18/05/15
Sushi-lounaalla
Joskus nuorena sitä jaksoi kaiket päivät ihan olemattomilla syömisillä, mutta nyt huomaa että kunnollinen lounas on supertärkeä töissä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Paras lounas on mielestäni maistuva, mutta kevyt. Lounaan jälkeinen kooma on nimittäin melko ärsyttävää kun pitäisi pysyä skarppina vielä iltapäivän palavereissa. Siihen ei auta edes litra kahvia, jos niin on päässyt käymään.
Täytyy sanoa, että hieman käy kateeksi ydinkeskustassa työskenteleviä, sillä lounaspaikkoja on vaikka millä mitalla. Varjopuolena on tietenkin valinnan vaikeus ja sellaisen paikan löytäminen, jonne mahtuu jonottamatta ja palvelu on ripeää ja ruoka hyvää. Smartumilla on mainio lounashaku, joka toimii hyvin myös puhelimella. Lounaspaikkoja voi etsiä kätevästi sijainnin tai ravintolatyypin mukaan. Tuli tarpeeseen, sillä saimme käyttöömme muutaman Smartum lounas -setelin. Paikan valinta oli aika helppo, sillä sushi on yksi parhaimmista lounaista. Täyttävää, mutta siitä jää aina kevyt ja hyvä olo.
Suuntasimme lounaalle Hanko Sushiin, jossa on hyvin varauduttu lounasruuhkaan eikä susheja tarvitse odotella kauaa. Lounasmenussa on valittavana erikokoisia lajitelmia melko edulliseen lounashintaan, varsinkin jos vertaa hintaa normaaliin listaan. Lisäksi lounasaterioihin kuuluu Miso-keitto ja vihreä tee. Sushit maistuivat niin kuin aina ja wasabia kului.
Vaihdoin alkuvuodesta työpaikkaa ja meillä on lounasetu järjestetty alempina hintoina henkilöstöravintolassamme ja täytyy sanoa, että kyllä lounasetua tuli ikävä. Vaikka henkilöstöravintolamme ruoan taso on yllättänyt positiivisesti, ei kukaan kuitenkaan jaksa syödä samassa ravintolassa viikosta ja vuodesta toiseen. Smartum lounas -seteli on erityisesti työntekijän kannalta aivan mahtava juttu. Nyt erityisesti lounasetua osaa arvostaa kun niitä ei nykyisessä työpaikassani ole käytössä.
Tässä vuosien varrella on oppinut, että lounas on sellainen asia mitä ei kannata jättää väliin. Energiatasot laskevat ja päivä alkaa tuntumaan raskaalta. Lounas on myös ainoa suunniteltu tauko ainakin omassa työpäivässä ja se tuntuu virkistävämmältä kun pääsee hetkeksi muihin tiloihin omalta työpaikalta. Ymmärrettävästi kaikki työt eivät ole sellaisia, josta pääsee lähtemään lounastauolle minne huvittaa, mutta jos sellainen mahdollisuus on suosittelen hyödyntämään.
Yhteistyössä Smartum.
10/05/15
Rapsakkaa huomenta
Vaikka tuore leipä on aina tuoretta, niin meillä on a i n a paketti paahtoleipää pakastimessa. Paahtoleipä pelastaa pikkunälästä, kun ei jaksa alkaa väsäämään mitään sen ihmeellisempää. Pakastimesta suoraan vaan paahtimeen ja päälle paljon aitoa voita. Tämä resepti toimii todistetusti myös silloin kun edellisenä iltana on mennyt pitkään. ;)
Kävin muutamien bloggaajien kanssa tutustumassa Fazerin uusiin paahtoleipäpakkauksiin, jotka muuten löytyvät jo nyt kaupoista. Pakkausuudistuksen myötä myös reseptiä on uudistettu ja huomiota on kiinnitetty erityisesti paahto-ominaisuuksiin. Leivän tulee paahdettaessa jäädä pinnalta rapsakaksi, mutta sisältä pehmeäksi. Tässä onkin se ero kun paahtaa tuoretta ja pakastettua leipää, nimittäin jälkimmäinen menettää pehmeyden ja siitä tulee hieman rapsakampi kuin tuoreesta.
Mutta ei hätää tähänkin Fazerilta löytyi ratkaisu, sillä paahtoleipä säilyy pussissaan hyvänä koko viikon. Eli pakastamispuuhiin ei tarvitse lähteä, mikäli leipä syödään viikon sisällä. Tosin leivät saattavat huveta pussista aika ripeään tahtiin kun pääsee paahtoleivän makuun. Muistan, että söin kerran nuorena koulun jälkeen koko pussin kerralla. :D
Paahtoleipää eli toasteja syödään muuallakin ja esim. jenkeissä toastit ovat nyt kuuminta hottia. Toasteja löytyy tuhansilla täytevariaatioilla ja niitä saa kaikista trendikkäistä kahviloista ja katukioskeista. Olisi jännä päästä näkemään se puoli, sillä tunnetusti kun jenkit jotain tekevät niin se tehdään täysillä.
Fazer haastoi meidät kehittelmään omat suosikkitoastimme suollaisella ja makealla täytteellä. Ideoita tuli heti usempia mieleen, nyt taidan mennä tekemään vielä yhden paahtoleivän ja jatkamaan makuvaihtoehtojen jalostusta ja testailua. Reseptejä siis luvassa toukokuun aikana!
* * *
Yhteistyössä Fazer Paahto.
03/05/15
Ravintola The Cock
The Cock on ravintola, josta on puskaradiossa ja mediassakin kohistu kovasti koko alkuvuosi. Aika hyvin ravintolalle, joka avasi ovensa vasta maaliskuussa. Ravintolan taustaltahan löytyy Sandrolla kannuksensa hankkinut ja muutenkin kovasti nosteessa oleva Richard McCormick sekä Helsingin ruokakultttuuristrategiaa aiemmin vetänyt Ville Relander. Rahaa yhtälöön tuo Royal Ravintolat.
Kasarmitorin laidalla sijaitseva ravintola on peruslähtökohdiltaan juuri nyt niin kovin muodikas bistro, jossa alakertaan voi tehdä pöytävarauksia ja yläkerta on varattu ilman varausta ruokailemaan saapuville. Alakerrassa on hieman laajempi ruokalista, mutta muuten ruokafilosofia on molemmissa sama – ronskia, konstailematonta ja raaka-aineita kunnioittavaa bistro-henkistä ruokaa, kohtuu hinnalla. Ravintola on myös auki aina aamiaisesta illalliseen asti, joten jokaiselle päivän aterialle on tarjolla jotain.
Kuukausittain kokoontuva ravintolakerhommekin suuntasi The Cockiin heti kun se vaan oli mahdollista eli huhtikuun alussa. Sen verran paljon paikasta oli puhuttu. Koska tulimme isommalla porukalla paikalle oli pöytävaraus aivan pakollinen, joten meidät ohjattiin – ehkä hieman harmittavasti – hämärään alakertaan. Kellarikrouvimainen alakerta on toki ihan tunnelmallinen, mutta ei siellä oikein kuvia saanut otettua. Valoisa ja avarampi yläkerta on muutenkin olemukseltaan enemmän meidän makuumme, harmi ettei sinne voi pöytiä varata. Mukana tällä kertaa Hanna, Heidi, Laura ja Nata.
The Cockin ruokalista on suhteellisen yksinkertainen ja kompakti. Annoksia on valittavana noin 15, joista osa sopii paremmin alkuun, osa pääruoaksi ja osa suolaiseksi jälkiruoaksi. Moni annoksista sopii myös jaettavaksi. Makeaan jälkiruokaan on tarjolla vain yksi vaihtoehto: yläkerrassa pingispöydältä tarjoiltu jälkiruoka-buffa.
Itse päätimme ottaa neljä annosta enemmän tai vähemmän jaettaviksi. Alkuun ostereita ja kanan siipiä, pääruoaksi pihvi ranskalaisilla sekä pasta vongole – yksinkertainen simpukkapasta.
Osterit olivat herkkua, ne tarjoiltiin salottisipulihillokkeen, tabascon ja sitruunan kera. Toimii. Myös siivet olivat todella hyvät, hyvin maustettu ja juuri sopivan kypsyiset. Kastiketta olisi voinut olla hieman enemmän, mutta onneksi sitä sai kysymällä lisää. Sotkemiseksihan siipien syöminen meni ja olisikin toivonut, että annoksen mukana olisi tullut jotain jolla siivota sormensa.
Toiseksi pääruoksi tilaamamme Pasta Vongole oli näyttävä annos. Simpukkapasta oli maukas, mutta valitettavasti suolaa oli siihen lorahtanut aivan liikaa. Sitruunalla sai onneksi suurimman suolaisuuden taitettua. Myös pasta oli ylikypsää, joten pettymyksen puolelle meni. Seuralaisemme Heidi kertoi syövänsä annosta jo toista kertaa ja edellisellä se oli onnistunut nappiin, joten tällä kertaa oli toteutuksessa vissiin menty metsään.
Toinen pääruoistamme – Steak Frites – oli puolestaan erinomaisen hyvä. Lihassa hyvä paistopinta, sopivan rosé sisältä ja lisukkeet toimivat kokonaisuudessa. Tähän annokseen olisi kuitenkin kaivannut aivan ripauksen lisää suolaa ja lisäksi se tarjoiltiin jo aavistuksen jäähtyneenä. Ei aivan nappisuoritus siis tämäkään. Ihan mallikkaat viinit saatiin myös annoksille “viinimestarin” suositusten perusteella.
Jälkkärihammasta alkoi tässä vaiheessa kolottaa ja päätimme tehdä lähempää tuttavuutta yläkerran pingispöydän kanssa. Ajatuksena ihan hauskan jälkiruoka-buffan toteutus kuitenkin mielestämme hieman ontui. Tarjonta oli hieman ankeaa, moni vaihtoehdoista oli loppu, jäljellä oli lähinnä muutamaa peruskakkua. Kuivakakut olivat ehtineet kuivahtamaan ja muillekin huoneenlämmössä seisominen ei ollut tehnyt hyvää. Ehkä valikoimaa voisi hieman supistaa ja pitää täyttövauhdin aavistuksen ripeämpänä. Voisi toimiakin.
The Cock ei siis täysin lunastanut odotuksia, ravintolan ympärillä on toisaalta vellonut jo vähän epärealistista hypeä. Tarjoilu oli mutkattoman rentoa sekä mukavaa ja paikka on toimiva, joskin toivoisimme myös yläkertaan varattavia pöytiä. Ruokien perusasiat oli kohdallaan, mutta tiettyä hapuilua oli viimeistelyssä. Ehkä nämä hioutuvat kun ravintola on toiminut hieman pidempään.
