Katselet juttuja tunnisteella "ravintola"
13/03/15
Helsingin paras hampurilainen?
Hesarin NYT-liite etsi helmikuun lopussa Helsingin parasta burgeria. Lukijoiden tarjoamien vaihtoehtojen joukosta voittajaksi valikoitui Kämp Brasserien Kämp Burger. Black Angus -pihvikarjan jauhelihasta tehdyllä pihvillä, pekoni-chipotlemajoneesilla, cheddarilla, hillotulla punasipulilla ja salaatilla täytetty sekä briossimaisella sämpylällä varustettu yksinkertainen hampurilainen keräsi kehuja hyvästä pihvistään ja tasapainoisesta makumaailmastaan. Mutta onko Kämp Burger todella kaupungin paras hampurilainen? Ja onko se 24 euron hintansa väärti?
Testiryhmämme lähti viime tiistaina – hetken mielijohteesta – Kämppiin hampurilaiselle. Ympäristönä Kämp on kaikkea muuta kuin ravintola, jonka mieltäisi hampurilais-paikaksi. Klassinen tila, vanhahtava tyyli, varakas asiakaskunta sekä burgeri ei mielikuvissa oikein istu saman otsikon alle. Burgereita on kuitenkin tarjottu ennätystahtiin NYT:in jutun jälkeen ja näytettiin niitä kiikutettavan muihinkin pöytiin. Mutta se ravintolan habituksesta ja siirrytään itse asiaan.
Kämp Burger tarjoillaan ranskalaisten ja ketsupin kera. Ulkomuoto on konstailematon ja aikalailla ruskean värimaailman hallitsema, ehkä jopa hieman koruton. NYT:issä kehuttiin, että hampurilaisen voi syödä käsin, mutta me valitsimme kuitenkin haarukan ja veitsen aseiksemme. Täytteet eivät tursua sämpylän välistä, joten varmasti kelpaisi käsin syötäväksi.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy sämpylään, joka on briossimaisen makea ja kuohkea, rapea pinnaltaan, mutta mukavan lohkeava ja pehmeä sisältä. Erinomaisen hyvän makuinen vielä, voi ihan oikeasti olla paras hampurilaissämpylä mihin olen törmännyt. Täytteitä ei ole liikaa, eikä liian vähän, juuri sopivasti. Makumaailma on harkittu, juustoa ei melkein huomaa, mutta se sitoo maut hyvin yhteen. Majoneesi on maukas ja säilötty sipuli tuo juuri sopivasti hapokkuutta kokonaisuuteen. Myös pihvi on hyvä, sopivasti maustettu, kuohkea ja ennen kaikkea riittävän medium. Kokonaisuus toimii, vaikka itse olisin ehkä livauttanut väliin vielä tomaattiviipaleen. Ohessa tarjotut ranskalaiset on nekin moitteettomasti valmistetut.
Oliko kyseessä sitten Helsingin paras hampurilainen? Tähän on mahdoton vastata, mutta erinomaisen hyvä burgeri kuitenkin. Itse olen tykännyt kovasti myös Roslundin ja Sinne Helsingin hampurilaisista ja näiden välillä on aika mahdotonta määrittää paremmuusjärjestystä. Näiden välillä erot on enemmän makukysymyksiä. Hinta-laatusuhteeltaan Roslundin Rosburger on kuitenkin omaa luokkaansa.
[pinit]04/03/15
Shanghai Cowboy ja fuusio-meksikolaista
Meksikolaista fuusio-keittiötä, sitä lupaa tarjota Helsingissä tällä hetkellä remontissa olevan Königin kellarissa sijaitseva ravintola Shanghai Cowboy. Helsingin ydinkeskusta ulkopuolella muutamassa eri osoitteessa kiertänyt ravintola löysi viime vuoden loppupuolella uuden sijainnin ja uuden omistajan Center-Inn ravintoloista. Ravintolaa pyörittää kuitenkin sama porukka ja menon pitäisi olla samanlaista kuin ennenkin, vaikka taustalta löytyykin nyt kotimainen ravintola-alan ketju.
Itse emme vanhoissa Shanghai Cowboyn paikoissa käyneet, mutta keskustelua ja pöhinää on ravintola eri piireissä herättänyt. Mielipiteitä on kuultu sekä puolesta, että vastaan – toiset on tykänneet, toiset ei. Viime viikolla pyörimme nurkilla, joten päätimme käydä kokeilemassa. Varttia vaille kolme oli kuitenkin vielä buffet-lounas käynnissä eikä silloin saanut tilata listalta, ja listaa nimenomaan halusimme testata. Hetkeksi muualle pyörimään ja sitten uusi yritys.
Hieman sekavan sokkeloisessa tilassa toimiva ravintola on sisustettu melkoisen rouheasti ja kuulemma halvalla. Paljon on kierrätettyä ja itse tehtyä, yleisfiilis on yllättävänkin toimiva. Osittain tila asettaa vähän haasteita (on ahdasta) ja toisaalta osa kalusteista tuntuu olevan hieman väärässä käyttötarkoituksessa. Pienet baareihin enemmän sopivat pöydät eivät ole ihan paras yhdistelmä runsaiden meksikolaistyylisten annosten kanssa. Ravintola onkin ehkä enemmän klubin tyyppinen kuin puhdas ruokaravintola ja sitä se kai yrittää ollakin. Kaveriporukalla iltaa istuessa ihan varteenotettavan oloinen paikka.
Mutta siihen ruokaan. Alkuun tilasimme nachoja ja romaine-salaattia kera guacamolen ja salsan. Itse paistetut nachot olivat todella herkullisia, guacamolessa maistui avokado ja salsa oli todella hyvää. Myös nuo romaine-salaatin lehdet toimivat yllättävän hyvin kokonaisuudessa. Hyvä napostelu-annos ja hyvä aloitus ruokailulle.
Pääruoaksi päädyimme, jostain kumman syystä, ottamaan samat annokset. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa kaksi jaettavaa annosta niin olisi saanut vähän laajemman kuvan ravintolan annoksista. Duck corn chalupa tuli siis molemmille, ylikypsää revittyä ankkaa, paria maustekastiketta ja vähän vihanneksia tarjottuna maissi-tacon päältä. Hieman hankalasti syötävä annos, ei onnistunut käsin ja kova “pohja” oli aavistuksen hankala haarukalla ja veitsellä, mutta maut olivat hyvät. Ankkaa oli todella paljon ja se hieman hallitsi makumaailmaa, kastikkeita olisi voinut olla enemmänkin, varsinkin jotain aavistuksen hapokasta. Annos olisi kestänyt myös hieman enemmän potkua eli chiliä. Nämä kuitenkin pikkujuttuja ja maistui kyllä.
Annokset olivat runsaita, joten tänne ei välttämättä kannata mennä pienellä nälällä, ainakaan syömään. Hinnat Shangahai Cowboyssa olivat vähintään kohtuullisia ja ainakin meidän tilaamat annokset olisivat olleet hyvin jaettavissa. Ruoka ei ehkä ollut kovin tyylipuhtaan meksikolaista, vaikutteita on paljon aasiasta ja vähän muualtakin, sitä fuusiota siis. Seuraavaksi sitten se toinen paljon kehuja saanut eli Patrona, joka taitaa olla huomattavasti selkeämmin meksikolainen ravintola.
26/02/15
Ravintola Juuri
Kotimaista keittiöperinnettä ja ruokaa ylpeydellä jo kymmenen vuoden ajan hennolla, mutta varmalla otteella modernisoinut Juuri Keittiö & Baari, kuten ravintolan koko nimi kuuluu, on ollut vierailulistallamme jo pitkään. Ravintola on aina ihastuttanut siellä missä siihen on törmännyt ja vastannut vuodesta toiseen mm. Taste of Helsingin parhaimmista annoksista. Punajuurimakaronilaatikko! Ja on niitä kehujakin kuulunut melkeinpä jokaiselta ravintolassa syöneeltä.
Ravintola Juuri on varmaan tunnetuin aikoinaan lanseeraamistaan “sapaksista” – kylmistä tai lämpimistä pienistä annoksista, joita tarjotaan alkuruoan sijaan. Sapas on läheistä sukua Espanjan tapaksille, annokset koostuvat tietyn pääraaka-aineen ympärille muodostetuista suupaloista ja ovat tarkoitettu jaettaviksi pöytäseurueen kesken. Se mikä nämä annokset erottaa tapaksista on makumaailma ja raaka-aineet, jotka ovat silkkaa suomalaista ja skandinaavista perinnettä. Paikallisia raaka-aineita – kalaa, juureksia, riistaa, metsän marjoja – paikalliseen tapaan valmistettuina ja maustettuina. Annoksia voi tilat yksitellen tai lajitelmana koko pöytäseurueelle.
Miksi ei sitten ole tullut käytyä? Sitä on hyvä miettiä. Nämä pitkään toimineet ravintolat joutuvat usein uusien tulokkaiden “kiilaamiksi”, kai se on se uutuudenviehätys ja toisaalta oletus siitä, että jo pitkään toiminut ravintola jatkaa vielä pitkään, mikä ei välttämättä ole totta kuten on viime kuukausina ovensa sulkeneista ravintoloista voinut huomata. No onneksi on ystäviä ja ravintolakerho, joten saatiin tämäkin vääryys korjattua. Helmikuussa vierailuvuorossa oli siis Juuri.
Etukäteen oli jo päätetty, että alkuruoiksi otetaan pöytäseurueen kanssa jaettavat sapas-lajitelmat. Onneksi muutkin olivat samaa mieltä. Vähän kuin pieni yllätysmenu illallisen keskellä, eikä ollut huono valinta. Ennen sapasten saapumista pöytäämme tuotiin pieni alkukeitto, kermaisen täyteläinen ja uskomattoman kuohkea sienikeitto. Mukava aloitus illalliselle.
Sapakset saapuivat pian keiton jälkeen ja olivat jälkikäteen ajatellen illallisen ehdoton huippukohta. Taitavasti muodostettuja kauniita kokonaisuuksia, jotka olivat toinen toistaan herkullisempia. Erityisesti mieleen jäi punajuuresta punaisen värin saanut maakellarin taimen sekä keltajuuri jogurtilla ja männyllä, todella herkullisen tasapainoisia kokonaisuuksia molemmat. Lisäksi pöytäämme tarjoiltiin hanhipalttua, omenaa ja karpaloa; luomunaudan fileetä ja juuripersiljaa; Juuren mozzarellaa, porkkanaa ja tilliä; silakkaa, juustoa ja voita; sekä lajitelma ravintolan herkullisia omia leipiä. Leivät maistuivat siinä määrin, että niitä ehdittiin myöhemmin tuomaan vielä toinen setti pöytään. Sapakset olivat niin herkullisia, että ravintolaan kannattaa mennä pelkästään niiden perässä, pienemmälläkin nälällä.
Pääruoaksi Tia tilasi Ahvenamaan siikaa, purjoa ja kurkkua. Siika oli täydellisesti kypsennettyä, kosteaa sisältä ja nahka rapeaksi paistettua, suolakin oli erinomaisesti kohdallaan. Itse otin Sallan villiporoa, palsternakkaa ja puolukkaa. Vaikka pöytään tuotaessa Natan päivän karitsa aiheuttikin pientä annoskateutta, olin annokseen hyvin tyytyväinen. Sapasten jälkeen se tuntui hieman tavanomaiselta, aavistuksen olisin kaivannut enemmän puolukan hapokkuutta muuten hyvin tasapainoiseen kokonaisuuteen.
Juuren annokset ovat runsaita ja hetkinen mietittiin, että onko jälkiruoalle vielä tilaa. No jälkkärihän maistuu aina, joten päädyttiin valitsemaan listalta luomuohraa, hilloa ja pullaa sekä suklaata, tyrniä ja mallasta. Molemmat osoittautuivat herkullisiksi vaikka pulla olisi mielestäni voinut olla lähempänä pullaa. Itse otin annoksen kanssa vielä jälkkäriviinin, joka nosti taas kokonaisuuden aivan uudelle tasolle.
Juuri ei pettänyt ennakko-odotuksia. Mökkimäinen sisustus hyvin punamulta-värityksineen ei ehkä ollut aivan omaan mieleen, mutta rento ilmapiiri, hyvä palvelu ja ennenkaikkea loistava ruoka saivat sen häviämään taka-alalle. Hinta-laatusuhteeltaan Juuri on hyvää luokkaa, annokset ovat runsaita ja kokonaisuus (sapakset, pääruoka ja jälkiruoka) jäi ruokailijaa kohden noin 50 euroon, mikä on hyvin kohtuullista.
Menossa mukana Tiskivuoren Emäntä ja White Trash Disease.
