Katselet arkistoa 2013
17/09/13
Omenakaurapaistos
Syksyn kotimainen omensato on täällä! Me joudumme tänä(kin) vuonna valitettavasti hankkimaan omenamme kaupasta kun lähipiiristä ei löydy tällä hetkellä ketään, jonka omenatarha tuottaisi yli oman tarpeen.
Omena on lempihedelmäni ja olen varmaan koko ikäni tykännyt kaikesta missä on omenaa, oli se sitten mehua, jälkiruokaa tai omenaa ihan sellaisenaan. Aloitan edelleen melkein kaikki päivät tuorepuristetulla omenamehulla. Lapsena ehdoton jälkiruokasuosikkini oli omenapiirakka, jossa oli kauramurua päällä. Omenakaurapaistos on käytännössä sama jälkiruoka, mutta ilman piirakkapohjaa. Helpompi ja nopeampi, mutta oikeastaan vähintään yhtä hyvä, onhan tähän jätetty ne omenapiirakan parhaat osat.
Omenakaurapaistos (8 annosta)
- 6-8 omenaa
- 1/2 dl fariinisokeria
- 2 tl kanelia
- 100 g huoneenlämpöistä voita
- 2 dl fariinisokeria
- 3 dl kaurahiutaleita
Poista omenoista siemenkota ja pilko ne lohkoiksi. Voit myös tarvittaessa kuoria omenat. Itse käytimme syksyn sadon kotimaisia omenoita ja niitä on ihan turha kuoria. Levitä lohkot tasaisesti uunivuoan pohjalle, ripottele päälle fariinisokeria ja kanelia. Sekoita.
Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Mittaa sokeri ja kaurahiutaleet voin kanssa samaan kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Tässä työkaluna toimii erityisen hyvin puinen kauha. Murustele voi-kauraseos sitten tasaisesti omenoiden päälle uunivuokaan.
Kypsennä 15 minuuttia 225 asteisessa uunissa keskitasolla, peitä kevyesti foliolla ja jatka kypsentämistä vielä 10 minuuttia. Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai runsaalla vaniljalla maustetun kermavaahdon kera.
Tämä on varmasti yksi parhaimmalla hyvyys-helppous -kertoimella varustetuista jälkiruoista. Valmistuu todella nopeasti ja maistuu ainakin allekirjoittaneelle aina. Annoksista saa vielä pienellä vaivalla näyttävän näköisiäkin. Ehdoton syksyn omenasadon ajan herkku. Tällä ohjeella tehty paistos on aika makea ja riippuen omenalajikkeesta voi sokerimäärää säätää ehkä hieman pienemmäksi. Ohjeen sokerimäärä toimii hapokkaiden omenalajikkeiden kanssa mainiosti.
[pinit]15/09/13
Hansin hampurilaisbaari
Chez Dominique ilmoitti lopettavansa toimintansa tämän syksyn aikana. Samalla Hans Välimäki mainosti, että jatkossa keittää lähinnä Midhill-ravintolaketjussaan. Pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa, että millainen burgeribaari tämä keväällä kotimaisen “watergate” skandaalin johdosta otsikoissa paistatellut ravintola on. Kerran olemme Linnanmäen Midhillissä käyneet, mutta nyt kävelimme ensimmäistä kertaa City-käytävän ravintolan ovesta sisään.
Ravintolahan on tyyliltään ronski amerikkalaistyylinen diner, joka tarjoaa ruokaa jollaista amerikkalaistyylissessä dinerissä voisi kuvitella tarjottavan. Burgereita, sormisyötävää ja ällömakeita jälkkäreitä. Mainosteksteissä puhutaan myös ranskalaisvivahteesta brasserie-sanaa viljellen. Ehkä sillä on haluttu ottaa etäisyyttä amerikkalaismielikuviin (lue: pikaruoka), kun ravintola kuitenkin pyrkii käyttämään laadukkaita raaka-aineita ja muutenkin tarjoamaan laadukkaasti valmistettua ruokaa. Tai sitten se viittaa ravintolan tarjoamaan aamupalaan jne. tarkoittaahan brasserie käytännössä Ranskan vastinetta brittien pubille.
Tilasimme pulled pork – ja hummeriburgerit sekä yhdet tryffeliranskalaiset jaettavaksi. Juomat tulivat nopeasti pöytään, mutta ruokaa sai puolitäydessä ravintolassa odotella hetken aikaa. Tai sitten se nälkäisen aika vaan kului hitaasti. Possuburger oli mielettömän hyvä, liha mehevästi ylikypsää ja maut selkeitä ja toimivat erityisen hyvin yhteen. Burgerin oheen kuulunut dippikokoinen perunamuusiannosaiheutti alkuun hämmennystä kunnes tajusin maistaa sitä yhdessä burgerin kanssa. Hyvinhän se toimi. Hummeriburgeri oli kaikessa erikoisuudessaa myös loistava. Hummeria oli annoksessa suhteellisen paljon, mutta olihan tuo 22 euron hinta silti aika kova.
Burgereista innostuneina päätimme vielä tilata jälkiruoat. Snickers-mutakakkua ja marenkia. Hyvää, mutta ehkä molemmat annokset makuumme liiaan makeita. Tässä ravintolassa jälkiruoan voisikin aivan hyvin jakaa seuralaisen kanssa, ei sen takia että annokset ovat valtavia vaan siksi, että ne ovat ylitsevuotavan makeita. Vähempikin siis riittää.
Midhill oli siis ruoan puolesta oikein positiivinen kokemus, hyvinkin samalla tasolla Köpiksen Cocks & Cowsin kanssa. Melkeinpä uskaltaisin väittää, että jos haluaa hyvän burgerin Suomesta niin tänne kannattaa suunnata. Mitään puoli-ilmaista pikaruokaa ravintolasta ei kuitenkaan saa vaan hinnat ovat ns. oikeiden ravintoloiden luokkaa. Kahdelta hengeltä meni burgereihin ja jälkiruokiin juomineen ja sideordereineen 75 euroa. Käydään toistekin.
[pinit]14/09/13
Parapähkinäkeitto
Tilasin useita vuosia sitten jo toimintansa lopettaneessa Helsingin Bossassa parapähkinäkeittoa (onkohan Turussakaan enää Bossaa?). Se oli mielettömän hyvää ja olen siitä asti halunnut tehdä sitä kotonakin. Nyt käveli ihan sattumalta vastaan kuulemma ihan aito Brasialialainen resepti, jota oli pakko kokeilla kun mietimme, että minkä keiton teemme “taustoittamaan” nacho-fingerfoodiemme makuja.
Parapähkinäkeitto (6 annosta)
- 3,5 dl parapähkinöitä
- 1 l kanalientä
- 2 rkl voita
- 2 rkl vehnäjauhoja
- muskotin kukkaa (1/4 tl jauhettua)
- suolaa ja valkopippuria
- 2,5 dl kermaa
- 1/2 granaattiomenan mehu
- 1/2 granaattiomenan siemenet (koristeeksi)
Paahda parapähkinöitä 200 asteessa uunin ylätasolla noin 10 minuuttia. Kääntele pähkinöitä välillä. Kun pähkinät ovat jäähtyneet raaputa kuoret pois. Kuumenna kanaliemi kattilassa. Itse lisäsimme litraan vettä kaksi fondinappia. Aja pähkinät tehosekoittemessa jauheeksi. Lisää muutama desilitra kanalientä joukkoon ja aja seos paksuksi tahnaksi.
Kuumenna paistokasaria keskilämmöllä, lisää voi. Kun voi alkaa vaahdota, nosta pannu sivuun levyltä ja vispaa vehnäjauho puuhaarukan avulla pikkuhiljaa sen sekaan. Siirrä pannu takaisin levylle ja kuumenna tasaisesti sekoittaen kunnes seos alkaa paeta pannun reunoilta. Lisää puolet kanaliemestä pikkuhiljaa voi-jauhoseoksen joukkoon samalla tasaisesti vispaten.
Yhdistä voi-jauhoseos sitten kanaliemen kanssa kattilaan ja sekoita se tasaiseksi. Lisää myös pähkinäseos ja mausta suolalla, valkopippurilla ja muskotin kukalla. Lisää joukkoon myös kerma, kuumenna ja anna kiehua hiljalleen noin 20 minuutin ajan.
Purista puolikkaasta granaattiomenasta mehu ja lisää se keiton joukkoon. Tarjoa keitto lämmitetyiltä lautasilta ja koristele annokset granaattiomenan siemenillä.
Omasta parapähkinäkeistostamme jäi valitettavasti granaattiomenan mehu puuttumaan, emme onnistuneet tätä hedelmää tällä kertaa kaupasta saamaan. Keitosta puuttui tietty hapokkuus, joka olisi mehun myötä siihen tullut. Emme myöskään voineet koristella annoksia granaattiomenan siemenillä. Käytimme koristeluun paahdettua paprikaa ja korianteria, jotka toimivat myös erittäin hyvin yhteen keiton muun makumaailman kanssa.
Vaikka keitto olikin samettista, täyteläistä ja hyvää niin jokin tästä jäi puuttumaan. Ei vaan tullut samanlaista elämystä kuin aikoinaan ravintolassa. Voi toki olla, että se ero tuli juuri siitä granaattiomenasta. Pitää joskus kokeilla uudelleen ja kehitellä reseptiä eteenpäin. Onko joku muu kokeillut tätä keittoa joskus? Kulkee nimellä Sopa de Castanha do Pará tai Brazil nut soup, ainakin tietääkseni. Suomalaisella nimellä ei löytynyt kuin yksi rohkea, joka oli tätä joskus yrittänyt tehdä. Ja sielläkin oli vissiin luovutettu. :)
[pinit]