehty, juuri oikean kypsyinen, samettinen sisältä ja hyvin yrteillä maustettu ja juuri sopivan suolainen. Munakoisopaistos oli herkullisen yrttinen ja raikasti kokonaisuuden. Tomaattikastike toimi kaiken yhdistäjänä. Pavut olivat hieman irti kokoaisuudesta ja olisi mielestäni voinut jättää poiskin, vaikka ei niiden maussa mitään vikaa ollut. Tia otti pääruoaksi sampea punaviinikastikkeessa, perunaröstin ja juuriselleripyreen kera. Muuten mielettömän hyvän kokonaisuuden yleisvaikutelmaa hieman laski se, että kala oli päässyt aavistuksen ylikypsäksi. Pääruoista pitää vielä mainita Annan tilaama hirvifilee, joka oli annoksena todella kaunis. Juureksia oli osattu käyttää todella hienosti myös visuaalisesti.
Ruoan kanssa nautimme lasilliset tarjoilijan suosittelemia viinejä. Itse otin Shirazia, joka oli hyvä yhdistelmä sekä alku- että pääruoan kanssa. Punaviini tuotiin oikeaoppisesti hieman jäähdytettynä pöytään. Viinit ja muut juomat osattiin suositella ja esitellä erinomaisesti ja niitä löytyi paljon myös laseittain nautittaviksi. Kaikki viinit tarjottiin samanlaisista laseista, mutta ainakin omani toimi siitä hyvin. Hauskana yksityiskohtana vesi tarjoiltiin pöytään kannussa kurkulla ja puolukoilla maustettuna. Toimi hyvin aavistuksen raskaiden annosten raikkaana vastapainona.
Tässä vaiheessa vatsa oli jo hirvittävän täynnä, joten päätimme tilata vain yhden jälkiruoan jaettavaksi. Ja jälkiruoan kyytipojaksi “Normadialaisen reiän” eli pienen digestiivin. Jälkiruoaksi valikoitui Napoleon leivos puolukkahillolla. Leivos oli samanaikaisesti juuri sopivan rapea ja kostea, erittäin makeaa leivosta tasapainoitti hapokas puolukkahillo sekä erittäin hyvin tehty cremé patissere. Ehkä paras koskaan nauttimani versio tästä klassisesta leivoksesta. Jälkiruoan kanssa kokeilimme ravintolan omia snapseja jotka saivat toimia ruoansulatuksen kiihdyttäjinä. Aronia- ja pihlajasnapsit olivat sopivan tasapainoisia ja erittäin hyviä nekin. Saimme myös erinomaiselta tarjoilijaltamme ohjeet kuinka samaa snapsia voi tehdä kotona.
Tarjoilu tosiaan tässä ravintolassa toimi. Palvelu oli koko illan ajan erinomaista, ystävällistä ja rentoa, mutta hyvin asiantuntevaa. Tarjoilijamme oli aivan huipputyyppi. Asiakkaan lyhyt empiminen osattiin loistavasti täyttää annosten suosittelulla ja koko tarjontaa osattiin myydä mitään tuputtamatta. Annoksille löytyi myös hyvät kumppanit juomista ja niiden valinta osattiin myös perustella ja tarvittaessa tarjota myös muita vaihtoehtoja. Tarjoilija tunsi läpikotaisin mitä ravintola tarjoaa ja miten kaikki toimii keskenään. Tietoa löytyi myös ruoka- ja viinilistan ulkopuolelta ja jäi todella asialleen omistautunut vaikutelma.
Tallinnassa kovin harvassa ravintolassa on talon viinien lisäksi mitään muita tarjolla laseittain, täältä löytyi kuitenkin useampi vaihtoehto. Ruoka oli siis selvästi juuriltaan slaavilaista ja venäläisen keittiön klassikoita löytyi listalta monia. Ruoka oli siis tyyliltään yksinkertaista, runsasta ja vähän raskastakin. Yrttejä ja mausteita oli kuitenkin käytetty upeasti tuomassa raikkautta kokonaisuuteen, annokset olivat samalla yksinkertaisia ja runsaita, mutta eivät kookkaita ja niissä oli keskitytty hyvin valmistettuihin pääraaka-aineisiin. Kypsyydet olivat kohdallaan ja raaka-aineet selvästi laadukkaita. Astiat ja ympäristö toistivat sopivasti annosten sanomaa. Hinnatkin olivat kohdallaan, kolmen ruokalajin illallisen viineineen nautti noin 40 eurolla per henki. Ravintolan ainoa miinus tulee raskaasta ilmasta ja huonohkosta ilmanvaihdosta. Sisällä oli koleana alkusyksyn iltanakin todella kuuma. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä jos Tallinnassa käy. Viikonlopuksi kannattaa pöytä varata hyvissä ajoin, ravintola oli aivan täynnä kuin sinne menimme.
[pinit]