Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
02/10/13
Ruokamatka Tallinnaan
Haha! Ei olisi uskonut tämän päivän koittavan, mutta tuli todistettua että ravintoloissa käyminen voi muuttua melko rankaksi. Visit Estonia kutsui meidät nimittäin pidennetyksi viikonlopuksi Tallinnaan vierailemaan seitsemässä Viron Top-50 ravintoloista. Seitsemän ravintolaa vajaassa kolmessa päivässä tarkoittaa, että ainakaan nälkä ei ehtinyt tulla eikä hotellin aamiaisella kannattanut kahvia kummoisempaa ottaa. Mutta olihan samalla todella upea kokemus, sai kerralla hyvän kuvan siitä mitä Viron ravintoloissa tällä hetkellä tapahtuu.
Matkat Suomenlahden yli teimme kohta vuoden täyttävällä Eckerölinen Finlandialla. Kiertelimme laivan läpi ja tykästyimme poikkeuksellisen tyylikkäästi sisustettuun loungeen, jossa tarjoillaan vaihtoehtoista aamiaista ja illallista. Mennessä tila ainakin oli rauhallinen, joten suosisimme tätä ehkä ennemmin kuin buffet-aamiasta. Tilassa oli myös wifi, joten matkan voi viettää rauhassa vaikka surffaillen. Sisäänpääsy sisältäen ruoat oli 9-16 euroa, riippuen kattauksesta. Toinen hyvä vaihtoehto on ottaa oma hytti, varsinkin illan paluumatkalla. Hytissä voi ottaa nokoset eikä tarvitse katsella kuolemaa tekeviä kanssamatkustajia.
Yleensä Tallinnassa on tullut aina lopulta päädyttyä johonkin vanhan kaupungin ravintoloista, eikä niissä mitään vikaa ole ollut. Tyyliltään ovat kuitenkin olleet enemmän sellaista perusruokaa tarjoavia ilman mitään suurempaa ilotulitusta ja fiilis on jäänyt usein hieman latteaksi. Nyt kuitenkin listalla on 7 uutta vierailemisen arvoista paikkaa, joihin kaikkiin emme todennäköisesti olisi löytäneet omin neuvoin. Palataan yksittäisiin ravintoloihin vähän myöhemmin, mutta tässä vähän ensitunnelmia.
Hinta-laatu-suhde ravintoloissa oli todella hyvä. Aika paljon sai tilailla juomia ja ruokia, että kolmen hengen ruokaseurueemme sai edes 100 euroa laskulle (kiitos muuten Annalle loistavasta matkaseurasta!). Loistavaa, varsinkin jos haluaa maistella useampia ruokia listalta. Erityisesti viinit, alkuruoat ja jälkiruoat olivat Suomen mittapuun mukaan todella edullisia.
Erittäin positiivinen yllätys oli, että melkeinpä kaikkien ravintoloiden listalta löytyi ajankohtaisia kauden makuja — riistaa sekä loppukesän juureksia ja kasviksia. Annokset olivat huolellisesti tehtyjä ja makumaailmoihin oli kiinnitetty huomiota. Kypsyydet olivat pääosin myös kunnossa. Harmi vain, että risotto oli joka paikassa ylikypsää. Tyyliltään ruoka oli ainakin vierailemissamme ravintoloissa maanläheisempää, lähempänä bistro-tyyliä kuin fine diningia. Virolaiseen ravintolakulttuuriin kuuluu kuulemma myös, että annosten pitää olla kohtuullisen suuria ja ruokalajeja ei yleensä syödä kolmea enempää. Hieman siis samalla tavalla kuin Suomessa. Bistro-tyyli menestyy siis paremmin.
Tallinnan yksi ehdoton miinuspuoli on rymyävät suomalaisjoukot, joita tuli vastaan kaduilla sekä yhdessä ravintoloista. Liikenne on myös aavistuksen kaoottisempaa kuin meillä, mutta toisaalta jalankulkija on kuningas ja tilaa annetaan aina. Palvelukulttuuri on myös aika samanlainen kuin Suomessa, hieman etäinen mutta asiallinen. Toki tästä tuli tälläkin matkalla saatua myös erittäin positiivisesti poikkeavia kokemuksia. Sen myös huomasimme, että englanniksi asiointi sujuu paremmin. Vanha polvi puhuu kyllä suomea, mutta nuoret paljon mielummin englantia.
Viro ja Tallinna on kuitenkin paikka, joka varsinkin meidän pääkaupunkiseutulaisten kannattaa pitää myös mielessä kun miettii illallispaikkaa. Hyviä ravintoloita on paljon ja niistä moni sijaitsee kompaktisti keskustassa. Laivoja kulkee nykyään erittäin usein, illalliselle voi vaikka lähteä ja palata takaisinkin yhden illan aikana.
Yhteistyössä Visit Estonia ja Eckeröline
[pinit]15/09/13
Hansin hampurilaisbaari
Chez Dominique ilmoitti lopettavansa toimintansa tämän syksyn aikana. Samalla Hans Välimäki mainosti, että jatkossa keittää lähinnä Midhill-ravintolaketjussaan. Pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa, että millainen burgeribaari tämä keväällä kotimaisen “watergate” skandaalin johdosta otsikoissa paistatellut ravintola on. Kerran olemme Linnanmäen Midhillissä käyneet, mutta nyt kävelimme ensimmäistä kertaa City-käytävän ravintolan ovesta sisään.
Ravintolahan on tyyliltään ronski amerikkalaistyylinen diner, joka tarjoaa ruokaa jollaista amerikkalaistyylissessä dinerissä voisi kuvitella tarjottavan. Burgereita, sormisyötävää ja ällömakeita jälkkäreitä. Mainosteksteissä puhutaan myös ranskalaisvivahteesta brasserie-sanaa viljellen. Ehkä sillä on haluttu ottaa etäisyyttä amerikkalaismielikuviin (lue: pikaruoka), kun ravintola kuitenkin pyrkii käyttämään laadukkaita raaka-aineita ja muutenkin tarjoamaan laadukkaasti valmistettua ruokaa. Tai sitten se viittaa ravintolan tarjoamaan aamupalaan jne. tarkoittaahan brasserie käytännössä Ranskan vastinetta brittien pubille.
Tilasimme pulled pork – ja hummeriburgerit sekä yhdet tryffeliranskalaiset jaettavaksi. Juomat tulivat nopeasti pöytään, mutta ruokaa sai puolitäydessä ravintolassa odotella hetken aikaa. Tai sitten se nälkäisen aika vaan kului hitaasti. Possuburger oli mielettömän hyvä, liha mehevästi ylikypsää ja maut selkeitä ja toimivat erityisen hyvin yhteen. Burgerin oheen kuulunut dippikokoinen perunamuusiannosaiheutti alkuun hämmennystä kunnes tajusin maistaa sitä yhdessä burgerin kanssa. Hyvinhän se toimi. Hummeriburgeri oli kaikessa erikoisuudessaa myös loistava. Hummeria oli annoksessa suhteellisen paljon, mutta olihan tuo 22 euron hinta silti aika kova.
Burgereista innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruoat. Snickers-mutakakkua ja marenkia. Hyvää, mutta ehkä molemmat annokset makuumme liiaan makeita. Tässä ravintolassa jälkiruoan voisikin aivan hyvin jakaa seuralaisen kanssa, ei sen takia että annokset ovat valtavia vaan siksi, että ne ovat ylitsevuotavan makeita. Vähempikin siis riittää.
Midhill oli siis ruoan puolesta oikein positiivinen kokemus, hyvinkin samalla tasolla Köpiksen Cocks & Cowsin kanssa. Melkeinpä uskaltaisin väittää, että jos haluaa hyvän burgerin Suomesta niin tänne kannattaa suunnata. Mitään puoli-ilmaista pikaruokaa ravintolasta ei kuitenkaan saa vaan hinnat ovat ns. oikeiden ravintoloiden luokkaa. Kahdelta hengeltä meni burgereihin ja jälkiruokiin juomineen ja sideordereineen 75 euroa. Käydään toistekin.
[pinit]31/08/13
Skiffer
Viikko sitten ehdimme viimeinkin käymään sosiaalisessa mediassa niin paljon hehkutetussa ravintola Skifferissä. Voimme kyllä allekirjoittaa kaikki kehut, sillä Skifferin liuskat upposivat nassuihin kovaa vauhtia. Eli ehdottomasti yksi Suomen TOP-5 pitserioista. Ykkössijaa pitää edelleen Turun Tintå, mutta emme osanneet päättää tuleeko kakkosena Putte’s vai Skiffer. Mitä mieltä olette? Näistä voitte siis päätellä minkä tyylisistä pitsoista pidämme, joten saman genren pitseroista saa ehdottomasti vinkata!
Skiffereitähän löytyy nykyään yhteensä neljä kappaletta, kaksi Helsingistä – Erottajalta ja kesällä myös Liuskaluodolta. Me kävimme ensin mainitussa. Lisäksi ravintolat löytyvät Tahkovuorelta ja Thaimaan Phuketista. Erottajan Skiffer oli teollis-merihenkisesti sisustettu ja sinne oli suhteellisen pieneen tilaan saatu mahdutettua yllättävän paljon asiakaspaikkoja. Asiakkaita riittikin ja isommilla porukoilla oli hieman vaikeuksia saada pöytää. Asiakkaiden vaihtuvuus oli kuitenkin aika nopeaa joten hetken odottamisella pöydät näyttivät järjestyvän. Kahdelle hengelle ei ollut mitään ongelmaa.
Palvelu ravintolassa oli ihan hyvää ja ystävällistä, pizzat eivät kuitenkaan tule hirveän nopeasti, joten ihan pikaruoasta ei ole kyse. Naapuripöydässä alkoikin nälkäisenä ruoan odottaminen käynään jo hieman hermojen päälle. Pizzat tehdään kuitenkin yksittäin käsityönä jolloin odottamisen ymmärtää.
Skifferin liuskojen pohja on maukas, ohut ja rapeareunainen. Täytevaihtoehdot ovat omaperäisiä ja täytteitä on runsaasti, mutta ei kuitenkaan liikaa. Itse otin puhvelimozzarellapitsan, jossa oli mozzarellan lisäksi mitä erilaisempia tomaatteja, pehmäksi paistettu halkaistu kokonainen valkosipuli, oliiviöljyä ja yrttejä. Pitsa oli kuin pieni kotipuutarha. Tomaatit olivat todella maukkaita ja juuri sopivan kypsiä, eikä lainkaan kiehuvan kuumia ja vetisiä.
Mikko otti KAA 2 -pitsan, johon kuului serranon kinkkua, cumulu blue-sinihomejuustoa sekä tuoretta ananasta. Raaka-aineet olivat todella maukkaita, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut kokeilla jotain hieman erikoisempaa täytevaihtoehtoa, joita listalta löytyi myös. Mikko oli sitä mieltä, että pohja oli jopa liian ohut. Allekirjoittaneen mielestä se oli juuri ihanan ohut.
No tuli varmaan selväksi, että Skiffer pääsi juuri vakioravintoloidemme listalle. Nyt onkin vaikea valita mennäkkö Putte’siin vai Skifferiin. :)
