07/12/10
Pekaanipähkinäpiirakka
Kuiva-ainelaatikossamme on jo jonkin aikaa pyörinyt iso pussillinen pekaanipähkinöitä. Emme edes muista mitä varten niitä on alunperin ostettu, mutta määrältään paljon yli tarpeiden kuitenkin. Eihän näistä voinut tehdä muuta kuin sitä ilmeisintä ameriikan herkkua eli pekaanipähkinäpiirakkaa. Resepti löytyi Lunni leipoo -blogista.
Pekaanipähkinäpiirakka (pecan pie)
- pohja:
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1/2 tl suolaa
- 1 rkl sokeria
- 110 g voita
- 2-4 rkl kylmää vettä
- täyte:
- 2,4 dl fariinisokeria
- 1,6 dl vaaleaa siirappia
- (1 tl rommia)
- 50 g voita
- 3 kananmunaa
- 0,6 dl kuohukermaa
- 1/4 tl suolaa
- 150 – 200 g pekaanipähkinöitä
Aloita valmistamalla pohja. Sekoita vehäjauhot, suola ja sokeri keskenään ja nypi huoneenlämmössä pehmennyt voi niiden sekaan. Lisää vesi murumaisen seoksen joukkoon. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin vetäytymään noin puoleksi tunniksi.
Kauli viileä taikina jauhotetulla tasolla halkaisijaltaan noin 33 senttiseksi ja 3-5 mm paksuksi levyksi. Nosta levy kaulimen avulla voidellun 23-25 senttisen piirakkavuoan päälle. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä pohja jääkaappiin odottamaan.
Valmista sitten täyte. Kuumenna fariinisokeri, siirappi ja voi sekä halutessasi rommi kattilassa. Sekoita koko ajan ja nosta liedeltä kun seos poreilee. Siirrä sivuun jäähtymään.
Riko munat kulhoon ja vatkaa haarukalla niiden rakenne rikki. Sekoita munat kerman sekä suolan kanssa ja lisää haaleaan siirappiseokseen. Sekoita kunnolla. Kaada täyte piirakkapohjalle ja ripottele pähkinät päälle.
Paista uunissa 180 asteessa noin 40 minuutin ajan.
Ällömakeaahan tämä oli kuten aika moni muukin Amerikan herkku. Aika pienen palan pystyy kerrallaan syömään. Kaipaisi varmaan esimerkiksi vaniljajäätelöä kaverikseen.
Kaapistamme ei myöskään löytynyt rommia, se olisi antanut kivan lisäaromin piirakkaan. Rouhimme myös osan pekaanipähkinöistä täytteen sekaan ja koristelimme pinnan kokonaisilla pähkinöillä. Pähkinöitä kun oli niin paljon. :)
06/12/10
Salviapestoa, artisokansydämiä ja tortellinejä
Kovin on ollut hiljaista uusien reseptien kokeilemisen rintamalla. Kiire ja hässäkkä on aiheuttanut sen, että on tehty tuttuja ja turvallisia ruokia, ei ole jaksanut etsiskellä, kokeilla, eikä miettiä. Itsenäisyyspäivällä pidennetty viikonloppu tulikin monella tapaa tarpeeseen. Ruokaakin on ehditty laittamaan, tätä tehtiin eilen.
Salviapestoa, artisokansydämiä ja tortellinejä (4 annosta)
- 2 pkt (á 250 g) tortellinejä tai ravioleja, esim. pinaatti-ricottatäytteisiä
- 1 prk säilöttyä latva-artisokkaa
- n. 1 dl salviapestoa
- pecorinoa lastuina
- 2 rkl pinjansiemeniä
Tee ensin salviapesto (ohje alla). Keitä tortellinit tai raviolit voimakkaasti kiehuvassa, suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Pinaatti-ricottatäytteiset toimivat tässä ainakin hyvin. Parempi tietenkin vielä jos jaksaa tehdä täytepastansa itse, mutta valmiitkin käyvät. Valuta latva-artisokista öljy talouspaperin päällä.
Pastan kiehuttua valuta se lävikössä jaa kaada takaisin kattilaan. Lisää artisokat ja salviapesto. Sekoita varovasti. Annostele pasta lämmitetyille lautasille. Koristele paahdetuilla pinjansiemenillä, pecorinolla ja muutamalla salvianlehdellä. Tarjoa heti.
Salviapesto (n. 1 dl)
- 1/2 dl pinjansiemeniä
- 1 valkosipulin kynsi
- n. 1/2 dl pecorinoa raastettuna
- n. 1/2 dl parmesania raastettuna
- 1 ruukku salviaa
- 2 tl sitruunamehua
- 1/2 dl oliiviöljyä (extra virgin)
Paahda pinjansiemenet kevyesti kuivalla paistinpannulla. Ota noin 2 rkl sivuun tarjoilua varten. Pane loput siemenet tehosekoittimeen tai esim. sauvasekoittimen kulhoon.
Kuori valkosipulit, raasta juustot, nypi salviasta lehdet ja lisää myös ne tehosekoittimeen. Lisää vielä sitruunamehu ja öljy muiden ainesten joukkoon ja jauha tasaiseksi tahnaksi. Pesto säilyy kylmässä ilmatiiviissä astiassa noin viikon ajan, mutta on parhaimmillaan käytettynä heti.
Tämä resepti on peräisin Glorian ruoka & viinin numerosta 67, 2/2010 ja on pyörinyt pitkään kokeiltavien reseptien joukossa. Nopeasti valmistuva ruoka on oikein paikallaan vähän hienostuneempana arkiruokana, mutta menee myös viikonloppuna osana isompaa ateriakokonaisuutta. Tai miksei ihan sellaisenaankin.
Artisokka on hieman hankala viinivalinnan kannalta, se saa helposti aikaan hieman metallisen ja alkoholia korostavan sivumaun aikaiseksi viinissä. Lehdessä suositeltiin vanhaa tuttua Yalumba Y Series Rieslingiä annoksen kaveriksi. Harmi vaan, että Alko on sunnuntaisin kiinni joten ei tullut kokeiltua.
05/12/10
Tehtävä lähiössä
YLE TV1:ltä tuleva Tehtävä lähiössä tv-sarja ehti alkamaan kuin varkain viikko sitten. Meiltä ainakin ehti ensimmäinen kymmenestä jaksosta lipsahtamaan ohi, onneksi sen näkee vielä Areenan kautta. Tänään 5.12. klo 18.45 on toisen jakson aika. Ohjelmasta löytyy lisää tietoa myös Lähiökoti-sivustolta.
Kyseessä on Momokodin Katja Lindroosin ideoima sarja suomalaisista lähiöistä ja niiden asukkaista. Noin viidennes suomalaisista asuu lähiöissä, joiden rakennuksista suurin osa on rakennettu 50-, 60- ja 70-lukujen aikana. Lähiörakentaminen oli osa toisen maailmansodan jälkeistä jälleenrakennusta ja teollistumista, piti saada nopeasti paljon asuntoja kansalle. Monet taloista suunniteltiinkin vain 30-40 vuoden elinkaarelle, pihasuunnittelu oli tuntematon käsite ja muutenkin rakentamisen tehokkuus oli korostuneesti esillä.
Edellä mainittu onkin syynä siihen, että nykyään suuressa osassa lähiöistä on suuria muutoksia käynnissä. Kokonaisia lähiöitä peruskorjataan, uudistetaan, taloja tullaan jopa purkamaan ja rakentamaan uutta tilalle. Hyvin mielenkiintoinen ja jopa aavistuksen pelottava aihe meille kaikille, jotka lähiöissä asumme ja asuntoja omistamme.
Lähiöt ovat myös luoneet erilaisia yhteisöjä. Itsekin muistan lapsuudestani sen kuinka oma kerrostalomme toimi kuten pieni kylä, tosin paljon kompaktimmassa koossa. Suuri osa vanhempieni ystävistä on mm. peräisin tuolta ajalta, yhteyttä pidetään vieläkin vaikka aikaa on kulunut. Tätä puolta ohjelmassa edustavat asukkaat ja nykyajan lähiökotien esittely.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista katseltavaa. Ensimmäiseen jaksoon oli ainakin upotettu mukavasti, sopivassa tasapainossa historiaa, elämää, rakentamista, arkkitehtuuria sekä tulevaisuutta. Itselleni aiheen ympärillä käyty keskustelu nousi mielekkäämmäksi kuin julkisuudessa enemmän painotettu lähiökotien etsintä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tulevat jaksot tuovat tullessaan.
