Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
09/02/15
Sasso ja Pohjois-Italialainen keittiö
Italialaista keittiötä käsitellään aika usein yhtenä ruokakulttuurina, mutta todellisuudessa pohjoinen ja eteläinen keittiö eroavat melko paljon toisistaan. Esimerkiksi pizza on enemmän etelä-Italialaista kulttuuriperintöä, kun taas risotto on pohjoista perua. Muitakin eroja on – pohjoisessa käytetään useasti voita oliiviöljyn sijaan, kastikkeet ovat raskaampia, tomaattia niissä on harvoin ja juustoa käytetään ruoassa monipuolisesti. Vauraammassa pohjoisessa lihaa käytetään enemmän – erityisesti, nautaa, vasikkaa ja porsasta, mutta myös riistalintuja kuten ankkaa. Pastaa syödään myös pohjoisessa, mutta sen sijaan törmää useammin riisiin tai polentaan. Pohjoisilta rannikoilta pyydetään paljon äyriäisiä ja ankeriaita, kalaa tulee myös makeasta vedestä. Eroihin vaikuttaa paljon pohjoisen vauraus, mutta myös muun manner-Euroopan vaikutus on selkeä.
Ravintola Sasson juuret ovat pohjois-Italian ruokakulttuurissa ja viime syksynä Sasson sekä Fishmarketin johtoonsa ottanut keittiöpäällikko Markus Rautala lupaakin nyt johdattaa Sasson takaisin pohjoisille juurilleen. Paluuta juurille juhlitaan Milanon maailmannäyttelyn vuonna 2015 neljän eri teeman varaan rakennettuun ruokavuosikalenteriin. Alkuvuonna, tammi-huhtikuussa teemana on Venetsia, touko-kesäkuussa Milano, elo-marraskuussa La Langhe Piemontesta ja lopulta marras-tammikuussa Bologna.
Kävimme reilu viikko takaperin Sassossa tutustumassa ravintolan näkemykseen Venetsialaisesta teemasta, hieman pidemmän lounaan merkeissä. Venetsian alueella merenelävät ovat ymmärrettävästi suuri osa perinteistä ruokakulttuuria, lounas lähtikin liikkeelle friteeratuilla pehmeäkuorisilla ravuilla kera uppomunan ja pinaatin. Tätä seurasi primo, joka oli pohjoisen tyylille ominaisesti mustaa risottoa kera grillatun mustekalan. Pääruoaksi tarjottu ankanrinta ja inkivääriporkkanat oli niinikään hyvin alueelle tyypillinen annos, grillattua tai paahdettua lihaa ja kasviksia. Jälkiruoaksi tietenkin fritòle, kreemillä täytetty munkki. Hyvää oli, mutta ehkä vähän tuhtia lounaaksi. Viinit lounaalle tuli pohjoiselta Pasquan viinitalolta, josta paikalla oli myös perheen nuoren polven edustaja Cecilia Pasqua. Läsnäolollaan lounasta kunnioitti myös Italian Suomen suurlähettiläs Giorgio Visetti.
Lounaan tarjosi Sasso / Royal Ravintolat Oy
[pinit]11/01/15
Passio keittiö & baari
Taloudellisesta taantumasta huolimatta Helsinkiin on viime vuoden aikana noussut monta uutta ravintolaa. Samalla moni pitkän linjan ravintola on sulkenut ovensa. Varsinkin tähtiravintoloilla on ollut tiukkaa, kuten viime päivien uutisoinnistakin on saanut lukea. Jonkinlainen myllerrys on käynnissä, mutta se ei ole asiakkaiden kannalta aina välttämättä niin huono juttu. Uudet jutut pitää mielen virkeänä ja uudet tuulet on nimenomaan ne mitkä ovat ravintolakentässä puhaltaneet.
Selkeys, raaka-aineiden kunnioitus sekä rentous, mutta samaan aikaan kokonaisvaltaisuus ovat asioita, jotka ovat pinnalla. Monessa ravintolassa on palattu juurille – hyvään helposti lähestyttävään ruokaan ja mutkattomaan palveluun. Asioita tehdään samaan aikaan kuitenkin eri tavalla ja kokeillaan aiempaa rohkeammin. Asiakkaana tämä lisää monen ravintolan huokuttelevuutta huomattavasti. Vierailtavien ravintoloiden lista onkin paisunut jo melkoisen pitkäksi. Tältä listalta saatiin kuluneella viikolla vedettyä yksi nimi yli, kun suuntasimme bloggaajakavereiden kanssa keskiviikkoiselle illalliselle viime keväänä aloittaneeseen Passioon.
Passiossa toistuu moni uusissa ravintoloissa vaikuttava trendi, raaka-aineet tulevat läheltä, skandinaavisille mauille on annettu ansaitsemansa arvo ja paikka näyttää ja tuntuu omistajiensa näköiseltä, omistajat ovat läsnä. Se mikä ravintolan erottaa muista, loytyy taustoista. Yksi ravintolan omistajista, Jussi Hukkanen, pyörittää Savonlinnassa maineikasta Panimoravintola Huvilaa. Panimoravintola antaakin mahdollisuuden yhdistää ruokaa itse tehdyn oluen kanssa. Selkeä nouseva trendi ravintoloissa, johon moni ei samaan tapaan pysty vastaamaan. Omat oluet ovatkin ehdottomasti paikan erikoisuus.
Jesse Vottosen luotsaaman keittiön osalta Passio noudattelee hyvin kotimaista ja skandinaavista linjaa, ainakin makumaailman suhteen. Keittotyyli noudattelee ranskalaista, aika klassista tyyliä. Komponentteja on lautasella paljon, mutta annokset ovat puhtaasta fine diningistä poiketen runsaita eikä ruoan rakenteilla ole lähdetty turhaan leikittelemään. Maku ja kypsyydet ovat keskiössä.
Ravintolan ruokalista on hyvin yksinkertainen, tarjolla on kolmen tai viiden ruokalajin maistelumenut, tai päivän kala-, liha- ja kasvis-pääruoat sekä jälkkäriä. Kaikki vaihtelee sen mukaan mitä kunakin päivänä on raaka-aineiden osalta saatu ja mikä on kaudella parhaimmillaan. Pöytäseurueessamme päädyimme kolmen ruokalajin menuun, josta onnistui mainiosti myös muutamat erikoisruokavaliot. Kolmen ruokalaji lisäksi menu sisälsi kaksi “keittiön tervehdystä”, jotka itsessään olivat kyllä ihan annoksen kokoisia, eivät vaan suupaloja. Nälkä ei missään tapauksessa siis jäänyt, päinvastoin. Menun hinnan ollessa 49 euroa oli hinta-laatusuhde erinomaisesti kohdallaan.
Alkuun, ennen varsinaisen menun alkua, saimme erinomaisen peura carpaccion, jossa erityisesti makeaksi paahdettu lanttu herätti pöydässämme ihastusta. Alkuruokana tarjottiin silakkaa, kasviksia ja briossia, kaunis kylmä annos, jossa etikkainen silakka sai mainiosti seuraa muista komponenteista. Hyvin pohjoismainen annos makumaailmaltaan. Pääruoaksi marmorinautaa, kasviksia, sipulipyrettä ja bernaise-kastiketta. Menun “tylsin annos”, jossa kaikki oli kuitenkin niin kuin pitääkin, oli hyvää. Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme maistettavaksi ihanan kuohkeaa sitruunakakkua. Menun päättii vadelmapannacotta kera praliinijäätelön.
Passio oli hyvin miellyttävä kokemus, ruoka oli erinomaisen hyvää ja hinta-laatusuhde erinomaisesti kohdallaan. Palvelu pelasi ja olisi joskus mielenkiintoista käydä maistamassa menu uudelleen ravintolan oluiden kanssa paritettuna. Tällä kertaa tyydyin ottamaan vain pienen lasillisen ravintolan stoutia pääruoan kanssa. Erinomaisen raikas ja helposti kulautettava olut olikin, ei raskaan maltainen, millaiseksi stoutin yleensä miellän.
* * *
Tiskivuoren emäntä tykkäsi kanssa.
17/12/14
Turistina läntisellä Uudellamaalla
Asumme ihan muutaman kilometrin päässä Kirkkonummen rajalta. Kirkkonummesta Hankoon ulottuva läntinen Uusimaa on meille kuitenkin aika tuntematonta aluetta, erityisesti palveluiden jä nähtävyyksien suhteen. Ravintola Bistro-O-Mat on hyvin tuttu, Fiskarsissa ja Hangossa on käyty, mutta siinä se. Olimmekin heti lähdössä mukaan kun saimme kutsun päivän mittaiselle kierrokselle, jossa teemana oli erityisesti Länsi-Uudenmaan ruoka ja joulu.
Matkalle lähdettiin Helsigistä, heti aamutuimaan viime sunnuntaina, josta bussin nokka suunnattiin kohta Inkoota, ensimmäistä pysähdyspaikkaamme. Inkoon lisäksi pysähdyksiä oli luvassa Raaseporissa, Hangossa ja Siuntiossa, joissa oli tarkoitus vierailla ravintoloissa, maatilalla, panimossa sekä jäätelökioskilla. Helsingissä saimme jo Fiskarsissa toimivan Petri’s Chocolate Roomin konvehdit maistettaviksi, ikään kuin matkan teemaan virittäytymistä varten.
Ensimmäinen pysähdys otettiin siis Inkoossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Maalaismaiseman läpi mutkittelevan tien päästä löytyi historialtaan 1600-luvulle asti ulottuva Westerby Gård. Entinen sukutila, jonka nykyiset omistajat ovat muuttaneet juhlatilaksi, hotelliksi ja ravintolaksi. Historiallista, menneen ajan tunnelmaa huokuva päärakennus sai muutama vuosi sitten kaverikseen uuden, tilan henkeä kunniottavan hotellirakennuksen.
Mukavan tunnelmallinen paikka täydellisen rauhan keskellä. Täydellinen pakopaikka arjesta. Tänne pääsee myös veneellä, meri oli vain muutaman sadan metrin päässä ja rannassa on oma laituri. Ravintolan pienet maistiaset, kuhakroketti kera tillimajoneesin ja pikkelöidyn sipulin sekä maitosuklaa-creme brulée kera kriikunahillon lupasivat erittäin hyvää ruoan suhteen.
Westerby Gård
Västerbyntie 95
10210 Inkoo
www.westerby.fi
Inkoosta matkaa jatkettiin kohti Hankoa, jossa tietenkin paistoi aurinko! Ei ole paljon viime aikoina näyttäytynyt. Matkalla pysähdyimme todella sympaattiselle Sjöbergin maatilalle. Saimme itse isännältä – Nisseltä – lyhyen esittelyn, jonka jälkeen ihmettelimme joukolla tilan monisatapäistä kana-joukkoa. Pienokaisetkin tuotiin näytille. Kananmunien lisäksi tila tuottaa perunaa ja muita juureksia, sekä nyt ajankohtaisesti joulukuusia. Pienestä aina auki olevasta tilapuodista voi itsepalveluna ostaa tilan tuotteita, meille mukaan tarttui kananmunia, sipuleita ja Annabella-perunoita. Perunat ainakin olivat herkkua!
Sjöberg Gård
Västankärrsvägen 40
Täktom, 10900 Hanko
Perillä Hangossa ajelimme upean huvila-alueen ja kaupunkimaisen keskustan läpi. En muuten ollut tiennyt, että Hankoon piti aikoinaan tulla raitiovaunut ja pääkadulta löytyy edelleen tilavaraus niille. Mainiolta oppaaltamme tuli huimasti seututietoutta ja historiaa matkamme edetessä. Perillä Hangossa pysähdyimme itä-sataman tuntumaan, jossa pääsimme vierailemaan ravintola Origoon. Vuonna 1897 rakennetuissa satama-makasiineissa sijaitseva ravintola on viime vuodet pitänyt ovensa auki myös talvella, ollen kesäkaupunkina tunnetun Hangon ainoa tähän vuodenaikaan auki oleva ravintola. Maistelimme täällä ravintolan kuuluisan saaristolaispöydän, paikallisia merellisiä ja riistaherkkuja. Varsinkin paikallisen kalastajan sillit ja silakat olivat todellista herkkua.
Tunnelmallisen rosoinen ravintolatila, upea paikka ja herkullisen kuuloinen ruokalista, myös viineihin on panostettu ja jokaiselle annokselle löytyy omat suosituksensa. Al a carte olisi mukava käydä joskus testaamassa.
Ravintola Origo
Satamakatu
10900 Hanko
www.restaurant-origo.com
Hangosta suuntasimme takaisin Raaseporiin, tarkemmin Pohjan kyläkeskukseen, jossa lihatuotteistaan laajemmallakin tutun West Charkin pyörittäjä on äskettäin avannut nimellä Delitukku kulkevan lähiruokamarketin. Tilassa toimii myös West Charkin tehtaanmyymälä ja ravintola Glöden. Ravintolan erikoisuus on ehdottomasti tilaa hallitseva puilla lämpiävä massiivisen kokoinen grilli. Glödenissä maistelimme mielettömän hyvää siansylttyä ja lämmintä rosollia. Kaupasta tarttui mukaan mausteita ja pipareita.
Delitukku
Pohjantie 8
10420 Pohjankuru, Raasepori
www.delitukku.fi
Pohjan kyläkeskuksen 70-lukulaisen arkkitehtuurin keskeltä siirryimme monta sataa vuotta taaksepäin Fiskarsin ruukin alueelle. Ruukin taloista suurin osa on 1800 ja 1900 luvuilta, mutta historia ylettyy aina 1600-luvulle asti. Yksi kotimaisista suuryrityksistä eli Fiskars on saanut täällä alkunsa. Kaikki alkoi Ruotsin vallan aikana raudasta, kuparista ja metallituotteista. Fiskars oli aikoinaan varakasta aluetta, joka oli täysin omavarainen. Päätuotteiden lisäksi kaikki ruoka tuotettiin alueella. Nykyisin Fiskarsissa toimii paljon luovien alojen ihmisiä, muotoilijoita, taiteilijoita ja käsityöläisiä. Alue on etenkin kesällä hurmaava ja siellä riittää paljon nähtävää.
Fiskarsissa vierailimme ensiksi hotelli-ravintola Fiskars Wärdshusissa. Suomen vanhimmassa, vuodesta 1836 yhtäjaksoisesti toimineessa, majatalossa. Täällä nautimme ruokamatkamme pääruoan ja ensimmäisen jälkiruoan. Täynnähän jo tässä vaiheessa oltiin, mutta hyvä ruoka maistuu aina. Lähiruokateeman mukaisesti nautimme Kosken Kartanon luomu Herefordin ulkofilettä ja kasviksia, raikas karpalo-semifreddo pelasti ähkyltä.
Fiskars Wärdshus
Fiskarsintie 14
10470 Fiskars
www.wardshus.fi
Fiskarsin alueella käytiin vielä Rekolan Panimolla maistelemassa oluita. Tämän pienpanimon juuret ovat Vantaalla, Rekolassa, mutta sopivien tilojen löydyttyä Fiskarsista on toiminta nykyään siellä. Panimon perustaja, olutmestari Jari Leinonen on erityisen innostunut ruoan ja oluen yhdistämisestä, ja tämä näkyy vahvasti panimon tuotteissa. Oluihin on haettu mielenkiintoisia makuyhdistelmiä erikoisemmistakin komponenteista, joista löytyy vaikka kuusenkerkkää, inkivääriä ja katajanmarjoja. Ja jokaiselle oluelle tietenkin ruokasuosituksensa, näistä lisää Jarin blogista Tuoppi & Sapuska.
Rekolan Panimo ja Puoti
Peltorivi 7
10470 Fiskars
www.rekolanpanimo.fi
Paluumatkalla poikkesimme vielä pikaisesti Siuntioon erinomaiselle Four Seasons Fish -kalakaupalle. Emme tällä kertaa kuitenkaan kalan takia vaan maistamaan Sjundbyn jäätelöä, “jäätelötehtailija” Susse Ekströmin johdolla. Yksi harvoista kyseisen jäätelön myyntipaikoista on juurikin tämä kalakauppa.
Meille jäi tästä retkestä aivan selkeä kipinä päästä tutkimaan enemmänkin läntisen Uudenmaan tarjontaa. Aluehan on pääosin ruotsinkielistä, sehän on melkein kuin ulkomaille menisi. Samalla kulttuurissakin tuntuu olevan jotain poikkeavaa. Yhteisöllisyys ja pienet piirit, läheltä tuleva ruoka ja kiireetön elämä tuntui olevan paljon suuremmassa arvossa kuin pääkaupaunkiseudulla. Todella paljon lähiruokaa ja pieniä tilakauppoja, joihin pitää ehdottomasti tutustua nyt paremmin. Fiskars ja Hanko ovat matkailun kannalta toki ne ykköspaikat, mutta oli mukava huomata, että muualtakin löytyy kaikenlaista. Olen täysin varma, että ensi kesänä automme nokka kääntyy ainakin yhden reissun verran länteä kohti, pitkin eteläistä rannikkoa. Sitä ennen tulee varmasti lähiruoan perässä tehtyä jo useampi reissu.
Retkellä mukana myös Hannan soppa ja Andalusian auringossa.
Yhteistyössä Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailu Oy.
