Katselet juttuja tunnisteella "risotto"
06/01/15
Sitruunainen jokirapurisotto
Oltiin viime viikolla joku päivä taas kerran kaupassa ihmettelemässä ja miettimässä, että mitä sitä oikein tehtäisiin ruoaksi. Jostain syystä viime aikoina on ollut kovin vaikeaa saada mitään suunnitelmaa aikaiseksi etukäteen. No ihmeteltiin ympärillemme ja rapuja katsellessa tuli jostain visio sitruunaisesta risotosta kera jättikatkarapujen. Puhelimella etsien löytyikin pian sopiva ohje Pioneer Woman Cooks -nimisestä amerikkalaisesta blogista.
Sitruuna, ravut ja basilika kuulostivat erinomaiselta yhdistelmältä. Teemme risoton itse yleensä hyvin yksinkertaisilla ohjeilla ja tarjomme lihan, kalan tai äyriäiset mielummin sen ohessa. Tässäkin ohjeessa ravut kypsennetään erikseen ja lisätään joukkoon vasta lopuksi. Jättikatkarapuja ei kaupasta tietenkään löytynyt, joten korvasimme ne jokiravuilla. Muuten mentiin suurin piirtein alkuperäisen ohjeen mukaan, lopussa risottoa maistellessa se kuitenkin kaipasi vielä jotain ja päätimme raastaa joukkoon hieman parmesania.
Hyvää oli, syntyi nopeasti ja vatsat tuli täyteen. Tuoreista tai pakastetuista raaoista jättikatkaravuista tulisi varmasti vielä aavistuksen parempaa. Kesällä ravut voisi grillata erikseen vartaassa ja tarjota risoton ohessa. Basilika toimii tässä erityisen hyvin, jos haluaa pientä eksoottista vivahdetta niin joukkoon voisi heittää hieman thai-basilikaa. Kerman voi halutessaan korvata nokareella voita, joka toimii samalla tavalla maun pyöristäjänä ja leikkaa liiallisen sitruunan hapokkuuden pois.
Sitruunainen jokirapurisotto (4 annosta)
- 2 rkl voita
- 400 g jokirapuja (tai isoja katkarapuja)
- 1 sipuli
- 4 valkosipulin kynttä
- 4 3/4 dl risottoriisiä
- 2 dl valkoviiniä
- 1 l kasvislientä
- 1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
- 1/2 tl suolaa
- 1 tl rouhittua mustapippuria
- 2 rkl kuohukermaa
- runsaasti tuoretta basilikaa
- 1/2 dl raastettua parmesan-juustoa
Tämä risotto on varmasti parhaimmillaan kun se tehdään raaoista ravuista. Näiden saatavuus Suomessa on aina epävarmaa ja mekin jouduimme tällä kertaa käyttämään valmiiksi kypsäksi keitettyjä jokirapuja. Molemmat kannattaa kuitenkin alkuun käyttää pannun kautta.
Kuori ravut tarvittaessa, tai poista pyrstöt. Kuumenna suurehko paistinpannu kuumaksi, lisää voi ja paahda ravut molemmin puolin. Kypsät ravut todella nopeasti, raa’at 1-2 minuuttia per puoli, kunnes saavat hieman väriä pintaan. Nosta pannu levyltä ja siirrä ravut sivuun lautaselle.
Kuumenna kasvisliemi etukäteen erillisessä kattilassa ja jätä levylle pienelle lämmölle, jotta se pysyy lämpimänä. Tällöin risoton kypsyminen ei lakkaa aina kun lisäät lientä sen sekaan.
Hienonna sipuli ja valkosipuli. Siirrä sama pannu takaisin levylle, kuumenna ja lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä. Kuullota sipuleita keskilämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi.
Lisää riisi pannulle ja paahda pari minuuttia jatkuvasti sekoitellen, kunnes riisikin alkaa olla läpikuultavan kiiltävää. Kaada sitten valkoviini joukkoon ja sekoittele hetken aikaa kunnes alkoholi on haihtunut. Lisää sitten kasvislientä risoton sekaan parin desin erissä, sekoittele ja anna kypsyä keskilämmöllä kunnes riisi on lähes al dente. Lisää sitten sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla.
Tarkista risoton maku ja pyöristä lorauksella kuohukermaa. Lisää lopuksi ravut joukkoon ja sekoita. Itse lisäsimme vielä raastettua parmesania, jolloin risotosta tuli mukavan täyteläistä. Risoton on tarkoitus olla kosteaa, voit tässä vaiheessa tarvittaessa lisätä kasvislientä saavuttaaksesi oikean koostumuksen. Nosta liedeltä ja sekoita joukkoon vielä karkeasti pilkottu basilika. Sekoita ja tarjoa heti.
04/10/12
Hummeri-jokirapurisotto
Iskimme viime viikonloppuna silmämme Stockmannin herkun gourmet-teeman pöydillä hummeri-risoton ohjeeseen sekä siihen käytettävään hummerikeitto-purkkiin. Mikään hummeria sisällään pitävä ei voi olla pahaa, joten päätimme kokeilla. Sen verran halusimme omaa jälkeämme jättää reseptiin, että päätimme kokonaisen hummerin (ja sen perkaamisurakan) sijaan valita risottoon jokiravun pyrstöjä ja muutenkin intouduimme vähän ainesmääriä muuttelemaan. Herkullistahan tästä tuli siitä huolimatta, todella herkullista jos ihan totta puhutaan.
Pitäisi varmaan käydä purkki tai pari hamstraamassa tuota hummerilientä/-keittoa niin pääsee toistekin tekemään. Kun tosiaan jättää sen hummerin ostamatta niin tässä pääsee lopulta todella helpolla, säästääkin muutaman euron, vaikka eihän se sama toki ole.
Hummeri-jokirapurisotto (4 annosta)
- 1 prk (400 g) hummerilientä
- 1 dl vettä
- 1/2 dl oliiviöljyä
- 1 sipuli
- 1 valkosipulin kynsi
- 2,5 dl risottoriisiä
- 1,5 dl valkoviiniä
- 150 g jokiravun pyrstöjä (tilliliemessä)
- 1 dl ruohosipulia
- 1 dl mascarponea
- 50 g voita
- suolaa
- valkopippuria
- 1/2 sitruunan mehu
- pieni nippu tilliä
Kaada hummeriliemi pieneen kattilaan, lisää sen joukkoon vesi ja kuumenna. Itse käytimme kuvassakin näkyvää La Belle-Iloise: Bisque de Homard -lientä, jota saa ainakin tällä hetkellä Stockalta. Joku muu hummeriliemi voi olla juoksevampaa jolloin vettä ei tarvitse lisätä.
Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota sipuleita kunnes pehmenevät. Kaada sitten risottoriisi kasariin ja kuullota vielä hetken aikaa.
Kaada valkoviini riisin ja sipulien joukkoon ja hauduta kunnes viini on imeytynyt. Käännä liesi pienelle teholle ja lisää kauhallinen hummerilientä kerrallaan kasariin ja anna imeytyä riisiin aina välillä sekoittaen.
Kun riisi on al dente lisää joukkoon huuhdellut jokiravun pyrstöt, ruohosipuli, mascarpone ja voi. Sekoita, lisää sitruunan mehu ja mausta suolalla sekä valkopippurilla. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.
Viimeistele annos tuoreella tillillä. Tarjoa hyvän valkoviinin kera, joko pääruokana tai osana isompaa menua.
Kuten tuli mainittua niin tämä ruoka oli menestys, tuli syötyä itsensä ähkyksi kun ei malttanut lopettaa. Ruoan valokuvaamisesta meinasi taas tulla kaikkea muuta kuin menestys, kun aurinko livahti niin nopeasti horisontin alle. Päivät ovat alkaneet tosissaan lyhentyä, eikä auttanut muu kuin kaivaa salamat pitkästä aikaa esille. Onneksi risotto pitää hyvin lämpönsä, ei tarvinnut kylmää ruokaa syödä. :)
02/05/11
Parsarisotto
Voisimme syödä parsaruokia loputtomasti, tai ainakin allekirjoittanut. Olen viimeiset kaksi viikkoa ehdottanut joka aterialle parsaa. Parsakeittoa ja parsapastaa olemme jo ehtineet tekemään ja nyt löytyi todella maukas resepti parsarisotolle.
Parsarisotto (4 annosta)
- 3,8 dl risottoriisiä
- 2-3 salottisipulia
- 2-3 valkosipulinkynttä
- 50 g voita
- oliiviöljyä
- 2 dl valkoviiniä
- nippu (400 – 500 g) vihreää parsaa
- 1 l parsan keitinvettä
- 2-3 rkl kasvisfondia
- 2 kevätsipulia
- puolikkaan luomu sitruunan mehu ja kuori
- 50 g raastettua parmesan-juustoa
- suolaa
- pippuria
Pese parsat ja leikkaa puumainen varsi pois. Keitä parsoja kevyesti suolatussa vedessä 3 minuuttia, niin että nuput pysyvät veden pinnalla. Nosta parsat pois kattilasta ja pilko ne muutaman sentin pituisiksi paloiksi. Ota reilu litra keitinvettä talteen, lisää siihen kasvisfondi ja sekoita hyvin.
Hienonna salottisipulit, valkosipuli ja kevätsipulin vaaleat osat. Laita kevätsipulien vihreät osat vielä sivuun odottamaan. Kuulota sipuleita oliiviöljyssä ja 25 grammassa voita muutaman minuutin ajan kunnes sipulit alkavat pehmetä. Lisää joukkoon risottoriisi ja sekoita hyvin. Kaada kattilaan valkoviini ja anna sen imeytyä hyvin riisiin samalla sekoitellen.
Lisää sitten kasvislientä aina parin desin annoksina ja anna imeytyä. Sekoita risottoa tasaisin väliajoin. Kun risotto on lähes kypsää, lisää joukkoon pilkotut esikypsennetyt parsat, sitruunamehu ja raastettukuori, loput 25 g voista, sekä raastettu parmesan ja aivan lopuksi parsannuput. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tämä resepti on hieman muunneltuna peräisin Jenssenin kiusaus blogista. Halusimme esikypsentää parsat kevyesti ja lisätä ne vasta lopussa, jotta ne eivät mene ylikypsiksi. Meillä parsat jäivät aika rapsakoiksi. Kannattaa keittää niitä muutama minuutti pidempään, jos haluaa niistä kypsempiä. Ruoka oli kyllä todella keväinen ja raikas varsinkin risotoksi, jotka yleensä mielletään aika tunkkaisiksi. Tätä teemme varmasti toistekin.
[pinit]