Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
18/05/13
Farang
Tämäkin juttu on jäänyt roikkumaan jo pitkäksi aikaa, tuntuu ettei päivien tunnit taas tällä hetkellä riitä oikein mihinkään. Päivätöissä alkaa taas kiireet ennen kesälomakautta, kaikenlaista muutakin tapahtumaa on nyt paljon ja blogiinkin on tulossa vähän isompaa muutosta, josta lisää myöhemmin.
Jo muutama viikko sitten kävimme Farangissa omaa ensimmäistä kertaamme. Farangahan on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin pyörittämän ravintolaryppään ensimmäinen ravintola, joka on ehtinyt pyörimään Helsingin Töölössä jo vuodesta 2009 alkaen. Vuonna 2011 ravintola nousi suuren kansan tietoisuuteen, kun se valittiin vuoden Suomen parhaaksi ravintolaksi. Ravintolan ruoka perustuu Kaakkois-Aasiasta peräisin oleviin makuihin ollen kuitenkin modernia tyyliltään.
Me kävimme Farangissa nauttimassa ravintolan maistelumenun, jonka kautta kuulemma saa hyvän yleiskäsityksen siitä mitä ravintolan ruoka pitää tyylillisesti ja makumaailmaltaan sisällään. Menun oheen tilasimme ravintolan valitsemat viinit. Itse uskaltauduin myös kokeilemaan myös alku-cocktailia ravintolan mainiolta näyttäneestä valikoimasta. Drinkki ei pettänyt, joten uskaltaisin kyllä suositella kokeilemaan. Itse maistelumenu oli seuraava, Arietta pyysi tosin kala-annoksen rapean possun tilalle.
* * *
CHA PLU LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA ANKERIASTA
paahdettua pähkinää, merileväkaviaaria
HAMACHI SASHIMI ‘VIETNAM’
aasialaisia yrttejä, mustariisietikka dressing
PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA
vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä nahm jim
RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA
haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa
THAI-ROTI LEIPÄÄ, YELLOW CURRYA
MORNING GLORY, RAPEAA ‘SUOLA&PIPPURI’ TOFUA
vesikrassia, paksoita, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua
VASIKANPOSKEA ‘SEREMBAN’
pitkään haudutettua vasikanposkea, aromaattinen chililiemi, minttu-itusalaattia
THAI JASMIINIRIISIÄ
‘HOLA HOLA 8′
thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, vanilja-kookoskermalientä, litsi-veriappelsiinisorbettia
* * *
Ruoka ravintolassa oli kyllä maineensa veroista, erittäin hyvää siis. Maut olivat selvästi Kaakkois-Aasiasta (johon kuuluu mm. Thaimaa, Malesia ja Vietnam) peräisin, mutta tulisuusaste lienee sovitettu suomalaiseen makuun. Ruoka oli mausteista, mutta ei kovin tulista. Pääraaka-aineissa liikuttiin myös meille tutuissa aineissa ja eksoottisuus oli haettu lähinnä muulla makumaailmalla mm. mausteiden ja yrttien kautta, vaikka eipä esimerkiksi taskurapu tai paksoi kovin monen suomalaisen peruselintarvikkeisiin kuulu. Maut olivat kuitenkin hyvin tasapainossa ja eri raaka-aineet tulivat perusmakuineen kivasti esille. Toisaalta hyvä siis ettei kaikki peittynyt sen tulisuuden alle.
Ruoan kanssa nautimme siis ravintolan suositusviinit ja näistä on taas pakko sanoa, että on aina uudelleen uskomatonta miten paljon viinien luonne muuttuu eri annosten kanssa. Voisi myös kuvitella ettei yhden viinin sovittaminen useammalle eri annokselle ole ihan läpihuutojuttu. Viinejä ei siis tullut uutta kaatoa jokaiselle ruokalajille vaan menun kaveriksi oli valittu valko-, puna- ja jälkiruokaviini. Sama viini toimi kuitenkin uskomattoman hyvin useamman ruokalajin kanssa, paljastaen välillä jopa tyystin erilaisen luonteenpiirteensä.
Ruoka oli siis maittavaa ja palvelukin oikein asiallista ja sujuvaa, ei tosin aivan sitä tasoa mitä monissa saman tason pienemmissä ravintoloissa. Yksi pieni miinus kuitenkin tulee ja se tulee siitä, että ruokalajit tulivat pöytään melkoisella tahdilla. Melkein kaikkien kohdalla kävi niin, että emme olleet ehtineet edellistä syödä ennen kuin jo seuraavaa kannettiin pöytään. Koko menu tulikin sitten “ahmittua” alle 1,5 tunnissa joka tuntui ähkynä pöydästä noustessa. Kuulimme vähän muiltakin, että tämä olisi aika normaali ongelma lauantain klo 18 “välikattauksen” kohdalla kun pöytä pitää kuitenkin saada vielä illan kattaukselle tyhjäksi. Pieni miinus tästä siis, mutta kokonaisuutena jäi kyllä hyvät fiilikset. Rapea possu oli aivan taivaallisen hyvää!
[pinit]22/04/13
Ruokaa taiteella
G. W. Sundmans voidaan jo lukea perintekkäiden Helsinkiläis-ravintoloiden joukkoon, melkein 25 vuotta on pitkä aika huippu-ravintolalle. Vuonna 1989 perustetun, samassa tilassa aikoinaan yksityiskotiaan pitäneen kauppalaivan kapteenin ja kauppiaan mukaan nimensä saaneen ravintolan historiaan mahtuu paljon loistokkaita vuosia ja muutama ei niin loistokas. Kaksi vuotta sitten ravintolan johtoon nousi maailmalla mainetta niittänyt, Bocuse d’Or -kokkikilpailussa suomalaisittain kautta aikain parhaiten menestynyt ja Michelin tähdin varustetuissa ravintoloissa mainetta hankkinut keittiömestari Matti Jämsen. Jämsen aloitti tuolloin pienessä alennustilassa olleessa ravintolassa määrätietoisen kasvojenkohotuksen ja matkan kohti uutta menestystä.
Vuosi sitten, Jämsenin visioimana, Sundmansissa aloitettiin nyt kolmatta kertaa järjestettävä Ruokaa taiteella tapahtuma, jossa taiteenomaisten ruoka-annosten seuraksi ravintolaan tuodaan tarjoiluastioina toimivaa sekä tilassa esillä olevaa taidetta. Tapahtumassa mukana on muotoilija Markku Salo, lasitaiteilija Alma Jantunen, taidekutoja Sirkka Paikkari, kuvanveistäjä Pekka Paikkari, keramiikkataiteilija Margaret O’Rorke, kuvanveistäjä Kim Simonsson sekä muotoilija Harri Koskinen.
Pääsimme reilu viikko takaperin muutaman muun bloggaajan kera ennakkomaistelemaan 16.4. – 1.6. ravintolassa tarjolla olevan Ruokaa taiteella menun. Ruoasta, viinistä, taiteesta ja kokonaiskonseptista meille oli kertomassa Sundmansin ravintolapäällikkö Phillip Westerling sekä Arabialla työskentelevä kuvanveistäjä Pekka Paikkari ja muotoilija Markku Salo Nuutajärveltä, sekä keittiömestari Jämsen sen verran mitä keittiötyöltään ehti.
“Kupliva kevät” teemalla toteutettu menu oli todellista fine diningiä. Lukemattomia komponentteja, tekniikoita ja yksityiskohtia sekä harkiten koottuja makukokonaisuuksia, jotka todellakin muistuttivat yhteisestä teemasta. Kokonaisuus oli upea ja ennenkaikkea maut olivat hienoja. Erityismaininta leipien kanssa tarjotuista levitteistä. Varsinaiset ruoka-annokset tarjoiltiin tavanomaisilta lautasilta, mutta keittiön tervehdyksille eli amuse-bouche -suupaloille oli valmistettu uniikit taideteokset tarjoilualustoiksi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana ja ehkä myös osoituksena Jämsenin periksiantamattomuudesta Sundmansissa on käytössä Arabian ravintolalle mittatilaustyönä valmistama täysin uniikki astiasto. Tällaista ei tietääksemme kukaan muu ole onnistunut saamaan aikaiseski.
Illallisen lisäksi pääsimme pikaisesti pyörähtämään ravintolan hulppeassa keittiössä, valitettavasti vasta keittiön suljettua, sekä kellarista löytyvässä erittäin vaikuttavassa viinikellarissa. Ravintolalla onkin kuulemma Suomen laajin viinivalikoima, niin laaja että perinteisen viinilistan sijaan ovat kehittäneet tarkoitusta varten oman iPad-sovelluksensa.
Ruokaa taiteella tapahtuma on siis käynnissä 16.4. – 1.6.2013 ravintola G.W. Sundmansissa.
Aiheesta muissa blogeissa: Kettukarkki, Vatsasekaisin Kilinkolin, Siskot kokkaa, Jotain maukasta
Illallisen meille tarjosi G. W. Sundmans ja Royal Ravintolat Oy
[pinit]01/04/13
Chef & Sommelier
Pääsiäistä edeltävä viikko vapautui yht’äkkiä työkiireistä ja saimme otettua molemmat töistä kauan kaivattua lomaa. Loma tuli vähän varkain niin mitään sen suurempia suunnitelmia emme ehtineet tekemään, ehkä hyvä niin. Päätimme kuitenkin juhlistaa pääsiäisviikkoa käymällä jossain hyvässä ravintolassa. Pöydän saaminen Helsingin ravintoloista näin lyhyellä varoitusajalla on hankalaa, mutta onneksi onnistuimme sellaisen saamaan Eirassa sijaitsevasta Suomen gastronomien seuran juuri vuoden ravintolaksi valitsemasta Chef & Sommelieristä. Luomuun ja lähiruokaan keskittyvä Sasu Laukkosen (chef) ja Johan Borgarin (sommelier) luotsaama ravintola on yksi niistä monista, joihin on jo pitkään pitänyt mennä, joten odotimme innolla iltaa.
Alkuun nautimme lasilliset sommelierin suosittelemaa cavaa. Hetken mietittyämme päätimme molemmat ottaa seitsemän ruokalajin Chef Menun kera neljän ruokiin sovitetun viinilasillisen. Ennen varsinaisia ruoka-annoksia meille tarjoiltiin pienet keittiön tervehdykset ja pöytään tuotiin aivan taivaallisen hyvää leipää, vaaleaa vaivaamatonta ja tummaa rosmariinilla maustettua leipää. Ei ole paikan leipiä turhaan kehuttu kaupungin parhaiksi.
Chef & Sommelierin juuri uudistuneelta menulta meille tarjoiltiin molemmat alkuruoat. Ensiksi Pinaattia ja kananmunaa ja sen jälkeen Karitsaa ja siitakesieniä. Näiden kanssa viiniksi oli valittu Itävaltalainen gewürztraminer. Hienostuneen ja herkän pinaattiannoksen kruunasi sen pohjalla ollut paahdettu speltti, marinoidut pinaatinlehdet olivat herkkua. Karitsa-tartar oli suussa sulavaa ja todella hienostuneesti koottu, ei melkein olisi voinut kuvitella syövänsä lihaa. Annosten kanssa valittu viini toimi erittäin hyvin, vaikka etukäteen olisi voinut kuvitella että sama viini ei molempien annosten kanssa voisikaan toimia. Viini vain muutti luonnettaan eri annosten kanssa.
Seuraavaksi tarjoiltiin hyvin omalaatuisen ja vivaihteekkaan “alkuviinin” kera Gnoccheja ja savubrietä sekä Inarin siikaa ja sinisimpukkaa. Meidän molempien mielestä ehkä koko menun upeimmaksi annokseksi nousseen gnoccheja ja savubrietä kohdalla voi hyvin sanoa, että välillä ruoka ja sen kanssa tarjottu viini muodostavat kokonaisuuden joka on enemmän kuin näiden kahden summa. En edes muista mitä gnocchi-annoksessa oli ja mitä viini tarkalleen oli (Louro do Bolo?), mutta erittäin hyvin toimivat yhdessä. Hienostunut ja hento siika jäi tämän jälkeen hieman edellisen jalkoihin, kala oli kuitenkin täydellisesti kypsennetty ja nahka herkullisen rapeaa.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin Karkkilan porsasta ja Ariettalle Kukkakaalia ja katajaa. Näiden kanssa oli valittu illan ainoa punaviini, cabernet-merlot blendi Seis de Azyl y Garanza. Porsas-annoksessa oli ilahduttavasti hyödynnetty eri ruhon osia periaatteella, että mitään ei mene hukkaan. Kukkakaali-annos oli samalla periaatteella valmistettu eli koko kukkakaali oli hyödynnetty. Oli oikeastaan ihmeellistä miten monenlaista kukkakaalista saa tehtyä, unohtamatta kuitenkaan kasviksen omaa perusmakua. Tarvitseekö enää mainita, että viini toimi täydellisesn hyvin molempien annosten kanssa.
Suolaisena jälkiruokana meille tarjottiin Emmentalia, jossa oli yksinkertaisuudessaan pitkään kypsytettyä juustoa sellaisenaan ja savustettuna sekä näiden kanssa erittäin herkullista sipulipyrettä. Varsinaiseksi jälkiruoaksi saimme Spelttiä ja lakritsia, joka oli itseni mielestä toinen menun kohokohdista. Mielettömän hyvä kokonaisuus joka toimi hyvin jälkiruokaviininä tarjotun hapokkaan Passiton kanssa. Olisin helposti voinut syödä tätä vielä toisen annoksen.
Hieman hehkuttamiseksihan tämä meni, mutta kun nautimme illasta mielettömästi. Ruoka oli erittäin hyvää ja sen kanssa valitut viinit toimivat erittäin hyvin ruoan kanssa, tunnelma oli kohdallaan, palvelu rentoa ja huomaavaista ja jokaiselle annokselle sekä viinille oli oma tarinansa joka käytiin asiakkaan kanssa rauhassa läpi. Huomasi selvästi, että ravintolassa arvostettiin suuresti kaikkia raaka-aineita ja ne pyrittiin myös käyttämään mahdollisimman hyvin hyödyksi ominaisella tavalla. Hintatasokin oli kohtuullinen, 7 ruokalajia viineineen kera alkuskumpan ja kahvin maksoi kahdelta 230 euroa. Hieman suppeammalla valinnalla hintaakin saa tiputettua alaspäin, mutta emme kyllä suosittele, että tässä ravintolassa jättäisi viinit ottamatta ellei siihen ole oikein hyvää syytä. Ei ihme, että ravintola on tosiaan valittu vuoden 2013 ravintolaksi. Kannattaa käydä jos ette vielä ole käyneet.
[pinit]