Katselet arkistoa 2013
07/10/13
Kohvik Moon
Aloitetaan suoraan Tallinnan ruokamatkamme suurimmasta kohokohdasta. Ravintola Kohvik Moon taisi nousta meidän kolmen hengen porukkamme yksimieliseksi suosikiksi kaikkien käymiemme ravintoloiden joukosta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus käydä täällä lounaalla, mutta onneksi aikataulu menikin erinäisten sattumien johdosta uusiksi ja päädyimme ravintolaan illalliselle. Harmittavasti kuitenkin päivän toiselle illalliselle, joten nälkäänsä ravintolassa ei tarvinut syödä.
Kohvin Moon on siis nimestään huolimatta täysiverinen ruokaravintola, joka sijaitsee hieman piilossa Tallinnan sataman läheisyydessä. Ravintolan ruoka on tyyliltään slaavilaista, mutta modernilla otteella ja tarjolla on puhtaita, aavistuksen tummia luonnollisia makuja. Listalla näkyi myös syyskauden kasvikset ja riista ilahduttavasti. Sisutukseltaan paikka on konstailematon, yksinkertaisen hillitty ja siisti, ehkä jopa aavistuksen skandinaavinen.
Alkuruoaksi tilasin perinteiset tattariblinit kera siianmädin, punasipulin ja smetanan. Blinit tuotiin tirisevän kuumana pöytään, ne olivat täydellisen rapeita pinnalta ja ihanan kuohkeita sisältä. Lisukkeet olivat tuoreita ja annos toimi kokonaisuutena. Mikään kovin erikoinen annos tämä ei ollut, vaan erittäin hyvin tehty klassikkoannos. Tia otti alkuun kantarelli-tattigratiinin marinoiduilla puolukoilla ja briossilla, joka oli myös erinomaisen maukas ja raaka-aineita kunnioittava. Briossi oli hieman raskas, tulimmehan ravintolaan täydellä vatsalla. :)
Pääruoaksi tilasin alkuruoan kanssa samaa yksinkertaista linjaa noudattelevan lampaan kotletin tomaattikastikkeessa, kera munakoisopaistoksen ja papujen. Lammaskotletti oli mielettömän hyvin tehty, juuri oikean kypsyinen, samettinen sisältä ja hyvin yrteillä maustettu ja juuri sopivan suolainen. Munakoisopaistos oli herkullisen yrttinen ja raikasti kokonaisuuden. Tomaattikastike toimi kaiken yhdistäjänä. Pavut olivat hieman irti kokoaisuudesta ja olisi mielestäni voinut jättää poiskin, vaikka ei niiden maussa mitään vikaa ollut. Tia otti pääruoaksi sampea punaviinikastikkeessa, perunaröstin ja juuriselleripyreen kera. Muuten mielettömän hyvän kokonaisuuden yleisvaikutelmaa hieman laski se, että kala oli päässyt aavistuksen ylikypsäksi. Pääruoista pitää vielä mainita Annan tilaama hirvifilee, joka oli annoksena todella kaunis. Juureksia oli osattu käyttää todella hienosti myös visuaalisesti.
Ruoan kanssa nautimme lasilliset tarjoilijan suosittelemia viinejä. Itse otin Shirazia, joka oli hyvä yhdistelmä sekä alku- että pääruoan kanssa. Punaviini tuotiin oikeaoppisesti hieman jäähdytettynä pöytään. Viinit ja muut juomat osattiin suositella ja esitellä erinomaisesti ja niitä löytyi paljon myös laseittain nautittaviksi. Kaikki viinit tarjottiin samanlaisista laseista, mutta ainakin omani toimi siitä hyvin. Hauskana yksityiskohtana vesi tarjoiltiin pöytään kannussa kurkulla ja puolukoilla maustettuna. Toimi hyvin aavistuksen raskaiden annosten raikkaana vastapainona.
Tässä vaiheessa vatsa oli jo hirvittävän täynnä, joten päätimme tilata vain yhden jälkiruoan jaettavaksi. Ja jälkiruoan kyytipojaksi “Normadialaisen reiän” eli pienen digestiivin. Jälkiruoaksi valikoitui Napoleon leivos puolukkahillolla. Leivos oli samanaikaisesti juuri sopivan rapea ja kostea, erittäin makeaa leivosta tasapainoitti hapokas puolukkahillo sekä erittäin hyvin tehty cremé patissere. Ehkä paras koskaan nauttimani versio tästä klassisesta leivoksesta. Jälkiruoan kanssa kokeilimme ravintolan omia snapseja jotka saivat toimia ruoansulatuksen kiihdyttäjinä. Aronia- ja pihlajasnapsit olivat sopivan tasapainoisia ja erittäin hyviä nekin. Saimme myös erinomaiselta tarjoilijaltamme ohjeet kuinka samaa snapsia voi tehdä kotona.
Tarjoilu tosiaan tässä ravintolassa toimi. Palvelu oli koko illan ajan erinomaista, ystävällistä ja rentoa, mutta hyvin asiantuntevaa. Tarjoilijamme oli aivan huipputyyppi. Asiakkaan lyhyt empiminen osattiin loistavasti täyttää annosten suosittelulla ja koko tarjontaa osattiin myydä mitään tuputtamatta. Annoksille löytyi myös hyvät kumppanit juomista ja niiden valinta osattiin myös perustella ja tarvittaessa tarjota myös muita vaihtoehtoja. Tarjoilija tunsi läpikotaisin mitä ravintola tarjoaa ja miten kaikki toimii keskenään. Tietoa löytyi myös ruoka- ja viinilistan ulkopuolelta ja jäi todella asialleen omistautunut vaikutelma.
Tallinnassa kovin harvassa ravintolassa on talon viinien lisäksi mitään muita tarjolla laseittain, täältä löytyi kuitenkin useampi vaihtoehto. Ruoka oli siis selvästi juuriltaan slaavilaista ja venäläisen keittiön klassikoita löytyi listalta monia. Ruoka oli siis tyyliltään yksinkertaista, runsasta ja vähän raskastakin. Yrttejä ja mausteita oli kuitenkin käytetty upeasti tuomassa raikkautta kokonaisuuteen, annokset olivat samalla yksinkertaisia ja runsaita, mutta eivät kookkaita ja niissä oli keskitytty hyvin valmistettuihin pääraaka-aineisiin. Kypsyydet olivat kohdallaan ja raaka-aineet selvästi laadukkaita. Astiat ja ympäristö toistivat sopivasti annosten sanomaa. Hinnatkin olivat kohdallaan, kolmen ruokalajin illallisen viineineen nautti noin 40 eurolla per henki. Ravintolan ainoa miinus tulee raskaasta ilmasta ja huonohkosta ilmanvaihdosta. Sisällä oli koleana alkusyksyn iltanakin todella kuuma. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä jos Tallinnassa käy. Viikonlopuksi kannattaa pöytä varata hyvissä ajoin, ravintola oli aivan täynnä kuin sinne menimme.
[pinit]04/10/13
Aikahaasteet ratkeaa tuplauunilla
Kokkailimme elokuun lopussa Top Chef Akseli Herlevin kanssa Samsungin tuplauuni -pop up studiolla. Akseli oli valmistanut meille esimerkki-annokset jotka meidän piti kahden kilpailevan ryhmän kesken toistaa mahdollisimman tarkasti. Yllättävän hyvin onnistuimme vaikka reseptejä ei ollut käytössä. Kyllä iso joukko ruokabloggaajia siis jostain jotain ymmärsi. :)
Tähän alkuun jo voi todeta, että tuplauuni menee ehdottomasti harkintaan kun seuraavaa keittiötämme suunnittelemme. Kyseessä on siis aivan tavallinen uuni, jonka voi jakaa välilevyllä kahteen kerrokseen ja molemmissa valmistaa ruokaa samanaikaisesti eri lämpötiloissa. Kätevää, sillä välillä ruoan elementit pitäisi saada valmiiksi yhtä aikaa, mutta paistoaste on eri.
Ehkä yksi parhaista uunin ominaisuuksista oli kuitenkin höyrytysasema! Paperikääreessä haudutettu lohi oli taivaallista. Syömme paljon kalaa ja kun kalan paahtaa uunissa, se menee yllättävän helposti ylikypsäksi ja kuivaksi. Höyrytysasemassa kala säilytti kaiken mehukkuutensa ja koska kypsyminen tapahtuu hieman hitaammin, on esimerkiksi lohi helppo helpompi jättää hieman punertavaksi sisältä, jos siitä tykkää.
Itse valmistaisimme tuplauunissa ehdottomasti lempiruokaamme eli itse tehtyä gourmet pizzaa sekä jälkkäriksi mustikkapiirakkaa. Tai sitten saattaisimme pitää pizza-bileet, ja paistaa saman aikaisesti kaksi pizzaa. Pizzakiven kanssa kun ei oikein saa käyttää kiertoilmaa, niin suuremmalle porukalle on jokseenkin hidasta paistaa pizzoja yksi kerrallaan.
Uunin käyttöliittymä vaikutti loogiselta ja näyttö kertoi selkeästi mitä on meneillään. Vaikka aluksi toiminnot vaikuttivat monimutkaisilta, niin yllättävän pian pääsi kärryille toimintojen hallinnassa. Uuni muuten myös sammuttaa valot automaattisesti, jotta sähköä säästyy.
Kodinkoneet menevät hurjaa vauhtia eteenpäin, oma keittiömme alkaa tuntua jo tosi vanhalta, vaikka oikeasti se on melko uusi. Ei sitä tietenkään aina tarvitse kaikkia uutuksia ja hienouksia olla, mutta kyllä ruoanlaiton harrastajana ne uusimmat laitteet vain kiehtovat. Tästä uunista voi kyllä todeta, että kyseessä ei ole mikään hetken turhake, joka jää käyttämättä. Ainakin meille on monta kertaa tullut eteen tilanteita keittiössä, että joku annoksen osa joutuu jäähtymään aivan turhaan, kun se on pitänyt valmistaa etukäteen.
Ps. Kannattaa käydä jättämässä kuponki Samsungin kodinkonearvontaan.
Yhteistyössä Samsungin kanssa.
02/10/13
Ruokamatka Tallinnaan
Haha! Ei olisi uskonut tämän päivän koittavan, mutta tuli todistettua että ravintoloissa käyminen voi muuttua melko rankaksi. Visit Estonia kutsui meidät nimittäin pidennetyksi viikonlopuksi Tallinnaan vierailemaan seitsemässä Viron Top-50 ravintoloista. Seitsemän ravintolaa vajaassa kolmessa päivässä tarkoittaa, että ainakaan nälkä ei ehtinyt tulla eikä hotellin aamiaisella kannattanut kahvia kummoisempaa ottaa. Mutta olihan samalla todella upea kokemus, sai kerralla hyvän kuvan siitä mitä Viron ravintoloissa tällä hetkellä tapahtuu.
Matkat Suomenlahden yli teimme kohta vuoden täyttävällä Eckerölinen Finlandialla. Kiertelimme laivan läpi ja tykästyimme poikkeuksellisen tyylikkäästi sisustettuun loungeen, jossa tarjoillaan vaihtoehtoista aamiaista ja illallista. Mennessä tila ainakin oli rauhallinen, joten suosisimme tätä ehkä ennemmin kuin buffet-aamiasta. Tilassa oli myös wifi, joten matkan voi viettää rauhassa vaikka surffaillen. Sisäänpääsy sisältäen ruoat oli 9-16 euroa, riippuen kattauksesta. Toinen hyvä vaihtoehto on ottaa oma hytti, varsinkin illan paluumatkalla. Hytissä voi ottaa nokoset eikä tarvitse katsella kuolemaa tekeviä kanssamatkustajia.
Yleensä Tallinnassa on tullut aina lopulta päädyttyä johonkin vanhan kaupungin ravintoloista, eikä niissä mitään vikaa ole ollut. Tyyliltään ovat kuitenkin olleet enemmän sellaista perusruokaa tarjoavia ilman mitään suurempaa ilotulitusta ja fiilis on jäänyt usein hieman latteaksi. Nyt kuitenkin listalla on 7 uutta vierailemisen arvoista paikkaa, joihin kaikkiin emme todennäköisesti olisi löytäneet omin neuvoin. Palataan yksittäisiin ravintoloihin vähän myöhemmin, mutta tässä vähän ensitunnelmia.
Hinta-laatu-suhde ravintoloissa oli todella hyvä. Aika paljon sai tilailla juomia ja ruokia, että kolmen hengen ruokaseurueemme sai edes 100 euroa laskulle (kiitos muuten Annalle loistavasta matkaseurasta!). Loistavaa, varsinkin jos haluaa maistella useampia ruokia listalta. Erityisesti viinit, alkuruoat ja jälkiruoat olivat Suomen mittapuun mukaan todella edullisia.
Erittäin positiivinen yllätys oli, että melkeinpä kaikkien ravintoloiden listalta löytyi ajankohtaisia kauden makuja — riistaa sekä loppukesän juureksia ja kasviksia. Annokset olivat huolellisesti tehtyjä ja makumaailmoihin oli kiinnitetty huomiota. Kypsyydet olivat pääosin myös kunnossa. Harmi vain, että risotto oli joka paikassa ylikypsää. Tyyliltään ruoka oli ainakin vierailemissamme ravintoloissa maanläheisempää, lähempänä bistro-tyyliä kuin fine diningia. Virolaiseen ravintolakulttuuriin kuuluu kuulemma myös, että annosten pitää olla kohtuullisen suuria ja ruokalajeja ei yleensä syödä kolmea enempää. Hieman siis samalla tavalla kuin Suomessa. Bistro-tyyli menestyy siis paremmin.
Tallinnan yksi ehdoton miinuspuoli on rymyävät suomalaisjoukot, joita tuli vastaan kaduilla sekä yhdessä ravintoloista. Liikenne on myös aavistuksen kaoottisempaa kuin meillä, mutta toisaalta jalankulkija on kuningas ja tilaa annetaan aina. Palvelukulttuuri on myös aika samanlainen kuin Suomessa, hieman etäinen mutta asiallinen. Toki tästä tuli tälläkin matkalla saatua myös erittäin positiivisesti poikkeavia kokemuksia. Sen myös huomasimme, että englanniksi asiointi sujuu paremmin. Vanha polvi puhuu kyllä suomea, mutta nuoret paljon mielummin englantia.
Viro ja Tallinna on kuitenkin paikka, joka varsinkin meidän pääkaupunkiseutulaisten kannattaa pitää myös mielessä kun miettii illallispaikkaa. Hyviä ravintoloita on paljon ja niistä moni sijaitsee kompaktisti keskustassa. Laivoja kulkee nykyään erittäin usein, illalliselle voi vaikka lähteä ja palata takaisinkin yhden illan aikana.
Yhteistyössä Visit Estonia ja Eckeröline
[pinit]