04/03/15
Shanghai Cowboy ja fuusio-meksikolaista
Meksikolaista fuusio-keittiötä, sitä lupaa tarjota Helsingissä tällä hetkellä remontissa olevan Königin kellarissa sijaitseva ravintola Shanghai Cowboy. Helsingin ydinkeskusta ulkopuolella muutamassa eri osoitteessa kiertänyt ravintola löysi viime vuoden loppupuolella uuden sijainnin ja uuden omistajan Center-Inn ravintoloista. Ravintolaa pyörittää kuitenkin sama porukka ja menon pitäisi olla samanlaista kuin ennenkin, vaikka taustalta löytyykin nyt kotimainen ravintola-alan ketju.
Itse emme vanhoissa Shanghai Cowboyn paikoissa käyneet, mutta keskustelua ja pöhinää on ravintola eri piireissä herättänyt. Mielipiteitä on kuultu sekä puolesta, että vastaan – toiset on tykänneet, toiset ei. Viime viikolla pyörimme nurkilla, joten päätimme käydä kokeilemassa. Varttia vaille kolme oli kuitenkin vielä buffet-lounas käynnissä eikä silloin saanut tilata listalta, ja listaa nimenomaan halusimme testata. Hetkeksi muualle pyörimään ja sitten uusi yritys.
Hieman sekavan sokkeloisessa tilassa toimiva ravintola on sisustettu melkoisen rouheasti ja kuulemma halvalla. Paljon on kierrätettyä ja itse tehtyä, yleisfiilis on yllättävänkin toimiva. Osittain tila asettaa vähän haasteita (on ahdasta) ja toisaalta osa kalusteista tuntuu olevan hieman väärässä käyttötarkoituksessa. Pienet baareihin enemmän sopivat pöydät eivät ole ihan paras yhdistelmä runsaiden meksikolaistyylisten annosten kanssa. Ravintola onkin ehkä enemmän klubin tyyppinen kuin puhdas ruokaravintola ja sitä se kai yrittää ollakin. Kaveriporukalla iltaa istuessa ihan varteenotettavan oloinen paikka.
Mutta siihen ruokaan. Alkuun tilasimme nachoja ja romaine-salaattia kera guacamolen ja salsan. Itse paistetut nachot olivat todella herkullisia, guacamolessa maistui avokado ja salsa oli todella hyvää. Myös nuo romaine-salaatin lehdet toimivat yllättävän hyvin kokonaisuudessa. Hyvä napostelu-annos ja hyvä aloitus ruokailulle.
Pääruoaksi päädyimme, jostain kumman syystä, ottamaan samat annokset. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa kaksi jaettavaa annosta niin olisi saanut vähän laajemman kuvan ravintolan annoksista. Duck corn chalupa tuli siis molemmille, ylikypsää revittyä ankkaa, paria maustekastiketta ja vähän vihanneksia tarjottuna maissi-tacon päältä. Hieman hankalasti syötävä annos, ei onnistunut käsin ja kova “pohja” oli aavistuksen hankala haarukalla ja veitsellä, mutta maut olivat hyvät. Ankkaa oli todella paljon ja se hieman hallitsi makumaailmaa, kastikkeita olisi voinut olla enemmänkin, varsinkin jotain aavistuksen hapokasta. Annos olisi kestänyt myös hieman enemmän potkua eli chiliä. Nämä kuitenkin pikkujuttuja ja maistui kyllä.
Annokset olivat runsaita, joten tänne ei välttämättä kannata mennä pienellä nälällä, ainakaan syömään. Hinnat Shangahai Cowboyssa olivat vähintään kohtuullisia ja ainakin meidän tilaamat annokset olisivat olleet hyvin jaettavissa. Ruoka ei ehkä ollut kovin tyylipuhtaan meksikolaista, vaikutteita on paljon aasiasta ja vähän muualtakin, sitä fuusiota siis. Seuraavaksi sitten se toinen paljon kehuja saanut eli Patrona, joka taitaa olla huomattavasti selkeämmin meksikolainen ravintola.
26/02/15
Ravintola Juuri
Kotimaista keittiöperinnettä ja ruokaa ylpeydellä jo kymmenen vuoden ajan hennolla, mutta varmalla otteella modernisoinut Juuri Keittiö & Baari, kuten ravintolan koko nimi kuuluu, on ollut vierailulistallamme jo pitkään. Ravintola on aina ihastuttanut siellä missä siihen on törmännyt ja vastannut vuodesta toiseen mm. Taste of Helsingin parhaimmista annoksista. Punajuurimakaronilaatikko! Ja on niitä kehujakin kuulunut melkeinpä jokaiselta ravintolassa syöneeltä.
Ravintola Juuri on varmaan tunnetuin aikoinaan lanseeraamistaan “sapaksista” – kylmistä tai lämpimistä pienistä annoksista, joita tarjotaan alkuruoan sijaan. Sapas on läheistä sukua Espanjan tapaksille, annokset koostuvat tietyn pääraaka-aineen ympärille muodostetuista suupaloista ja ovat tarkoitettu jaettaviksi pöytäseurueen kesken. Se mikä nämä annokset erottaa tapaksista on makumaailma ja raaka-aineet, jotka ovat silkkaa suomalaista ja skandinaavista perinnettä. Paikallisia raaka-aineita – kalaa, juureksia, riistaa, metsän marjoja – paikalliseen tapaan valmistettuina ja maustettuina. Annoksia voi tilat yksitellen tai lajitelmana koko pöytäseurueelle.
Miksi ei sitten ole tullut käytyä? Sitä on hyvä miettiä. Nämä pitkään toimineet ravintolat joutuvat usein uusien tulokkaiden “kiilaamiksi”, kai se on se uutuudenviehätys ja toisaalta oletus siitä, että jo pitkään toiminut ravintola jatkaa vielä pitkään, mikä ei välttämättä ole totta kuten on viime kuukausina ovensa sulkeneista ravintoloista voinut huomata. No onneksi on ystäviä ja ravintolakerho, joten saatiin tämäkin vääryys korjattua. Helmikuussa vierailuvuorossa oli siis Juuri.
Etukäteen oli jo päätetty, että alkuruoiksi otetaan pöytäseurueen kanssa jaettavat sapas-lajitelmat. Onneksi muutkin olivat samaa mieltä. Vähän kuin pieni yllätysmenu illallisen keskellä, eikä ollut huono valinta. Ennen sapasten saapumista pöytäämme tuotiin pieni alkukeitto, kermaisen täyteläinen ja uskomattoman kuohkea sienikeitto. Mukava aloitus illalliselle.
Sapakset saapuivat pian keiton jälkeen ja olivat jälkikäteen ajatellen illallisen ehdoton huippukohta. Taitavasti muodostettuja kauniita kokonaisuuksia, jotka olivat toinen toistaan herkullisempia. Erityisesti mieleen jäi punajuuresta punaisen värin saanut maakellarin taimen sekä keltajuuri jogurtilla ja männyllä, todella herkullisen tasapainoisia kokonaisuuksia molemmat. Lisäksi pöytäämme tarjoiltiin hanhipalttua, omenaa ja karpaloa; luomunaudan fileetä ja juuripersiljaa; Juuren mozzarellaa, porkkanaa ja tilliä; silakkaa, juustoa ja voita; sekä lajitelma ravintolan herkullisia omia leipiä. Leivät maistuivat siinä määrin, että niitä ehdittiin myöhemmin tuomaan vielä toinen setti pöytään. Sapakset olivat niin herkullisia, että ravintolaan kannattaa mennä pelkästään niiden perässä, pienemmälläkin nälällä.
Pääruoaksi Tia tilasi Ahvenamaan siikaa, purjoa ja kurkkua. Siika oli täydellisesti kypsennettyä, kosteaa sisältä ja nahka rapeaksi paistettua, suolakin oli erinomaisesti kohdallaan. Itse otin Sallan villiporoa, palsternakkaa ja puolukkaa. Vaikka pöytään tuotaessa Natan päivän karitsa aiheuttikin pientä annoskateutta, olin annokseen hyvin tyytyväinen. Sapasten jälkeen se tuntui hieman tavanomaiselta, aavistuksen olisin kaivannut enemmän puolukan hapokkuutta muuten hyvin tasapainoiseen kokonaisuuteen.
Juuren annokset ovat runsaita ja hetkinen mietittiin, että onko jälkiruoalle vielä tilaa. No jälkkärihän maistuu aina, joten päädyttiin valitsemaan listalta luomuohraa, hilloa ja pullaa sekä suklaata, tyrniä ja mallasta. Molemmat osoittautuivat herkullisiksi vaikka pulla olisi mielestäni voinut olla lähempänä pullaa. Itse otin annoksen kanssa vielä jälkkäriviinin, joka nosti taas kokonaisuuden aivan uudelle tasolle.
Juuri ei pettänyt ennakko-odotuksia. Mökkimäinen sisustus hyvin punamulta-värityksineen ei ehkä ollut aivan omaan mieleen, mutta rento ilmapiiri, hyvä palvelu ja ennenkaikkea loistava ruoka saivat sen häviämään taka-alalle. Hinta-laatusuhteeltaan Juuri on hyvää luokkaa, annokset ovat runsaita ja kokonaisuus (sapakset, pääruoka ja jälkiruoka) jäi ruokailijaa kohden noin 50 euroon, mikä on hyvin kohtuullista.
Menossa mukana Tiskivuoren Emäntä ja White Trash Disease.
24/02/15
Focaccia ravintola Demon tapaan
Tämä herkullinen focaccian resepti löytyi Patisserie Teemu & Markuksen Leipäkirjasta. Alun perin resepti on kotoisin ravintola Demosta. Enkä yhtään ihmettele, sen verran hyvää leivästä tuli, että sitä olisi kehdannut ravintolassakin tarjota. Focaccia on helppo tehdä, mutta kohottaminen vie hieman aikaa. Se hyvä puoli leivässä on, että sen voi tehdä valmiiksi vuokaan kohoamaan ja laittaa uuniin vasta vieraiden tullessa tai kun ruoka alkaa olla valmista.
Hyvälaatuinen suola on tietenkin focaccian A ja O. Huomasimme, että suolankukat olivat päässeet loppumaan, joten kokeilimme leivän päälle Mill & Mortarin punaviinillä maustettua sormisuolaa ja se oli nappivalinta. Toinen vaihtoehto olisi ollut sitruunasormisuola, mutta pitää kokeilla sitä ensi kerralla. Focacciasta tuli erinomaista, sisältä pehmeää ja mehukasta ja pinnalta juuri sopivan rapeaa.
Seuraavaksi leivontavuorossa on juureen tehty maalaisleipä samaisesta kirjasta. Sitä ennen pitää kuitenkin hankkia noin litran vetoinen lasinen tiivis purkki, jossa juurta voi säilyttää. Ehkä sitä ennen kuitekin pistäydyn Teemun ja Markuksen kahvilassa maistamassa niitä paljon kehuttuja croisantteja. Leipäkirjasta löytyy myös croisanttien ohje, pakko kokeilla niitäkin.
Focaccia (2 pienempää tai yksi isompi)
- 8,5 dl (553 g) puolikarkeita vehnäjauhoja
- 11 g (1 pussi) kuivahiivaa
- 2,5 tl suolaa
- 0,25 dl (23 g) oliiviöljyä
- 3,5 dl (350 g) kylmää vettä
- rosmariinia
- timjamia
- sormisuolaa
- oliiviöljyä päälle
Sekoita jauhot, hiiva, suola ja oliiviöljy yleiskoneen kulhossa. Kiinnitä kulho koneeseen taikinakoukun kera ja ala vaivaamaan hiljaisella teholla. Kaada vesi joukkoon vähitelleen. Kun taikinasta on muodostunut kiinteä pallo, vaivaa sitä koneessa vielä 18 minuuttia. Taikinan kuuluu jäädä melko kosteaksi ja venyväksi. Anna sen jälkeen taikinan levätä kulhossa liinan alla 30 minuuttia.
Ota kaksi pienempää vuokaa tai yksi isompi ja öljyä ne huolellisesti. Kaada taikina vuokaan ja painele se tasaiseksi pohjalle. Painele timjamin ja rosmariinin lehtiä taikinaan sormin. Öljyä leivän pinta kevyesti oliiviöljyllä, peitä vuoka liinalla ja anna kohota noin tunti, ainakin kaksinkertaiseksi.
Pirskota pintaan lisää oliiviöljyä ja ripottele pintaan sormisuolaa. Laita focaccia uunin alatasolle ja paista kiertoilmalla 215 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Ota focaccia heti paistamisen jälkeen pois vuoasta ja jäähdytä ritilän päällä.
