06/01/15
Sitruunainen jokirapurisotto
Oltiin viime viikolla joku päivä taas kerran kaupassa ihmettelemässä ja miettimässä, että mitä sitä oikein tehtäisiin ruoaksi. Jostain syystä viime aikoina on ollut kovin vaikeaa saada mitään suunnitelmaa aikaiseksi etukäteen. No ihmeteltiin ympärillemme ja rapuja katsellessa tuli jostain visio sitruunaisesta risotosta kera jättikatkarapujen. Puhelimella etsien löytyikin pian sopiva ohje Pioneer Woman Cooks -nimisestä amerikkalaisesta blogista.
Sitruuna, ravut ja basilika kuulostivat erinomaiselta yhdistelmältä. Teemme risoton itse yleensä hyvin yksinkertaisilla ohjeilla ja tarjomme lihan, kalan tai äyriäiset mielummin sen ohessa. Tässäkin ohjeessa ravut kypsennetään erikseen ja lisätään joukkoon vasta lopuksi. Jättikatkarapuja ei kaupasta tietenkään löytynyt, joten korvasimme ne jokiravuilla. Muuten mentiin suurin piirtein alkuperäisen ohjeen mukaan, lopussa risottoa maistellessa se kuitenkin kaipasi vielä jotain ja päätimme raastaa joukkoon hieman parmesania.
Hyvää oli, syntyi nopeasti ja vatsat tuli täyteen. Tuoreista tai pakastetuista raaoista jättikatkaravuista tulisi varmasti vielä aavistuksen parempaa. Kesällä ravut voisi grillata erikseen vartaassa ja tarjota risoton ohessa. Basilika toimii tässä erityisen hyvin, jos haluaa pientä eksoottista vivahdetta niin joukkoon voisi heittää hieman thai-basilikaa. Kerman voi halutessaan korvata nokareella voita, joka toimii samalla tavalla maun pyöristäjänä ja leikkaa liiallisen sitruunan hapokkuuden pois.
Sitruunainen jokirapurisotto (4 annosta)
- 2 rkl voita
- 400 g jokirapuja (tai isoja katkarapuja)
- 1 sipuli
- 4 valkosipulin kynttä
- 4 3/4 dl risottoriisiä
- 2 dl valkoviiniä
- 1 l kasvislientä
- 1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
- 1/2 tl suolaa
- 1 tl rouhittua mustapippuria
- 2 rkl kuohukermaa
- runsaasti tuoretta basilikaa
- 1/2 dl raastettua parmesan-juustoa
Tämä risotto on varmasti parhaimmillaan kun se tehdään raaoista ravuista. Näiden saatavuus Suomessa on aina epävarmaa ja mekin jouduimme tällä kertaa käyttämään valmiiksi kypsäksi keitettyjä jokirapuja. Molemmat kannattaa kuitenkin alkuun käyttää pannun kautta.
Kuori ravut tarvittaessa, tai poista pyrstöt. Kuumenna suurehko paistinpannu kuumaksi, lisää voi ja paahda ravut molemmin puolin. Kypsät ravut todella nopeasti, raa’at 1-2 minuuttia per puoli, kunnes saavat hieman väriä pintaan. Nosta pannu levyltä ja siirrä ravut sivuun lautaselle.
Kuumenna kasvisliemi etukäteen erillisessä kattilassa ja jätä levylle pienelle lämmölle, jotta se pysyy lämpimänä. Tällöin risoton kypsyminen ei lakkaa aina kun lisäät lientä sen sekaan.
Hienonna sipuli ja valkosipuli. Siirrä sama pannu takaisin levylle, kuumenna ja lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä. Kuullota sipuleita keskilämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi.
Lisää riisi pannulle ja paahda pari minuuttia jatkuvasti sekoitellen, kunnes riisikin alkaa olla läpikuultavan kiiltävää. Kaada sitten valkoviini joukkoon ja sekoittele hetken aikaa kunnes alkoholi on haihtunut. Lisää sitten kasvislientä risoton sekaan parin desin erissä, sekoittele ja anna kypsyä keskilämmöllä kunnes riisi on lähes al dente. Lisää sitten sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla.
Tarkista risoton maku ja pyöristä lorauksella kuohukermaa. Lisää lopuksi ravut joukkoon ja sekoita. Itse lisäsimme vielä raastettua parmesania, jolloin risotosta tuli mukavan täyteläistä. Risoton on tarkoitus olla kosteaa, voit tässä vaiheessa tarvittaessa lisätä kasvislientä saavuttaaksesi oikean koostumuksen. Nosta liedeltä ja sekoita joukkoon vielä karkeasti pilkottu basilika. Sekoita ja tarjoa heti.
21/12/14
Blankon lammaspasta
Meillä oli pitkään sellainen rutiini, että aina kun käytiin Turussa, käytiin Blankossa syömässä. Välillä pidemmän kaavan mukaan, välillä iltapalalla ja kerran lounaallakin. Viime vuosina tämä rutiini on vähän jäänyt, ehkä vähän kyllästymisen takia ja osittain myös sen takia, että nykyään Turusta tietää niin monta muutakin hyvää ravintolaa, vaikka mainion Kaskiksen. Blankolla on kuitenkin edelleen erityinen asema sydämessä, paikan fiiliksessä on vain jotain ja sijaintikin kätevästi sillä alueella, jossa tulee Turussa yleensä pyörittyä. Blankon ruokalistalta ehdottomasti useimmiten on eteemme kannettu toast skagen, friteerattuja tiikerirapuja tai Blankon lammaspastaa. Näistä kaksi jälkimmäistä listalta edelleen löytyvät, klassikkoja siis.
Eilen pyörittelimme ajatuksia siitä, että mitäköhän tänään syötäisiin. Jotain vähän erikoisempaa teki mieli, mutta voimavarat eivät millään olisi riittäneet mihinkään hirveän monimutkaiseen. Jotenkin tuli tässä vaiheessa puhetta Blankon lammaspastasta ja siitä se sitten lähti. Ajattelin, että eiköhän Googlella jotain löydy. Hämärä muistikuva oli, että resepti olisi jossain kirjassa aikoinaan julkaistu, ja ehkä joku olisi kokeillut ja blogannut kokeilunsa. Ohje löytyikin Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, johon se oli poimittu Turku lautasella -kirjasta.
Lopputulos oli hyvin lähellä sitä mitä muistikuvien mukaan Blankossakin tarjotaan. Todella herkullista. Annoksen juju on hyvissä raaka-aineissa ja maut loistavasti yhdistävässä aurinkotomaattipestossa. Parhaan lopputuloksen saa käyttämällä karitsan sisäfilettä, mutta arki-versiossa varmasti esimerkiksi paisti olisi ihan paikallaan. Ruoassa on vain muutama valmistusvaihe, se on hyvin helppo tehdä ja valmistella etukäteen, mutta lopputulos vaikuttaa paljon vaikeammalta. Tällä olisikin helppo kerätä pisteet kotiin vieraita kestitessä.
Pestoa tällä ohjeella tulee muuten noin tuplamäärä. Se kestää muutaman päivän säilytystä ja toimii varmasti sellaisenaan pastan kanssa tai monenlaisen lihan kera. Itse voisin melkein syödä sitä purkista sellaisenaan. :)
Lammaspasta (4 annosta)
- 400 g tagliatelleä
- 400 g karitsan sisäfilettä
- 2-4 valkosipulin kynttä
- 2 rkl oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria myllystä
- kourallinen villirucolaa
- 4 rkl paahdettuja pinajansiemeniä
- 6 rkl aurinkotomaattipestoa (ks. ohje alla)
- parmesan-lastuja
- aurinkotomaattipesto:
- 2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
- 1 valkosipulin kynsi
- 2 tl hyvää suolaa
- 3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
- kourallinen basilikanlehtiä
- 2 rkl raastettua parmesania
- 1-2 dl extra virgin oliiviöljyä
Aloita valmistamalla pesto. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla keskilämmöllä, muista paahtaa annoksiin tulevat siemenet jo samalla. Valuta aurinkokuivatut tomaatit ja leikkaa muutamaan osaan. Kuori ja murskaa valkosipulin kynsi. Mittaa kaikki ainekset (paitsi oliiviöjy) yleiskoneeseen, blenderiin tai sauvasekoittimen leikkurikulhoon. Aja karkeaksi massaksi, lisää oliiviöljy sekaan pienissä erissä samalla sekoittaen. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin käyttämään kaksi desiä öljyä, mutta mielestämme noin desin kohdalla koostumus oli jo hyvä.
Laita vesi kiehumaan suureen kattilaan ja keitä tagliatelle runsaalla suolalla maustetussa, voimakkaasti kiehuvassa vedessä al dente.
Valmistele veden kiehuessa lihat. Ota hyvissä ajoin huoneenlämpöön, poista kalvot ohuella terävällä veitsellä ja leikkaa parin sentin paksuisiksi suupaloiksi. Murskaa valkosipulin kynnet ja hienonna karkeaksi hakkelukseksi. Kuumenna oliiviöljy pannulla, lisää valkosipulit sekä lihat ja ruskista kuumalla pannulla parin minuutin ajan. Lihan on tarkoitus jäädä sisältä vielä punertavaksi. Siirrä lihat folion sisälle vetäytymään siksi aikaa kun valmistelet annokset. Lihat voi myös paistaa tai grillata kokonaisina ja leikata vasta juuri ennen tarjoilua paloiksi.
Annostele pesto samalle pannulle, jossa paistoit lihat. Nosta kuumalle levylle. Valuta tagliatelle ja sekoita nopeasti pannulla peston kanssa. Jaa pasta kuumille lautasille. Pyöräytä rucolat vielä nopeasti pannulla ja nosta pastojen päälle. Annostele lihat lautasille rucolan päälle, koristele pinjansiemenillä, parilla basilikanlehdellä ja vuole päälle parmesan-lastuja. Tarjoa heti!
18/12/14
Älyvaloa kotiin
Välillä vähän sisustusjuttua, näitä ei ole viimeaikoina hirveästi ollut. Tästä aiheesta kirjoitettiin ensimmäisen kerran blogiin jo yli kuusi vuotta sitten: Miksi kodin valaistuksessa käytettävien lamppujen sävy on niin keltainen ja miksi vaihtoehtoja ei meinaa löytyä? Hehkulampusta kellertävä sävy tuli luonnostaan, niitä on kuitenkin nykyään jo vaikea saada ja muita vaihtoehtoja tullut tilalle. Uusissa energiansäästö- ja LED-lampuissa on moni asia huonommin kuin hehkulampuissa, mutta tekniset esteet valkoiselle valolle ovat poissa. Varsinkin LEDeissä on käytännössä rajattomat mahdollisuudet tuotettavan valon sävyn suhteen. Päivänvalo on edelleen haaste spektrin laajuuden suhteen, mutta lähelle päästään.
Mutta miksi silti kauppojen hyllyt tursuavat sitä samaa hehkulampun sävyä? Lamppu kuin lamppu – tekniikasta riippumatta – on 2700 Kelvinin värilämpötilalla. Valikoimista löytyy yleensä listattuna aavistuksen valkoisempaa 3200 K sävyä, mutta hyllyistä ei. Sähkötukuissa valikoima on ihan toinen, mutta sinne ei taas tavallisella kuluttajalla ole mitään asiaa.
Meillä tykätään, että kotona keinovalokin on valkoista. Norm 69:ssä on edelleen se sama päivänvaloa tuottava energiansäästölamppu, mutta muihin on vaihtoehdot olleet vähissä. Pari viikkoa sitten kolme neljästä kylppärimme halogeenispotista (GU10) päätti lopettaa toimintansa melkein samanaikaisesti. Ajattelin, että nyt pitää ottaa asiakseen löytää valoisempaa valoa sinne. Ravasin kaikki mahdolliset kaupat läpi, mutta mitään ei vaan löytynyt. Kunnes sitten päädyin lukemaan jotain juttua “älyvaloista” ja löysin sieltä Philipsin HUE -tuoteperheen.
Philips HUE on kännykällä ohjattava älykäs valojärjestelmä, johon voi kytkeä yhteensä 50 lamppua. Lamppuja voi himmentää ja niiden värisävyä voi säätää kaikissa mahdollisissa väreissä. Systeemi pohjautuu avoimeen ZigBee-standardiin, joten tulevaisuudessa on mahdollista, että myös muiden valmistajien tuotteita voisi liittää samaan järjestelmään. Ainakin iPhoneen / iPadiin on jo paljon erilaisia sovelluksia millä valoja voi ohjata, Philipsin oman lisäksi. Monelle tämä tekniikka on varmaan tuttu Ambilight-televisioista ja heräämisvaloista. Lamppuja saa toistaiseksi vain E27 ja GU10 -kantoihin, mutta ne riittäisivät meillä melkein kaikkiin valaisimiin.
Alkuun lähdettiin kuitenkin sillä kylppärillä, siellä kun alkoi olla pimeää. Ostettiin kolme 6,5 W GU10-lamppua ja kodin tietoverkkoon liitettävän keskusyksikön sisällään pitävä starter kit sekä yksi irtolamppu. Halpoja nämä eivät olleet, kun koko setti maksoi noin 250 euroa, mutta eipä ne tavalliset LEDitkään niin hirveän edullisia ole.
Valot on nyt olleet vähän toista viikkoa käytössä, joten jotain käyttökokemuksiakin uskaltaa jo kertoa. Käyttöönotto oli todella helppoa – lamput paikoilleen, keskusyksikkö verkkoon ja töpseliin, ohjelman lataus iPadiin sekä nopea mobiililaitteen ja keskusyksikön paritus. iPadiin asennettava App on todella selkeä ja sillä saa helposti muokattua valmiita ja luotua uusia tunnelmia. Jokaisen lampun värisävyn ja kirkkauden voi ohjelmoida uudelleen. Valmiit asetukset olivat kolmelle lampulle, joten alkuun meni hetken aikaa tajuta kuinka neljännen lampun sai mukaan. Lampuista voi muodostaa eri ryhmiä ja jokaiseen niistä voi tehdä omat tunnelmat. Alla muutama esimerkki.
Eri väritunnelmien lisäksi Philipsin ohjelmalla on mahdollista aikatauluttaa valoja. Niihin voi säätä herätyksen, ajastaa valot vaihtamaan tunnelmaa, syttymään tai sammumaan tietyn ajan kuluttua. Muutoksen voi tehdä liukuvaksi, jolloin valot vaihtavat liukuvasti väriä. Sovelluksia on myös muita, meillä testiin menee ainakin Ambify, jolla saa ohjelmoitua musiikin tahtiin sykkivän bile-kylppärin. :)
* * *
PLUSSAA hyvistä säätömahdollisuuksista ja hyvästä valotehosta. 6,5 W LEDit vastaavat aika hyvin vanhoja 35 W halogeeneja teholtaan. Valon sävyn saa myös todella lähelle päivänvaloa. Voi myös ohjata usealla laitteella samanaikaisesti.
MIINUSTA siitä, että virrat pois ottaessa palautuvat aina tehdasasetuksiin eli siihen keltaiseen 2700K värilämpötilaan. Luulisi että ei olisi ollut mahdotonta suunnitella lamppuja niin, että olisivat pitäneet edellisen asetuksen. Tämänhän voi toki ratkaista ostamalla järjestelmän oman kaukosäätimen, johon voi ohjelmoida kolme asetusta. Esim. päälle / pois ja kaksi eri tunnelmaa. Kaukosäädin on vaan hirveän tyyris, maksaa 59 euroa.
